tiistai 25. huhtikuuta 2017

Tunne lukkosi - omien tunnelukkojen pohdintaa

Ajattelin kirjoitella hieman Tunne Lukkosi -kirjasta, ja sen myötä löytämistäni omista tunnelukoistani. Fatka on se, että menneisyytemme muokkaa meistä sellaisia, kuin olemme nyt. Aina ei tarvitse olla edes traumaattisia kokemuksia, vaan pienemmätkin kokemukset muokkaavat meitä ihmisinä, joskus huomaamattamme. Kun aikuisena huomataan joitain toistuvia käyttäytymis- tai ajatusmalleja, peilataan niitä hyvin usein lapsuuteen - sinne, missä meistä muodostuu ihmisiä ja persoonia.

Alla lueteltu tunnelukot, jotka sain testin tuloksena vahvoina. Lisäksi liitin tunnelukkojen alle niiden kuvaukset ja omat mietteeni kuvauksiin perustuen.


Uhrautuminen - vahva

"Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut, jotta et joutusi kokemaan syyllisyyttä siitä, että et ole huomioinut riittävästi toisia. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi. Saatat olla luonnostasi empaattinen, etkä halua toisten kokevan mielipahaa. Koet itsesi vahvaksi ja kannat vastuuta toisten hyvinvoinnista. Sinun on helppo olla toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelet yleensä toisten ongelmia ja kerrot omistasi vähän."

Tunnistan tämän tunnelukon, eli skeeman itsessäni hyvin vahvasti. Olen ollut aina todella huono pyytämään apua tai palveluksia. Olen aina mieluummin tehnyt kaiken itse, kuin "häirinnyt" muita pyynnöilläni. Ajattelen näin, että säästän tällä itseäni ja muita. Tosiasiassa tämä on äärettömän kuormittava tapa, ja se myös katkeroittaa nopeasti. Pienessä mielessä pohdin asioita, uhraudun tekemään jotain. Tämä pätee hyvin esimerkiksi ihan kotona, arkisissa askareissa.

Ongelma tässä on se, että ei se toinen osapuoli tajua, mitä minun päässäni pyörii. Eihän hän millään voi tietää, mitä tarvitsen, jos en avaa suutani. Uhrautuja olettaa helposti, että toinen kyllä tietää missä mennään. Tyhmäähän se on, ei meillä kellään ole sitä kuuluisaa kristallipalloa. Olenkin opetellut pyytämään apua useammin, mutta jokaisella kerralla se tuntuu vaivalloiselta ja nololta, niin hassulta kun se kuulostaakin.

Olen yrittänyt pohtia, olisiko vaikkapa lapsuudessani jokin kokemus, joka on laukaissut tämän lukon minussa, mutta en ihan heti keksinyt mitään tapahtumaa tai kokemusta, joka olisi tehnyt minusta uhrautujan. Ehkä jo itsessään se, että olen elänyt aina kaksistaan äitini kanssa, kertoo, että on pitänyt pärjätä omillaan ja ilman apua tai sisarusten tukea.


Hylkääminen - vahva

"Menetyksen pelko ohjaa elämääsi - olet huolissasi yksin jäämisestä. Uskot että läheisesi kuolevat tai jättävät sinut. Pelkäät jääväsi yksin ja luultavasti takerrut läheisiin ihmisiisi, mutta samalla karkotat heidät luotasi - pahin pelkosi on kuin itseään toteuttava ennuste. Menettämisen pelkoa seuraa luottamuksen puute joka tulee usein ilmi kontrollointina, omistushaluisuutena ja mustasukkaisuutena. Riippuvuudet voivat olla selviytymiskeinosi, joilla yksinolon aiheuttama ahdistus tuntuu siedettävämmältä.

Koet suhteisiin kuuluvat tavalliset erotilanteet ahdistaviksi etkä luota siihen että suhde kestäisi erot. Tulkitset herkästi toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä eroaikeiksi ja saatat ylireagoida niihin, vaikkapa siihen kun toinen ei vastaa puheluusi tai tekstiviestiisi. Vaikka suhde olisi vakaa, se luultavasti tuntuu vain väliaikaiselta - ikään kuin se olisi koko ajan vaakalaudalla. Saatat itse epätoivoissasi uhata erolla, ikään kuin testataksesi odotustasi - joko suhde nyt päättyy. Menetyksien myötä tunnelukko vahvistuu ja alat uskoa ettei mistään löydy kestävää suhdetta."

Tätä tunnelukkoa en tunnista parisuhteessani, sillä lähes jokainen lause on päinvastainen omaan tilanteeseeni nähden. Olen aina pystynyt luottamaan suhteessa ja suhteeseen, enkä pelkää eroa. Sen sijaan toisen lauseen ensimmäinen osa pitää paikkansa, pelkään ihan äärettömän paljon, että menetän läheiseni jollain tavalla sairauteen tai kuolemalle. Tältä osin siis tunnistan tämän tunnelukon.


Suojattomuus - vahva

"Olet kova huolehtimaan ja usein peloissasi - koet olosi turvattomaksi. Murehdit kohtuuttomasti terveyttäsi, vaaroja tai onnettomuuteen joutumista, taloudenhoitoa tai kontrollin menettämistä. Saatat valita kumppanin joka auttaa ja suojelee sinua tai odotat että kumppanisi on peloton ja vahva - kyvykäs suojelemaan sinua vaaroilta. Pelkosi saattavat aiheuttaa sinulle ahdistus- tai paniikkikohtauksia - tai sitten olet jatkuvasti enemmän tai vähemmän ahdistunut etkä voi nauttia arjesta. Saatat turvautua riippuvuuksiin ahdistuksen helpottamiseksi.

Pyrit varmistumaan että olet turvassa. Siksi olet oppinut välttelemään riskejä: hissejä, autoilua, kaupungilla liikkumista, matkustamista, investointeja tai uramahdollisuuksia - pitäydyt mieluummin vanhassa tutussa ja turvallisessa. Pelot rajoittavat elämääsi ja läheisiäsi joiden täytyy sopeutua pelkoihisi. Jatkuva murehtiminen ja vaarojen välttely tyypillisesti lisää entisestään välttelykäyttäytymistä ja voimistaa pelkoja ja suojattomuuden tunnelukkoa."

Tämä tunnelukko kuvastaa minua osittain. Murehdin terveyttä ja pelkään vaaroja sekä onnettomuuksia. Olen elänyt ihan nuoresta asti siten, että hakeudun turvattomista ja pelottavista tilanteista pois. Olen omien sanojeni mukaan pelkuri. Nuorempana murehdin paljon myös taloudellista tilannettani, mutta vuosien mittaan olen oppinut, että asiat kyllä aina selviävät. En kuitenkaan koskaan ole nojautunut kumppaniini, vaan olen aina pitänyt tärkeänä sitä, että selviydyn itse tilanteesta kuin tilanteesta. Olen myös elämäni aikana kokenut vahvaakin ahdistusta liittyen suojattomuuden tunteeseen. En kuitenkaan rajoita elämääni, vaan pakotan itseni ajattelemaan, että on pakko pyrkiä elämään täyttä elämää ajoittaisista peloista ja huolista huolimatta. 

Koen myös rakkaimpieni puolesta suojattomuutta, ja olen todella suojelevainen. Nuorempana en pystynyt esimerkiksi nukkumaan, jos Tuukka oli vaikkapa baarissa. Pelkäsin, että hänelle tapahtuu jotain. Edelleen tunnen tätä tunnetta, mutta se ei ole enää niin vahva. Tosiasia on se, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, eikä siitä huolehtiminen auta asiaa. Jos koen uhkaavan tilanteen, käyttäydyn hyvin suojelevasti myös ystäviäni kohtaan.

Pohdin myös tämän lukon kohdalla lapsuuttani ja nuoruuttani, ja löysin yhden asian, jonka uskon laukaisseen tämän lukon minussa. On ollut aika, kun olen kokenut turvattomuutta perheenjäseneni ja itseni puolesta, ja uskon tämän olleen ainakin osatekijä tämän tunnelukon suhteen. Tämä on sijoittunut teini-ikään, jolloin ihmismieli on hauraimmillaan.


Tunnelukkotesti ja kirja ovat todella opettavaisia ja auttavat ymmärtämään omia käytös- sekä ajattelumalleja. Täten ehkä myös olo helpottuu, kun ymmärtää seurauksien syyt. Tunnelukko ei aina ole ns. paha asia, josta pitää opetella pois - tärkeintä on ymmärtää miksi oma mieli toimii, kuten toimii.


Tunnelukkotestin voi tehdä netissä, täällä.


Mitkä tunnelukot sinulla ilmeni vahvoina? Ymmärrätkö mistä ne saattavat tulla, vai koetko, että sinulla ei ole tällaisia tunnelukkoja?

8 kommenttia :

  1. Tunnelukkoja oli paljon ja nyt odotankin kirjoja niiden aukomiseksi. Kaikki kuvaukset vahvoista lukoista osui aivan täysin oikein, sanasta sanaan. Todella pelottavaa. :( Luin muuten että "kahden äitini kanssa" tarkoittaa kahta äitiä, vaikka olettaisin että olitte kahdestaan äitin kanssa :) vaikkei kaksi äitiä ole mitenkään kummallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups, täytyy korjailla - sen tosiaan voi ymmärtää kahdella tavalla :) Tsemppiä lukkojen availuun ja kiva kun kommentoit! :)

      Poista
  2. Minullakin esiintyivät juuri nuo hylkääminen ja suojattomuus vahvoina lukkoina. Tunnistinkin niistä itseni aika hyvin, esim. hylkääminen on varmasti saanut alkunsa lapsuudessani/nuoruudessani, kun oli sellainen aika, kun useampi ystävä ja läheinen tuntui hylkäävän minut täysin. Vaikka nykyisissä ihmissuhteissani tuo hylkäämisen pelko ei ole niinkään läsnä, niin vaikeuttaa se edelleen esim. uusien ystävyyssuhteiden luomista ja luottamista. Myös suojattomuus tuntuu olleen mukanani jo pidempään, muistan kuinka tosi nuoresta lähtien olen murehtinut ja pelännytkin kaikkea mahdollista - onnettomuuksia, huonoa taloudellista tilannetta, ylipäänsä että asiat eivät mene hyvin. Siitä olen pikkuhiljaa yrittänyt opetella hieman pois, koska toisinaan nämä asiat aiheuttavat sellaista stressiä ja ahdistusta, että se hankaloittaa ihan normaalia elämääkin.

    Täytyykin katsoa, jos noita kirjoja löytyisi kirjastosta ja ottaa tavoitteeksi edes hieman selailla niitä, jos niistä olisi apua näihin lukkoihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kommentoit ja kerroit omista lukoistasi! ☺️ Toivottavasti löydät kirjat kirjastosta!

      Poista
  3. Onpa mielenkiintoinen, voisin etsiä tuon kirjan käsiini ja tutustua lukkoihin. Minä taas pyydän apua. En välttele mitään yksin liikkumista mutta uramahdollisuuksia välttelen. Tekee kyllä mieli kääntää katse pois kun jotain pelottavaa näen.

    VastaaPoista
  4. Työ on niin iso osa elämää, että siitä täytyy tykätä ja siinä on pakko viihtyä, jotta jaksaa. Työtä ja vapaa-aikaa on mahdoton erottaa toisistaan täysin, koska työhön liittyvät (negatiiviset) asiat vaikuttavat myös vapaa-ajalla ainakin alitajuisesti. Olen opiskellut AMK-tutkinnon ja sain valtiolta vakituisen työpaikan 3 vuotta sitten heti valmistuttuani, joten koen että minulla kävi hyvä tuuri. Sain sellaisen työn, johon ajattelin pääseväni vasta 10-15 vuoden työkokemuksen jälkeen. Pidän siis työstäni todella paljon ja jos joskus haluaisin vaihtaa työpaikkaa, en koskaan irtisanoutuisi ennen kuin minulla olisi tiedossa toinen vaikuinen työ. Olen tietyllä tavalla varman päälle pelaaja näissä asioissa. Koen myös, että valtio on työntekijän kannalta turvallinen työnantaja ja työpaikkojen väheneminen tapahtuu ainakin vielä toistaiseksi eläköitymisen kautta eikä yt-neuvottelujen kautta. Haluaisitko kertoa tarkempia syitä työpaikkasi vaihtamiselle? Onko tämä sinun oma toive vai sinusta riippumaton asia? Minkälaista työtä olet tehnyt tähän asti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Olen itseasiassa niistä jo kirjoittanutkin tänne: http://cavablogi2.blogspot.fi/2017/04/tarkeimmat-elamanarvoni.html

      Eli nykyisessä paikassa en pääse tekemään / etenemään omalla alallani, ja olen luisunut toisiin tehtäviin olosuhteiden muututtua. Itse siis olen halunnut lähteä ja etsiä oman alani työtä - pakko ajatella myös omaa uraa, vaikka työkaverit onkin inhottava jättää.

      Mukavaa vappua ja kiva kun kävit kommentoimassa!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.