keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Mikä muuttui elämässäni vuonna 2018?



Kaksi vuotta sitten joulukuussa pääsin eroon Cola Zero "riippuvuudesta", ja tuntuu, että sen jälkeen olen onnistunut tekemään myös muita positiivisia muutoksia elämässäni aina silloin tällöin. En uskalla sanoa kaikkien puolesta, mutta omasta puolestani voin sanoa, että minulle elämä on sitä, että kehitän itsestäni niin "hyvän" version, kuin mahdollista. Tähän kuuluu niin henkiset asiat, kuin konkreettisetkin teot. Elämäni tarkoitus on elää mahdollisimman hyvä elämä - sellainen, josta nautin täysillä, jota en kadu ja jossa viihdyn. Siispä joskus, silloin tällöin yritän parantaa itseäni minulle paremmaksi ihmiseksi. Itsekästä? Mutta sitähän se on, ja se on vain hyvä asia. Mutta kyllä joistain muutoksista saavat nauttia myös muut ihmiset, varsinkin läheiset sellaiset.

Vuonna 2016 pääsin eroon Cola Zero-koukusta ja vuonna 2017 lopetin energiajuomat lähes 15 vuoden juomisen jälkeen.

Mikä sitten tänä vuonna on muuttunut? Listasin alle muutamia asioita, joita muistui mieleen, ja jotka ovat olleet jollain tavoin merkittäviä omassa elämässäni.

1. Nenäsumuteriippuvuus selätetty. Tämä oli itselle todella iso asia, nimittäin olin koukussa nenäsumutteisiin säännöllisen epäsäännöllisesti usean vuoden ajan. En voinut olla yhtään yötä ilman avaavaa nenäsumutetta ja auta armias jos lähdin johonkin enkä muistanut ottaa sumutepulloa mukaan. Ihan älytön addiktio, joka on todellinen ongelma liian monella suomalaisella. Miten sitten pääsin siitä eroon? Samalla tavalla, kuin yleensä kaikesta muustakin "pahasta". Nimittäin tiedostin tarpeeksi hyvin sen, miten vaarallista se on ja lopetin kuin seinään. En muista tarkalleen milloin tämä tapahtui, mutta muistaakseni tuossa elo-syyskuun aikana. Juuri nyt olen ollut flunssassa ja nenä on ollut tosi tukossa. Ihan kamala olo, mutta pakko vaan kestää ettei jää uudelleen koukkuun. Myönnän, että löysin tyhjän pullon josta pumppasin yhtenä ahdistusyönä nenään ainetta, mutta sitä ei juurikaan ollut jäljellä. Aikomus ei ollut jatkaa käyttöä, mutta sinä yönä ahdisti.


2. Saatiinpahan tämäkin sohvaperuna liikkumaan! Tämä muutos on ollut itselle ehkä se tunteellisin. En ole ikinä ymmärtänyt liikunnan iloa, vihannut kuntosaleja ja luovuttanut kaikki liikuntaharrastukset heti alkuunsa. Tänä vuonna olen ymmärtänyt, että tämä sama kroppa on meillä loppuun asti, eikä se jaksa kantaa minua saatika pitää minua terveenä jos en harrasta lainkaan liikuntaa. Ennen ainoa liikunta, jota tein, oli kävelyt. Lokakuun alussa ostin salikortin ja olenkin siitä asti viihtynyt salilla 2-4 kertaa viikossa, oppinut nauttimaan siitä ja ilokseni voin todeta, että salilla käymisestä on tullut minulle osa arkirutiinia. Tällä hetkellä on kamala ahdistus, kun olen kipeänä enkä ole päässyt salille tänä aikana. En voi uskoa, että vihdoin liikuntakärpänen puri myös minua, tätä on todellakin odotettu.



3. Kilarit vähemmälle - pääni sisällä virtaa tyynempi meri. Mielen kanssa saa kulumaan aikaa vaikka kuinka paljon, nimittäin sitä "lihasta" ei ole mikään helppo kehittää. Kärsin yhdessä vaiheessa viikottaisista "kilareista", joissa saatoin raivota yksinäni ja huutaa ja kirota. Nämä purkaukset johtuivat siitä, että en voinut hyvin. On ollut todella helpottavaa olla itsensä kanssa, kun olen vihdoin saanut myös pääni kuntoon siltä osin, että olo ei ole enää niin huono. Ja kun puhun huonosta olosta, en tarkoita esim. fyysistä huonoa oloa, vaan henkistä puolta. Olen alkanut käsittelemään selvästi lapsuuden asioita nyt tämän vuoden aikana entistä enemmän, ja aina se ei ole helppoa. En ala sitä avaamaan sen enempää täällä, mutta kuvioon on kuulunut vanhempien eroa, alkoholinkäyttöä ja hylätyksi tulemisen tunnetta. Olenkin tajunnut nyt, miksi minulle oman elämän ja kodin rakentaminen on ollut niin tärkeää - haluan varmistaa että olen turvassa. Tällä hetkellä olo on hyvä ja mieli tyyni, siitä olen todella kiitollinen.

4. Tein päätöksen, että teen useammin sitä, mistä tulen todella onnelliseksi. Kyseessä on matkailu. Pyrin elämään niin, että pääsen uusiin paikkoihin ja ulkomaille tietyin aikavälein. Tällöin arki rullaa paremmin ja eräänkin matkatoimiston slogan "sitä jaksaa paremmin, kun on mitä odottaa" pitää kohdallani sata prosenttisesti paikkansa. Nyt siis yritän elää niin, että tämä päätös pysyisi ja pystyisin sitä toteuttamaan.

Tämä vuosi on ollut hyvä. Enkä yhtään häpeile sanoa sitä ääneen. Vuosi on ollut hyvä kaikilla elämän osa-alueilla ja näin toivon sen jatkuvankin. Mutta kuten totesin edellisessä postauksessa, minä voin itse vaikuttaa siihen, millainen elämäni on. Ja näin yritän tehdä myös ensi vuonna.


Mitä sinun vuoteesi on kuulunut? Onko elämässäsi ollut muutoksia, joista olet ylpeä? Kuulisin tosi mielelläni teidän kuulumisia! 😊

8 kommenttia :

  1. Noi sun kilobit varmaan siirtyi mulle, koska 31 vuoden jälkeen olen selkeästi alkanut kuohua yli ja välillä en vaan meinaa enää pystyä hillitsemään. Todella ahdistava ja epämiellyttävä tunne, mutta liittyy varmasti siihen erääseen henkilöön ja asioiden käsittelyyn. U know. <3
    Suurin muutos on ollut tajuta, että en kaipaa ketään toista elämääni ollakseni onnellinen. Ystävät,perhe ja liikunta, that's all i need. Jos joku joskus kolahtaa,sit kolahtaa, mutta hänelläkin pitää olla oma elämä erikseen. Tällä hetkellä kuitenkin nautin vapaudesta ja otan myös itsekkäästi aikaa itselleni, käsitellen mielen kummituksia.

    Pusssssss <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kilarit on kauheita, niin ahistavia :( Mulla ne vaan tuli kertakaikkiaan siitä että pää ei meinaa pysyä mukana ahistavissa asioissa ja ajatuksissa. Oon aivan super happy sun tilanteesta nyt kun se kaikki shaisse on ohi <3 Toivon että ne kilaritkin katoaa pian! Oot rakas <3

      Poista
  2. Hei Kristiina. Oon seurannut sua jo pitkään sosiaalisessa mediassa ja usein miettinyt että ollaan aika samanlaisia. Nyt kun kirjoitit noista lapsuuden asioista niin mietin taas samaa, meillä on aika samanlainen tausta. Itsellä isä on alkoholisti, kun olin lapsi oltiin läheisiä mutta monien pettynymysten jälkeen on meidän suhde kuihtunut lähes olemattomiin. Tällä hetkellä just kamppailen henkisesti näiden asioiden kanssa ja pohdin mm onko nää kokemukset syynä sille että en niinkään koskaan ole tuntenut tarvetta saada lapsia.. lähti teksti vähän rönsyilemään :) mutta kiva postaus sulta, oli kiva lukea!
    -Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Sanna, kiitos kun kommentoit :) Oon myös miettinyt tuota lapsiasiaa, mutta oon tullut pitkän pohdinnan jälkeen siihen tulokseen, että itsellä on painavampana muut syyt sille, ettei ainakaan vielä ole halua perustaa perhettä. Tuo isän "menetys" on kyllä todella surullinen asia, voin samaistua hyvin. Itsellä nyt pian 13 vuotta siitä, kun olen häntä viimeksi nähnyt ja olisiko 3 vuotta siitä, kun viimeksi olen hänen viesteihin / puheluun vastannut. Helpompaa elää kokonaan ilman. Ja ne "monet pettymykset", ai että, tiedän niin mistä puhut.. Tsemppiä ajatuksien kanssa ja ihanaa, lämmintä joulun aikaa sulle Sanna :) <3

      Poista
  3. Toinen nenäsumutteen selättäjä täällä hei!! 🙌🏼 Ajattelin varoiksi vinkata, että mulla nenäsumutteesta totaalikieltäytyminen toi tosi vahvan vasomotorisen eli ei-allergisen-selittämättömän nuhan, nenä meni välillä tukkeeseen koko ajan ja piti niistää tuntitolkulla, aivastutti jne. Sain lääkäriltä kortisoni-nenäsumutteen ja ensimmäisen pullon jälkeen jo helpotti paljon, toinen pullo reseptistä on edelleen kaapissa varoiksi jos tulee todellinen hätä. Ei koukuta, ja ”korjaa nenää” nenäsumutteen vaurioilta. Voi olla, ettei sulle tule koskaan tätä mutta jos tulee, niin pyydä lääkäriltä suoraan kortisoniversio - auttoi parissa päivässä jo! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Multa löytyy kortisonia kotoa, mutta en jotenkin ole osannut / kokenut niin tarpeelliseksi käyttää :) Kiva jos se on auttanut sua! Ja hei, miten siistiä että oot päässyt myös avaavista eroon! Hyvä me :) Kivaa joulun odotusta Eve ja kiitos kun kävit kommentoimassa!

      Poista
  4. Kiva postaus! Nenäsumuteriippuvuus on ihan kamalaa 😤 Olen ollut jo useamman vuoden "kuivilla", mutta edelleen muistan miten ahdistavaa oli kun ei pystynyt nukkumaan ilman sumutetta. Enää en käytä sumutetta edes pahimmassa flunssassa, mieluummin kärsin kun otan riskin jäädä uudelleen koukkuun.

    Tänä vuonna olen saanut aloitettua paljon asioita, joita en muka ole ennen ehtinyt aloittaa. Olen todella tyytyväinen itseeni että nämä asiat ovat viimein työn alla ja toivottavasti ensi vuonna ne on kokonaan pois alta 🙂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiva kun tykkäsit! 😊 Sumutekoukku on ärsyttävä 🤯 Mahtava juttu, onnea! Ja kiitos kun kävit kommentoimassa ❤️

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.