lauantai 4. helmikuuta 2017

Helmikuun neljäs

Hui, menipä loppuviikko hurahduksessa - en edes tajunnut, että en ole käynyt täällä kirjoittelemassa keskiviikon  jälkeen lainkaan. Tajusin sen vasta, kun katsoin kalenteria aamulla ja tajusin, että on jo neljäs päivä helmikuuta. Töissä on ollut kiirusta ja loppuviikon olin jotenkin tosi väsy, ja olenkin käyttänyt illat vain löhöilyyn tv:n äärellä. Joskus saa höllätä.

TV:stä puheen ollen, olen ollut pitkään harmissani, kun Suomen TV:stä ei tule oikein mitään kiinnostavia kotimaisia ohjelmia. Mutta nyt on menossa kiva kausi, ja olen alkanut seuraamaan Maria Veitolaa ja Voicea. Lisäksi kivan piristävä uutuus oli Heikki Paasosen oma show.

Olen aivan lopen kyllästynyt Putoukseen ja vastaaviin kotimaisiin sketsi-ohjelmiin. Paasosen show sen sijaan on kiva sekoitus haastatteluohjelmaa ja sketsejä. Vaikka eivät nuo sketsit ole suosikkejani, oli niitä tarpeeksi vähän ohjelmassa. Heikki on jotenkin niin symppis tyyppi, tykkään hänestä kovasti. Pitkä ura takana ja on ammattilainen siinä mitä tekee. Erityisesti pidin jakson räppibatlesta sekä siitä ihme parittamistaksista, sai kyllä nauraa vedet silmissä. Ja Pirjo on kiva lisä ohjelmaan, toivottavasti näkyy myös muissa jaksoissa. En ole vielä päässyt mukaan Paasosen mutsi -hypetykseen, mutta ehkäpä lämpenen sillekin ajallaan.

Maria Veitolan Yökylässä -ohjelma taas on mielestäni todella mukavaa vaihtelua ns. normaaleille haastatteluohjelmille. Maria on todella lämmin persoona ja tykkään hänen tavastaan lähestyä ihmisiä - hän on samaan aikaan herkkä ja empaattinen, mutta ei pelkää tarttua vaikeisiin aiheisiin suorilla kysymyksillään. Kahdessa ekassa osassa on ollut hyvin mielenkiintoiset vieraat, Cheek sekä Nykäsen Matti. Rakastan sitä, kun julkisuuden henkilöistä näytetään heidän normaali puoli, ihmisiä hekin ovat - ja usein ihan mahtavia sellaisia. En pitänyt Marian edellisestä TV-ohjelmasta kovinkaan paljoa, joten tämä on tervetullut uudistus hänen esiintymisessään.

Sitten Voice of Finlandiin, yksi suosikeistani ikinä. Torstai- ja perjantai-illat ovat aina niin mukavia, kun saa nauliutua kasista ysiin TV:n ääreen kuuntelemaan hyvää laulua. Tykkään Voicesta siksi, kun sinne pääsee vain oikeasti hyvät tai vähintäänkin potentiaaliset laulajat. Torstain jaksossa oli aivan mahtava mieslaulaja, Andrea Italaista, joka lauloi 30 Seconds to Marsin biisin, The Kill. Veikkaan häntä koko kauden voittajaksi, tai ainakin pääsee finaaliin. Aivan mahtavaa, en malta odottaa että hän pääsee näyttämään mitä muuta hän osaa.

Tässäpä siis kolme tämän hetken kotimaista suosikkiani televisiosta, löytyykö teillä samoja ajatuksia?  😊

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.