tiistai 14. marraskuuta 2017

Syytän itseäni



Onko teillä koskaan kausia, kun syyttelette itseänne alituisesti kaikesta? Osaan yleensä elää hyvin armollista elämää, mutta välillä huomaan jumiutuneeni syyttely-modeen. Laiskuus - pitäisi hoitaa kotia paremmin, käydä useammin kävelyllä, laittaa parempaa ruokaa jne. Tällä hetkellä olen jumissa laiskuus-modessa. Työt teen hyvin, mutta vapaa-ajalla laiskottaa. Kodin laittaminen on jumiutunut - en ole uudistanut meillä mitään pitkään aikaan, vaikka haluaisin. Haluaisin myös tehdä edes kolmena päivänä viikossa lämpimän ruoan kotona, mutta juuri nyt se rajoittuu ehkä kertaan viikossa. Kodin siistinä ylläpitäminen, kuin huomaamatta yöpöydälle kertyy kasa nenäliinoja ja käytettyjä juomalaseja. Onko se tämä alkava talvi, vai miksi laiskottaa? Toivon ainakin, ettei tämä ole pysyvää.

Siirsimme syksyllä olohuoneen television makuuhuoneen seinälle, ja nyt olohuoneessa tulee vietettyä vähemmän aikaa kuin ennen. Sen vuoksi en ole viitsinyt mm. korjauttaa Pilvin syömää sohvan selkänojatyynyn vetoketjua ja heitin koko tyynyn varastoon. Nyt meidän sohvassa ei ole yhtä selkänojatyynyä ja se näyttää rumalta. Pari päivää sitten sain sentään kaivettua kynttilöitä TV-tason päälle, ettei se näyttäisi ihan hassulta tyhjillään. Haluaisin olkkariin uuden telkkarin. Ehkä täytyy sijoittaa veronpalautuksia siihen. Mutta toisaalta haluaisin sijoittaa ne myös matkaan. Näin joulun alla kun ei ole rahaa taskut pullollaan, ei saa kaikkea haluamaansa.

Tuo itsensä syyttely on inhottavaa ja saan oloni aika ahdistuneeksi välillä. Vaikka tänä vuonna olen saanut paljon hyvää aikaan, huomaan että olen myös osoitellut sormella itseäni normaalia enemmän. Tiedän tasan tarkkaan, mistä asioista osoittelen, mutta samalla mietin, jos nämä asiat olisi eri tavoin, löytäisinkö uusia asioita, joista jälleen syytellä itseään?

Kyllähän se niin on, että tämä asia on pääni sisällä suurempi, kuin oikeasti on. Haluaisin saada jostain sitä kuuluisaa energiaa; haluaisin laittaa kotia, olla reippaampi ja panostaa kotiruokaan. Silloin voisi hyvällä omatunnolla lösähtää välillä sohvan nurkkaan ja katsella telkkaria. (Jos sen TV:n saisi ensin hommattua!) Mutta kai se on vaan laitettava ajatukset järjestykseen, yritettävä enemmän ja osoitella itseään vähemmän.

Aamuisin tekisi mieli vain vetää peittoa korviin ja vaipua takaisin uneen, laitan sen tämän pimeyden piikkiin. Mutta onneksi päivä on aina mukava, kunhan saa itsensä ylös sängystä. Pomoni herää lähes joka aamu ennen viittä ja suuntaa salille ennen työpäivää. Sitä touhua katsellessa sättii itseään hiljaa mielessään. Hattua nostan sellaisille ihmisille, itse en ole ikinä osannut elää niin, enkä varmasti tule osaamaan. Kadehdin ja vajoan kohtalooni. Tuollainen energisyys ja sinnikkyys on ihailtavaa - enkä meinaa sitä, että urheilee aamuisin, vaan sitä, että saa itsensä ylös päivä toisen jälkeen ja on energinen. Mutta ei sillä, en sentään ole myöskään se huonoin aamuihminen, joka torkuttaa tunnin putkeen ennen kuin pääsee jalkeille. Putoan siis välimaastoon, jossa itsekuri riittää heräämiseen, mutta toinen osa aivoista haluaisi jäädä nukkumaan.

Tänään oli mukava, hieman erilainen työpäivä. Ajeltiin ympäriinsä ja käytiin tapaamisissa. Huomenna pääsee taas toimistolle "rauhoittumaan", jos sitä meininkiä nyt voisi näin kuvailla. Toimisto on minulle kuin toinen koti, sinne on aina mukava mennä ja saa olla oma itsensä - en voi uskoa, etten tuntenut näitä tyyppejä vielä puoli vuotta sitten. Ihan pian pärähtää kuusi kuukautta aloituksesta, tietyllä tapaa mennyt todella nopeasti, ja toisaalta tuntuu että olisin ollut tuolla aina.

Minä jään odottelemaan energiaa. Mitä teille kuuluu? 😘

6 kommenttia :

  1. Niin tuttu tunne! Täällä jo toinen päivä, kun töiden jälkeen ei jaksa mitään muuta kun rojahtaa sohvalle. Aamulla jaksan kyllä herätä hyvin ja töissä jaksan, mutta työpäivän jälkeen tuntuu, ettei energiaa enää riitä. Ja siitä seuraa huono omatunto koskien kotitöitä, liikuntaa, terveellistä ruokavaliota yms. Ehkä se tästä vielä, mikälie kaamosvaihe! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Pari päivää ei ole paha, älä huoli ☺️ Tsemppiä ja kiitos kommentista! 😊

      Poista
  2. Nyt kyllä teksti osu ja upposi! Olen viimeiset viikot tuntetut aivan samoja fiiliksiä ja aamuisin tuntuu aivan mahdottomalta päästä sängystä ylös. Toivotaan että tämä on vaan kummallakin ohimenevää pimeydestä johtuvaa väsymystä! Tsemppiä sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tsemppiä sinnekin! 😊💪🏻

      Poista
  3. Mulla on tota samaa vetämättömyyttä ja saamattomuutta. Illat menee päikkäreissä ja horrostaessa sohvan nurkassa, kun kotiin pääsee. Itseeni ainakin vaikuttaa tämä pimeys ja harmaus niin mielettömästi, ettei auringonpaistekaan herätä. En ole mitenkään masentunut tai alakuloinen mutta hirvittävän väsynyt ja tylsistynyt. Tekisi mieli tehdä ja laittaa kotia ja juurikin tuo, että edes kokkaisi kotona, mutta ei vaan saa aikaiseksi. Onneksi viihdyn kotona, vaikka ei olisikaan ihan tiptop. Kun joku on tulossa kylään, sen varjolla jaksan puunata ja laittaa. Pitäisi siis useammin pyytää ihmisiä kylään. Olisi kämppäkin kivemmassa kuosissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin usein samaa että pitäisi kutsua vieraita että tulisi siivottua useammin ”paremmin” 😅 Kiitos kommentista! ☺️

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.