sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Viikonlopun tumma silmämeikki




Tyttöjen ilta

Johan tuli taas viikonloppuna tälläydyttyä. Rakas ystäväni oli käymässä pk-seudulla ensimmäistä kertaa sitten viime kevään, ja järkkäsin meillä kotona pienen tyttöjen illan. Istuttiin muutaman tytön porukalla pöydän ääressä, juteltiin paljon ja mussuteltiin tortilloja. Pienten ähkyjen jälkeen lähdettiin vielä porukalla ulkoilemaan, eli humpalle. Viideltä nukkumaan ja tänään onkin sitten saanut viettää löhöpäivää syöden eilisen illan jämäruokia ja katsellen telkkarista uusintoja.

Ystävyys on jännä juttu. Se on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista. Parasta on se, että vaikka toinen asuu kaukana, jatkuu juttu aina siitä, mihin se viimenäkemällä jäi. Eilen olin valtavan onnellinen. Pöytäni äärellä istui ystäviäni läheltä ja kaukaa, osa tunsi toisensa hyvin ja osa huonommin. Silti puheensorinaa riitti läpi illan ja kaikilla oli hymy kasvoilla. Tulin niin iloiseksi. Sellaisia ystäviä arvostaa niin suuresti, joiden kanssa on helppo ja hyvä olla omana itsenään.

Illan meikki oli tumma - ihan kuin tämä syksyinen ilta. Kävin äsken kävelemässä hetken ulkona koirien kanssa ja muistin erään jännän asian, jonka koen aina syksyisin. Pelkään pimeää. Näen kokoajan metsässä liikettä ja kuulen "outoa" rapinaa, en uskalla seistä selkä metsään päin pimeällä. Pelko on jännä asia, sitä ei voi aina hallita vaikka kuinka järkeilee asian omassa päässään. Tuleeko teille koskaan iltaisin pelottava fiilis ulkona?

So this also happened this week...

Aiemmin tällä viikolla sain myös ensimmäisen paniikkikohtauksen, joka aiheutui hämähäkistä. Kuulostaa aivan naurettavalta, mutta kanssasiskot tietää mistä puhun. Meidän kylppäri on hämppien lemppari paikka varsinkin aina silloin, kun ulkona alkaa viilentyä. Näitä ällöttäviä kavereita on pieniä, ja sitten on niitä niin isoja, etten edes tiennyt Suomesta sellaisia löytyvän. Yleensä ne luimuilevat lattian rajassa, ja luikkivat äkkiä karkuun, kun valot menee päälle kylppärissä. Eräänä aamuna yhteen hämppyyn oli ilmeisesti iskenyt taistelutahto, sillä seistessäni kylppärissä ja alkaessani meikkaamaan, näin peilistä kun jättimäinen hämähäkki tepasteli olkapäälläni.

Sain aivan käsittämättömän slaagin, aloin huitoa hämähäkkiä ja se juoksenteli kohti keskiselkääni, repäisin paniikin vallassa paidan pois päältäni ja juoksin työhuoneeseen huutaen. Itkin aivan hysteerisesti ja tärisin, hengitys meni aivan omia menojaan.. Tuijotin itseäni peilistä ja tajusin, että en pysty hallitsemaan tätä kohtausta ja on vain pakko antaa sen tulla ja loppua aikanaan. Hikoilin kuin pieni possu ja itkin. Tuukka oli vielä sängyssä ja sai houkuteltua mut peiton alle "turvaan". Yritti rauhoitella, mutta paniikki oli päällä edelleen ja jouduin makoilemaan sängyssä varmaan vartin verran, ennen kuin sain edes kunnolla puhuttua.

Tiesin, että jonkinlainen hämähäkkikammo minulla on, mutta ensi kosketus suureen kotihämppyyn laukaisi minussa niin kovan reaktion, että ymmärsin kyseessä olevan ihan oikea kammo. Sellainen, mitä ei voi itse hallita vaikka tiedostaa, että hämähäkit ovat todellakin aivan vaarattomia kavereita. On kieltämättä aika pelottavaa, kun tajuaa, ettei voi hallita itseään ja koko kroppa reagoi pelkoon hikoillen, itkien, täristen ja sätkien. Nyt ehkä ymmärrän ensi kertaa heitä, joilla on jotakin asiaa kohtaan kammo.

Tarvitseeko edes mainita, että hiivin nykyään kylppäriin todella varovaisesti, tutkien joka paikan ennen kuin uskallan rentoutua..kauanhan tätäkin kestää, voi luoja.

Onko teillä jotain yhtä "naurettavia" oikeita kammoja? Entä onko teidänkin koti myös hämähäkkien koti?

PS. hämppy löytyi myöhemmin kylppärin lattialta elossa, Tuukka nappasi sen paperiin ja totesi, että oli kyllä suurin mitä on nähnyt. Aloin jo miettiä että suurentelin kokoa päässäni, mutta kun näin sen siinä paperilla niin kyllä se vaan hemmetin kokoinen oli. Toivon etten hetkeen tapaa vastaavaa, ainakaan olkapäälläni.

8 kommenttia :

  1. Toinen hämähäkkikammoinen täällä! Pystyn aivan täysin samaistumaan sun reaktioon hämähäkin kanssa. En ole koskaan itse vastaavanlaista "kohtausta" saanut, mutta uskon sen olevan täysin mahdollista itseni tuntien. Sisällä hämähäkin nähdessä menen paniikkiin ja se ei mene ohi ennen kuin joku liiskaa sen tai vie ulos. Pahinta on, jos oon yksin kotona hämähäkin kanssa tai että semmonen löytyy sängystä. Tai jos sisällä nähty hämähäkki katoaa! Lapsena en oo suostunut menemään mökille hämähäkkien ja ötököiden takia. Nykyään suostun kyllä mökkeilemään, mutta oon aika neuroottista mökkiseuraa.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiva kun kommentoit 😊 Aihe ei niinkään ole niin kiva 😅 Mä pystyn hallitsemaan itseni niin kauan kun hämis on pieni.. mutta isot.. apua 😩

      Poista
  2. Hei ihan super siistiä, mä löysin sun blogin uudestaan! Luin ensimmäistä blogiasi ja harmittelin kovasti aikoinaan, kun lopetit kirjoittamisen, mutta tää olikin nyt positiivinen yllätys, selasin hulluna noita postauksia äsken läpi! :)

    Pystyn niin samaistumaan tohon sun hämähäkkipelkoon, pelkään itse myös kuollakseni, kärsin paniikkihäiriöstä ja pahimmat paniikkikohtaukset tulevat juurikin hämähäkeistä. Minulle on diagnosoitu niin paha hämähäkkikammo, että se vaikeuttaa ihan perus arkeani ja olen tehnyt vuosia nyt töitä tämän eteen; käynyt juttelemassa asiasta, sekä yrittänyt toimintaterapian ja erilaisten harjoitusten avulla saada pelkoa lievemmäksi. Enää en todellakaan ole niin pahassa tilanteessa, mitä aikaisempina vuosina, mutta kertomasi kohtaaminen hämähäkin kanssa olisi aiheuttanut kyllä ihan saman reaktion itsessäni.

    Muiden on välillä vaikeaa ymmärtää sitä pelkoa, itsekään en pysty käsittämään esim. pelkoa ampiaisiin, itseäni ei kiinnostaisi pätkääkään, vaikka ampiainen pistäisi, mikä on naurettavaa siinä rinnalla, että kuinka paljon hämähäkkejä pelkään (eivätkä ne suomessa pysty tekemään yhtään mitään). Kyllä sen järjellä tajuaa, että mitä turhaan niitä edes pelätä, mutta jokin niissä vain on ja pelkoa ei pysty kunnolla hallitsemaan hämähäkin kohdatessa.

    Omasta kokemuksestani suosittelen, että jos oikeasti hämähäkkipelko menee niin pahaksi, että ei pysty toimimaan ja joutuu esim. mainitsemallasi tavalla tarkistelemaan tiloja, niin ei ole häpeä pyytää ulkopuoliselta apua, vaikka jonkun mielestä se olisi tyhmää ja turhaa.

    Tsemppiä hämähäkkien kanssa ja jään innolla seurailemaan blogiasi, kun sen taas löysin! :)

    - Laura / www.risingmess.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Laura! Ihana kun kommentoit ja tervetuloa takaisin ❤️ Kiitos kun jaoit ajatuksia hämähäkkipelosta, ja hyvä kuulla että tilanne on jo vähän parempi ☺️ Täytyy seurailla miten tämä tässä itsellä etenee.. kivaa uutta viikkoa sinne! 🌸

      Poista
  3. Hyi toi hämähäkki. Ite pelkään juurikin ampiaisia ja mehiläisiä. Ei onneksi ihan noin paha oo mulla pelko, juoksen vaa karkuun ja käsken jonkun tappamaan/hätistelemään ulos. :D
    Voikohan noin kovaan pelkoon auttaa ammattiapu? En kyllä varmaksi osaa sanoa, mutta tuli vaan mieleen.
    Mukavaa viikkoa! :)

    -M-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Mä pelkään myös amppareita, mutta juuri samoin kuin sinä, eli hallinnassa on jokseenkin.. toisin kuin tuo että jos hämähäkki tulee iholle. Eka kerta oli tämä, eli toivottavasti seuraavaa saa odotella myös sen lähemmäs 30 vuotta :D Voi varmasti auttaa.. Täytyy miettiä asiaa, että onko tarpeen vai ei :)

      Poista
  4. Kylmät väreet meni tota lukiessa! Itse näin aamulla töissä näppiksen alle vilistämässä sokeritoukan, enkä uskaltanut istua työtuolillani puoleen tuntiin.. :D eli voin vaan kuvitella mikä oma reaktio olisi tuossa tilanteessa ollut! Tsemppiä, toivottavasti pystyt pian käyttämään kylppäriä pelkäämättä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi, nekin on ällöjä! :D Päivä päivältä helpompi mennä kylppäriin.. onneksi. Kiva kun kommentoit!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.