torstai 25. tammikuuta 2018

Kiitos

Oi että, edellinen blogitekstini herätti itseni lisäksi myös muissa tunteita, ja olenkin aivan tippa linssissä lueskellut teidän kommentteja ja viestejä. Koskaan ei ole helppoa kirjoitella asiasta, joka on itselle vaikea. Onneksi julkaisin postauksen, sillä kommenttien perusteella en ole ainoa, joka kärsii vastaavasta pelosta. Postaus on kerännyt kommentteja ja viestejä liittyen niin hypokondriaan, kuin näihin käden oireisiin, joista samassa postauksessa kerroin.

Olin yllättynyt miten niin monella on ollut vastaavia pelkotiloja oman terveyden suhteen - mutta toisaalta, sairastumisen pelko taitaa olla yksi ns. luonnollisimmista peloista. Tokihan me kaikki haluamme pysyä terveinä ja sairaudet pelottaa. Joissain tapauksissa itse sairauden pelko on se ainoa sairaus, jota ihminen potee. Mieli on todella kummallinen kapistus ja sen hallinta hyvin, hyvin vaikeaa.

Teidän kanssa jutustelu sai minut rauhoittumaan jonkin verran ja pari päivää onkin ollut tuolla henkisellä puolella helpompaa. Käsi kuitenkin edelleenkin oireilee ja otin tänään ensiaskeleen, ja lähden selvittämään oiretta. Soitin tänään hierojalle, joka on yläkroppaani käsitellyt juuri oireiden alkua edellisenä päivänä - josko hän osaisi auttaa ja tietäisi mistä säteily ja kipu voi johtua. Menen maanantaina käymään hänen vastaanotolla ja tutkitaan vähän. Jos en saa apua sieltä, pitää varmaan käydä lekurissa sulkemassa pois / tutkimassa muita vaihtoehtoja.

Olen päättänyt, että en ota stressiä siitä mikä tämä voisi olla, vaan rauhallisin mielin lähden tutkimaan asiaa. Henkinen sekoilu ei auta nyt ollenkaan, vaan pahentaa kipuja. Eilinen ilta ja yö oli ihan tuskaa, ja pyörin levottomasti läpi yön kun mikään asento ei ollut hyvä. Samaan aikaan koitin vakuutella itselleni, että rauhoittuisin ja yritin rentoutua. Aamulla koko kroppa oli kipeä, kun olin varonut vasenta puolta koko yön, olin ilmeisesti jännittänyt oikean puolen lihaksia normaalia enemmän. Oikein hauska olla näin "paskana" kolmekymppisenä.

Lopputulema: omaa mieltä voi harjoittaa, mutta se on haastavaa. Pienin askelin lähden nyt tätä projektia viemään eteenpäin. Täytyy olla onnellinen, että omalla kohdalla tilanne ei ole mennyt vielä niin pitkälle, että saisin paniikkikohtauksia tai että homma lähtisi käsistä. Näitäkin kokemuksia ikäväkseni sain lukea, todella harmi ja surullista, että tämä koskee joidenkin meidän päivittäistäkin elämää. Yksi asia, joka auttaa varmasti on oppia puhumaan asiasta ja omista peloistaan myös läheisille - se on vain niin hemmetin vaikeaa. On paljon helpompi kirjoittaa kuin puhua. Joskus haluaisi selittää läheisille, miksi saatan vaikka olla jonain hetkenä todella apaattinen ja toisena taas päässä napsuu ja hermo saattaa mennä pienistäkin asioista. Se on se paha olo, jonka nämä oireilut saa aikaan. Mutta sen sanominen ääneen on jollain tapaa ihan äärettömän noloa ja vaikeaa - enkä haluaisi aina valittaa. Nyt vaan sinnillä eteenpäin ja pitää mielessä se, että asiat voisi todellakin olla huonomminkin.

Kannattaa lukea edellisen postauksen kommenttiosio, siellä on todella, todella hyviä ja silmiä avaavia kommentteja. Kiitos kaikille keskusteluun ja aiheeseeen osaa ottaville.

Lupaan että ei kirjoita kolmatta postausta putkeen ilman kuvia. I promise.

6 kommenttia :

  1. En lukenut edellisen postauksen kaikkia kommentteja joten en tiedä puhuttiinko tästä asiasta jo siellä, mutta oletko miettinyt, kannattaisiko sinun käydä terapiassa tuon pelkosi vuoksi? (Ellet ole käynytkin siis.) Puhut paljon mielen hallinnasta ym. niin tuli mieleen, että voisit hyötyä tässä asiassa ehkä ulkopuolisestakin avusta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kyllä aiheesta on puhuttu paljon edellise postauksen kommenteissa 😊 Kivaa viikonloppua!

      Poista
  2. Teit fiksusti, kun otit yhteyttä sinua käsitelleeseen hierojaan. Kävin itse muutama vuosi takaperin kiropraktikolla niskani vuoksi ja täytyy sanoa, että seuraavat pari viikkoa elin pelon vallassa. Sormet ja kädet olivat jatkuvasti ihan puuduksissa ja elelin aivan "sumussa", sekä pelosta että oikeista oireista. Onneksi ne helpottivat ajan kanssa ja jotenkin kuitenkin ymmärsin niiden johtuvan kiropraktikkokäynnistä.
    Kiitos näistä postauksista, edellisen postauksen kommenteista oli itsellenikin valtavasti terapia-apua. On kanssastressaajia tämän asian suhteen! Rentoudu viikonloppuna ja yritä venytellä kroppaa, siinä mielikin samalla rauhottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Sari! Kiitos viestistä :) Onneksi oireet helpotti sinulla! Kiitos, rentoudun ja venyttelen :) Samoin sinne, kivaa viikonloppua!

      Poista
  3. Niin tuttua! Sairastuin itse sairauskammoon jo todella nuorena ja myöhemmin iski vielä lievä OCDkin. Kaikki mahdolliset syövät on "sairastettu" useaan kertaan. Enää en oikein uskalla edes lukea sairauksista, koska pelkään, että kuvittelen itselleni ne. Noseboa on tutkittu paljon ja ihminen voi kuvitella itselleen vaikka mitä sairauksia, jotka oireilevat samaan tapaan kuin oikeat. Plasebo taas voi parantaa sairauden samaan tapaan kuin lääke. Ihmismieli on siis tosiaankin kykeneväinen vaikuttamaan elimistöön. Juoksin itse vuosia lääkäreillä mutta viime vuosina olen hyväksynyt sen, että on koko ajan jtn vaivaa ja pyrin nykyään odottamaan aika kauan ennen kuin menen lääkärille.

    Itseäni on jo kaksi vuotta piinannut nivelvaivat. Jokainen niveleni on mennyt vuoronperään todella pahaan kuntoon ja olen jo alkanut miettiä, että olenko kuvitellut nämä, kun reumaa tai muuta vastaavaa ei ole löytynyt :D Parempi se kuin joku syöpä :D

    Hassuin (ja traumatisoivin) sairauspelkokohtaus tuli joskus 15v kun olin paikannut kaverien kanssa pyöränkumejani ja illalla minua alkoi särkeä päätä. Siinä sitten aloin tietysti ajatella, että mitä jos imppasin liimaa vahingossa siinä korjatessa (:D). Menin herättämään äidin keskellä yötä ja kysyin, että kuolenko, kun imppasin vahingossa liimaa. Äiti vaan käski menemään pois häritisemästä (mikä oli todella väärin). Siinä sitten makasin koko yön ajatellen, että kuolen ja hyvästelin mentaalisesti perheeni :D Arvaten en kuollut, mutta tämä varmasti edesauttoi mt-ongelmien muodostumista.

    Itse olen tosiaan jo parantunut jokseenkin näistä peloista. Tällä hetkellä sisareni soittelee minulle viikottain ties mistä sairauspeloista ja rauhoittelen häntä ladellen faktoja kuin mikäkin lääkäri :D Aika usein neuvoni osuvat oikeaan. Varmaan kun on tullut aika paljon googlattua aihetta :D

    Olen varma, että sinullakin vielä helpottaa. Uskon, että ne pahat oikeat sairaudet kyllä eroavat niistä elimistön "normaaleista" oudoista jumeista ja kivuista. Jotenkin tahdon ajatella, että kyllä sen sitten huomaa, jos on vakava tilanne. Toki esim. rintakyhmyt yms tulee tutkia, mutta oudot kolotukset menevät todella usein ohi (ainakin heti kun käväsee lääkärillä:D).

    Anteeksi sekava ja pitkä kommentti. Juuri kärsin oudoista kivuista ja valvon siksi :D

    Oli mukavaa löytää blogisi pitkästä aikaa :) En nykyään oikein lue blogeja niin vanhat lempparit unohtuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa hei! Kiitos kun kirjoittelit, ei ollut sekavaa! :) Ja ihana kuulla että löysit tänne pitkästä aikaa - teretulemast toistekin! Kamala tuo sinun teini-iän kokemus, hyi! :D Onneksi nykyään helpompaa! Kyllä se tästä täälläkin :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.