torstai 6. huhtikuuta 2017

Tärkeimmät elämänarvoni

Minulle esitettiin hiljattain kysymys; Mitkä ovat tärkeimmät elämänarvosi? Tuo kysymys on oikeastaan yksi tärkeimmistä kysymyksistä, joita jokaisen meistä tulisi miettiä vakavasti elämämme aikana. Olen myös sitä mieltä, että tätä aihetta tulisi miettiä mieluummin ennemmin, kuin myöhemmin. Jos mietit miksi ajattelen näin, vastaus on, että tuon kysymyksen vastaus määrittelee hyvin pitkälti meidän koko elämämme. Mitä pikemmin me tiedämme vastauksen, sitä helpompi meidän on jatkaa elämäämme. Meillä on päämäärä ja turva.

Kuten olette saattaneet lukea aiempia postauksiani, olen niissäkin käsitellyt paljon minuutta, omaa ajatusmaailmaa ja elämän tarkoitusta. Tämä minulle esitetty kysymys tuli oikeastaan todella hyvään aikaan, sillä olen näiden parin vuoden pohdiskelun jälkeen tullut siihen tulokseen, että vihdoin tiedän, mikä on tärkein elämänarvoni.



Tärkein elämänarvoni on olla itselleen rehellinen.

Läheisten ja muiden ihmisten arvoa yhtään vähättelemättä fakta on se, että me olemme syntyneet meiksi tarkoituksesta. Tarkoituksesta elää omaa elämäämme, sellaista elämää, jonka itse koemme parhaaksi. Jotta pystymme elämään mahdollisimman hyvän elämän, meidän täytyy olla itsellemme rehellisiä. Se ei ole aina helppoa, mutta uskon vahvasti siihen, että rehellisyyden seuraaminen on oikea tie.

Olen kirjoittanut tämän alkuvuoden aikana myös muutaman kirjoituksen, joissa kerron eläväni muutoksen aikaa. Kerron, kuinka vaikeita päätöksiä olen joutunut pohtimaan, ja kuinka ahdistus on saattanut ottaa hetkellisesti vallan minusta. Olen tehnyt sisälläni pitkällistä ajatustyötä, joka alustaa päätöstä. Päätöstä, joka tulee muuttamaan minun elämääni taas tietyllä tapaa. Tässä ajatustyössä olen toistanut itselleni voimalausetta; "Tämä on sinun elämäsi, ole rehellinen itsellesi.".

Palataanpa hetkeksi puolentoista vuoden taa, kun aloitin uudessa työpaikassani. Olin aivan äärettömän onnellinen ja motivoitunut, minua odotti mielenkiintoinen uusi työ ja projektit. Kyseisen työpaikan haastattelussa päätin, että olen auki. Auki itselleni, auki toisille. Rehellinen itselleni ja tulevalle työlleni. Kävin uskomattoman hyvät haastattelukeskustelut ja tunsin, että tämä on minun paikkani. Täällä minut otetaan vastaan sellaisena kuin olen, täällä voin olla rehellinen itselleni. Olin tavattoman onnellinen ja kiitollinen uusille esimiehilleni. Sain työpaikan, ja tunsin olevani kuin kotonani.

Työssäni olen suorittanut työtehtävät niistä nauttien ja ottaen irti kaiken mahdollisen opin ja ilon. Olen ollut auki ja halunnut oppia uusia asioita, olen ollut rohkea ja hypännyt tekemään itselle outoja asioita, opetellut ne ja saanut suoritettua ne menestyksekkäästi. Onnistuminen on motivoinut eteenpäin ja olen nauttinut aivan äärettömän ihanien kollegoiden seurasta.

Tämän vuoden aikana, olen havahtunut tilanteeseen, jossa pieni ääni yrittää kuiskata minulle. Se kuiskaa ja esittää kysymyksiä. Se kysyy varovasti, olenko edelleen onnellinen työssäni ja muistuttaa, että itseään pitää kuunnella, ja olla rehellinen. Tämä kuiskaus on vahvistunut ajan kuluessa, ja on saavuttanut minut. En ole halunnut hätiköidä, vaan olen kuunnellut itseäni ja tunnustellut, onko tämä tunnetila pysyvä. Näiden ajatuksien kypsyessä olen tullut siihen tulokseen, että kaipaan jotain enemmän. Jotain, jossa voin edelleen kehittyä ja antaa taas kaikkeni. Kokea sen innon ja riemun, jota saan oman osaamiseni raameissa hyvin tehdystä työstä.

Tunnen kyynelten kipuavan kohti kyynelkanavia, kun ajattelen, että joudun päästämään irti aivan mahtavasta työporukasta, niin kodilta kun se on tuntunut näiden puolentoista vuoden ajan. Mutta luontoni ei anna minun jatkaa työssä, jossa olen pikkuhiljaa sattumusten kautta lipunut pois minulle ominaisimmalta alueelta. Haluan taas tehdä ja luoda innostuneesti, kehittyä ja ajaa sata lasissa. Kukaan muu ei saata minua takaisin oikealle polulle, ja siksi minun täytyy tehdä se itse. Olenkin päättänyt etsiä itselleni työn, jossa saan jälleen kokea onnistumisen tunnetta, ja ennen kaikkea kehittyä rakastamassani työssä entistä paremmaksi.

Sen lisäksi, että itselle rehellisenä oleminen kuljettaa kohti oikeaa tietä, se myös antaa paljon työelämässä. Parhaassa tapauksessa se vie yrityksen kohti parempaa tulosta, työtehtävät suoritetaan parhaalla mahdollisella tavalla ja molemmat tahot kiittävät. Kun on rehellinen omasta osaamisestaan, omista kiinnostuksen kohteistaan ja omasta motivaatiostaan, pystyy myös työnantaja ohjaamaan tällaisen työntekijän oikeille raiteille, ja tulos on tällä tavoin ihanteellinen. Rehellisyys tuo työpaikalle helpon, vilpittömän sekä turvallisen tunteen. Ja kukapa ei viihtyisi sellaisessa paikassa. Uskallan myös väittää, että viihtyisässä työympäristössä työn taso on huimasti parempi. Rehellisyyden lisäksi elämänarvojani, joita noudatan täten myös työssäni, ovat sinnikkyys, toisten huomioiminen sekä inhimillisyys. Näiden arvojen läsnäollessa saadaan ihmeitä aikaan, ja ilokseni olen päässytkin näitä ihmeitä todistamaan työssäni.

Tämä aihe on selvästi itselleni hyvin läheinen sekä ajankohtainen. Haluan kiittää Sinua, joka jaksoit lukea ajatuksiani yhdestä elämäni tärkeimmästä arvosta ja siitä, miten sen kuunteleminen on vaikuttanut ihan hiljattain elämääni. Täällä elellään siis jännittäviä aikoja, mutta uskon, että hyvä tulee hyvän luo ja että se mitä tuleman pitää, on tarkoitettu.

Halusin jakaa tämän postauksen kanssanne, sillä uskon että samankaltaisessa tilanteessa on muitakin. Teidän kanssanne on ollut aina todella mukava vaihtaa kuulumisia ja kuulisin mielelläni teidän ajatuksia aiheen tiimoilta.

10 kommenttia :

  1. Kivasti kirjoitettu :) Sydäntään ja ajatuksiaan on hyvä kuunnella. Olen tehnyt vihdoin valintoja itseäni kuunnellen, en ketään muuta. Miten vapauttavaa! Ei pidä antaa minkään rajoittaa. Vaihdoin tukan värin lähes mustasta vaaleksi, koska olen sitä aina halunnut. Aion olla ammattini mukaan terkkari ja ajaa töihin isolla körmyllä moottoripyörällä. Sillä mikä minua estäisi, kuin stereotypiat ja turhat rajoitteet. Mussa on monta puolta ja se on rikkautta, ei tee huonommaksi. :) Tsemppiä uusiin tuuliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Juuri näin :) Kiitos paljon! Ja kiva kun kommentoit :)

      Poista
  2. Ihailtavaa! Kirjoitat jotenkin tunteisiin menevästi.. Kiitos taas hyvästä tekstistä! : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoksia paljon, ihana kuulla! Mukavaa päivää :)

      Poista
  3. Ihan hemmetin hyvin sanottu. Niin totta. Kun on aidosti oma itsensä ja rehellinen itselleen, niin silloin elämä muotoutuu parhaaksi mahdolliseksi. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän putoaa elämästä niitä asioita, mitä ei oikeasti halua siihen - on kyse sitten ihmisistä tai tekemisestä. Samaan aikaan on helpottavaa että pelottavaa, että on täysin itse vastuussa elämästään; onnellisuuttaan ei tule laskea edes puolison varaan, vaikka puoliso onkin osa onnellisuutta. Tuossa noin vuosi sitten kirjoitin omana itsenään olemisen tärkeydestä, samaa aihetta sivuten.. http://www.rantapallo.fi/nolibre/2016/05/22/asia-jota-katuisin-kuolinvuoteellani/ http://www.rantapallo.fi/nolibre/2016/02/09/elamansuunnitelma-b-ja-c/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora! Ihana kuulla sinusta :) Käyn lukaisemassa tekstisi ajan kanssa, kiitos kun linkitit. Mukavaa viikonlopun alkua! <3

      Poista
  4. Ihana kirjoitus!😊 Onko sulla jo uusi työpaikka tiedossa?😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole, eli saa palkata! ;) Kiitos paljon ja kivaa viikonloppua!

      Poista
  5. Sä oot kyllä rohkee 👊 Helposti sitä saattaa jäädä työelämään jos se on ns tuttua ja turvallista vaikkei muuten ehkä niin kiinnostaisi... Tämän postauksen ja viisaiden sanojesi innoittamana taidan ruveta itsekin kuuntelemaan itseäni ja olemaan rehellinen itselleni. Se on muuten yllättävän vaikeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Niina ❤ Olet oikeassa, välillä täytyy muistutella itseään siitä 😌 Kivaa päivää! 🌸

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.