keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kriisi

Nyt on kriisi. Olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa olen havahtunut pohtimaan "Onko järkeä ylläpitää blogia, jos ei ehdi kirjoittamaan?". Tässä lähes kymmenen vuoden blogikokemuksen aikana on ehtinyt ajatella vaikka mitä, mutta koskaan aiemmin ei ole ollut tilannetta, että en yksinkertaisesti ehdi tuottaa sisältöä blogin puolelle siinä määrin, missä haluaisin. Kesällä ajattelin, että syksyllä ne kiireet helpottaa, ja nyt marraskuun ensimmäisenä päivänä tajuan, että eipä sitä aikaa noin vain ilmaannu, ellei asialle tee mitään.

Tokihan minulla on vapaa-aikaa, mutta lähikuukausina olen käyttänyt sen mieluummin johonkin muuhun, kuin koneella istumiseen ja valokuvaamiseen. Enkä oikein edes tiedä, mitä valokuvaisin? En koe omaksi jutukseni kuvata pelkästään uusia vaatteita tai muita hankintoja (joita muuten ei ole tullut edes pahemmin osteltua), rumia ruoka-annoksiani tai happeninkeja. Suoraan sanottuna taidan elää liian rumaa elämää bloggaajalle. En käy useinkaan hienoissa kahviloissa, joissa saisin otettua inspiroivia, sataan kertaan muissa blogeissa jo nähtyjä kahvi- tai salaattikuvia, en todellakaan tykkää olla kameran edessä kuvattavana ja vielä vähemmän teen mitään niin fancya, että siitä voisi ottaa kuvia ja kertoa tarinoita blogissa.

Tällä hetkellä elän niin sanotusti tylsää arkea, ja vapaa-ajan käytän ystävien kanssa tai tehden kotihommia. Viime viikolla tein töitä n. 55 tuntia normaalin 37,5 sijaan, eikä tullut mieleenkään viettää vapaa-aikaa koneen äärellä. Ajatuksia tässä päässä kyllä on, mutta niiden jakaminen täällä vie aikaa. Eihän kaikissa blogeissa tarvitse olla toinen toistaan hienompia kuvia. Kyllä joku jaksaa vielä lukea ihan pelkkiä pohdintojakin, ainakin näin toivon. Olen pitänyt blogia stressin lievittäjänä ja paikkana, jonne voin tulla purkamaan ajatuksiani - joskus jopa huoliani. Tällä hetkellä kaikki on hyvin, ja huomaan, että en kaipaa blogia sellaiseen tarkoitukseen juuri nyt.

Eikä blogi ole ainoa paikka, jossa olen hurjasti passivoitunut. Myös Instagram ja Snapchat täyttyvät usein hiljaisuudesta. Vaikka juuri nyt ei näytä tätä sisältöä sen kummemmin löytyvän, silti täällä ollaan ja odotellaan aikaa, kun inspistä ja sitä moneen otteeseen mainittua aikaa taas löytyy.

Osittain tämä ajatus heräsi eräästä todella kovasti mieleen jääneestä kohtaamisesta viime viikolla. Olin töissä messuilla, kun eräs nainen tuli leveä hymy kasvoillaan tervehtimään. Hän kertoi, että on lukenut blogiani ihan alusta lähtien (vuodesta 2008) ja keräsi rohkeutta pitkään ennen kuin tuli sanomaan tämän minulle. Hän kertoi myös, että oli ollut surullinen pitäessäni tauon blogista parin vuoden ajan ja oli jälleen ilahtunut, kun aloitin blogin uudelleen vuonna 2015.

Tästä kohtaamisesta jäi niin lämmin ja hyvä mieli, siinä halattiin pariin otteeseen, kiiteltiin puolin ja toisin. Sain uskomattoman paljon energiaa tästä ihanasta naisesta. Tällaisten kohtaamisten myötä en ikinä unohda, kuinka mahtavia tyyppejä siellä ruutujen toisella puolella onkaan. Niin kultaisia, aitoja ja kilttejä. Teidän vuoksi on ollut myös ihana kirjoitella, vuorovaikutus on ollut todella mukavaa kanssanne.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa, nyt vaan peukut pystyyn, että inspis ja aika saavuttavat minut pian. Ihanaa marraskuun ensimmäistä teille. 💋

24 kommenttia :

  1. Piti juuri tänään kirjoittaa, että miksi et enää kirjoita mitään..
    No nyt sain vastauksen. Yritä kuitenkin jaksaa. Mua ainakin kiinnostaa hurjasti ihan tavalliset jutut.Kirjoitat niin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanne! Täällä etsitään aikaa ja inspistä 😊 Kivaa päivää ja kiitos kommentista! ❤️

      Poista
  2. Seurasin blogiasi ennen taukoa ja ilahduin valtavasti, kun palasit. Toivon todella, että löydät inspiraation jatkaa blogin parissa. Se on ihanan virkistävä juurikin näiden kiiltokuvablogien joukossa. Postauksesi ovat aitoja ja siksi niin ihania lukea. Arkipäivän asioita, pohdintoja, juuri oikeanlaista vastinetta niille blogeille, jotka kertovat kaikki samoista asioista samoilla kuvilla. Kiitos juurikin tästä, Kristiina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja tsempistä! Eiköhän tämä tästä, kun aikaa kuluu ☺️ Ihana kun jaksat seurailla, kiitos siitä! ❤️

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Eiköhän tämä homma ala taas pian luistaa, toivotaan näin ❤️ Kiitos Emma!

      Poista
  4. Nimenomaan, ei kaikkien tarvi olla kiiltokuvamaisia ja samanlaisia! Jatkat samaan malliin, omalla tyylilläsi ja kun on aikaa :)

    VastaaPoista
  5. Musta on ihana lulea sun aivan tavallisia, vaikkapa arkisiakin juttuja. Kuviakaan ei aina tarvitse olla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Anteeksi tämä löytyi roskapostista! Ihana kuulla, kiitos :)

      Poista
  6. Toivottavasti into blogin kirjotteluun taas löytyisi, näitä sun juttuja on ollut tosi kiva lueskella nimenomaan siksi, kun suhun on paljon helpompi samaistua kun siihen kiiltokuvaelämään 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mimmu, kiva että tykkäät! Kyllä se into ja aika varmasti pian taas palautuu 😊

      Poista
  7. Sanon samaa mitä ennenkin kun bloggaajat miettivät näitä asioita. Sinulle blogin pitäjänä on iso asia miten usein kirjoitat ja tunnet syyllisyyttä jos kirjoittaminen välillä jää. Minä lukijana elän myös normaalia kiireistä arkea. Ei mulla ole aikaa miettiä miksi joku tietty bloggaaja ei ole muutamaan päivään tehnyt postausta. Se ei ole asia jota ajattelen aktiivisesti. Sitten kun postaus tulee niin ajattelen että ai niin luen tätäkin blogia, enpä edes huomannut ettei ole viikkoon tullut uutta postausta. Eli se asia on sulle tavallaan isompi usein mitä lukijalle. Itse en edes jaksaisi lukea joka päivä uutta postausta ja kun käy töissä tms. Niin ei sitä vaan tule mietittyä miten usein kukakin bloggaaja julkaisee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiitos kommentista ☺️ Osa lukijoista miettii ja osa ei. Jos olen viikon kirjoittamatta, alkaa tulla viestejä missä kysytään mitä kuuluu ja miksei kuulu mitään. Mutta kummin vain, se on ihan ok. Itse määrittelen kuinka paljon haluaisin kirjoittaa ja vain minä voin siihen vaikuttaa paljonko loppupeleissä tekstiä tänne tuotan ☺️ Kivaa päivää! 🌸

      Poista
  8. Kuka määrittelee kuinka usein blogia pitää kirjoittaa? jokainen bloggaaja saa itse päättää kuinka usein haluaa ja pystyy kirjoittamaan. Aikarajaa ei ole. Blogia varten ei tarvitse olla "hienoa" tai kallista elämää, jossa syödään ravintolassa päivittäin. Jotkut bloggaajat ovat lopettaneet kuin seinään ja kyllä sitä välillä miettii mitä kuuluu esimerkiksi Paubella bloggaajalle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Totta turiset, itse tämän määrittelen ja siksi onkin tylsää kun tavallaan haluaisin kirjoittaa useammin, mutta viikko vierähtää kuin huomaamatta. Jokainen toki tekee itse päätöksen lopetuksesta, eikä se loppupeleissä kuulu lukijoille 😊 kiitos kun kommentoit ja ihanaa talven jatkoa! 😘

      Poista
  9. Olen entinen lukijasi jo ties monen vuoden takaa ja minäkin pidän blogistasi mm. niistä syistä, että blogisi sisältö on jotain muutakin kuin vain uusia hankintoja (toki niidenkään esittelyssä ei mitään vikaa ole, toisinaan ne inspiroivat itseäkin). On mukava lukea niitä ihan arkisia kuulumisia tai syvällisempiä pohdintojat, tuli postauksia sitten kerran päivässä tai kerran kuukaudessa :) tsemppiä kiireiseen arkeen, toivottavasti jaksat jatkaa kirjoittelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiitos tsempistä, ihana kuulla että viihdyt täällä edelleen ❤️

      Poista
  10. Oi pliis älä lopeta!
    Harvakseltaankin kirjoitetut kuulumiset on jees!
    Olin superilahtunut löytäessäni sun blogin uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Nou hätä, sellainen ajatus vain käynyt päässä, että onko järkeä jatkaa jos ei ehdi kirjoitella kuten haluaisi. Mutta lopetus ei ole ollut vakavasti mielessä, kunhan aika ja inspis löytyisi taas :) Kiva kuulla, että tykkäät lukea! <3

      Poista
  11. Älä lopeta :) sun kanssa on kiva vaihtaa ajatuksia! Vaikkakin nyt harvakseltaan kun aikasemmin :(

    VastaaPoista
  12. Mä en kyllä edes kaipaa kummemmin kuvia, tykkään sun jutuista :) ja olen myös lukenut alusta asti blogiasi.
    Sen kun oot vaan, kirjoitat kun siltä tuntuu.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.