tiistai 14. helmikuuta 2017

Ajatuksia ystävyydestä

Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Tänään, ystävänpäivänä on hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä päivän kuumaa aihetta, ystävyyttä. Minulle itselleni ystävät ovat hyvin tärkeitä, mutta näin ei ole aina ollut.

Ala- ja yläasteella olin todella nirso ystävien suhteen. Tulin kyllä lähes kaikkien kanssa toimeen, mutta en kelpuuttanut ketään oikein läheiseksi ystäväksi. Muistan aina olleeni hämilläni muiden jutuista, mielestäni ne olivat usein todella outoja enkä ollut kiinnostunut samoista asioista. Ala-asteella tulin hyvin toimeen myös poikien kanssa, ja vietinkin paljon aikaa koulussa heidän kanssaan. Yläasteella homma jatkui, ja kun tytöt puhuivat välitunnilla Long Champeista, minä pelasin natsipokkaa poikien kanssa.

Ala-asteella minulla oli yksi hyvä kaveri, mutta kun luokallemme siirtyi toisesta koulusta uusi tyttö, oli se menoa minulle ja tuolle vanhalle ystävälleni. Uusi tyttö ilmeisesti halusi ystäväni itselleen ja alkoi kiusata minua. Onnistui. Ala- ja yläasteen taitoksessa minulla oli yksi hyvä ystävä, mutta hän lipui pahoille teille, enkä itse mennyt mukana. Samoihin aikoihin minulla oli vielä kolmaskin ystävä, jonka luona vietin paljon aikaa, mutta ylä-asteen aikana kävi jotain hassua ja ystävyys jäi siihen – tätä harmittelen ja mietiskelen yhä edelleen, kun en muista ollenkaan miksi ystävyys jäi.

Yläasteella aloin seurustelemaan ensimmäisen kerran ja tuolloin vietin paljon aikaa poikaystäväni ja meidän yhteisten kavereiden kanssa. Tuolloin aloin jo sietämään paremmin useampia ihmisiä, mutta siltikin vain yksi ystävä jäi noilta ajoilta pitkäaikaiseksi – muut karsiutuivat pois kun erosimme poikakaverini kanssa. Yläasteen aikana menin myös ensimmäistä kertaa töihin ja sieltä minulle jäikin yksi hyvä ystävä, joka on edelleenkin tärkeä ja mukana elämässä.

Vasta parikymppisenä aloin oikeasti pitämään monista ihmisistä ja päästämään heitä lähelle, ja nyt aikuisiällä minulle onkin kasaantunut oikein ihana ystäväporukka – ja vieläpä naisia, enpä olisi uskonut tätä nuorempana. Tulen edelleen myös miesten kanssa hyvin toimeen, joskus heidän kanssaan on jopa hauskempaa, he kun eivät kavahda hurttia huumoriani ja ovat usein huonoissakin jutuissa mukana. Mielestäni on kiva, että kaveriporukassa on molempien sukupuolien edustajia, tykkään tasapainoisesta piiristä.

23 –vuotiaana tutustuin nykyiseen parhaaseen ystävääni – olemme käyneet monenlaisia elämänvaiheita läpi ja koettu yhdessä vaikka ja mitä. Kun tutustuimme, hän oli vakavasti sairas ja minä perustin yrityksen. Tässä oli varmasti tietyllä tapaa kohtalo pelissä, sillä siirryin melkein heti tekemään töitä kotoa käsin ja tuolloin ystäväni ollessa sairaslomalla, pystyimme viettämään päivisin aikaa yhdessä. Silloin olimmekin yhdessä lähes päivittäin. Melkein pari vuotta pyörähti tiiviisti yhdessä aikaa viettäen. Kun ystäväni tervehtyi, perusti hän yrityksen ja minä taas lopetin toiminimen ja menin takaisin työntekijäksi minulle uuteen firmaan. Tuolloin kummallakaan ei ollut enää aikaa nähdä usein, mutta onneksi nyt asia on jo taas tasapainossa ja näemmekin oikeastaan viikottain. Tästä ystävyydestä olen todella onnellinen. Oikea ja aito ystävyys on molemminpuolista, siinä annetaan ja ”otetaan” tasapuolisesti ja molemmat tuntevat olonsa tasavertaisiksi.

Tämän edellä mainitun ystävyyden lisäksi elämässäni on toinen ystävyys, joka on minulle henkireikä. Ja se on tietenkin ystävyys aviomieheni kanssa. Tämän tärkeämpää ihmissuhdetta minulla ei ole, ja tälle suhteelle haluan antaa kaikkeni. Tämä ystävyyssuhde tulee tänä vuonna kestäneeksi 13 vuotta, se on melkein puolet elämästäni. Tässä ystävyyssuhteessa on maailman paras olla. Kiitos rakas.

Eli hyvin monimuotoinen ystävyyshistoria löytyy tästä osoitteesta, mutta tällä hetkellä en voisi olla tyytyväisempi. Kiitos ystävät, kun jaksatte pysyä rinnallani.


Minkälaisia ystävyyssuhteita teille on kertynyt elämän varrella? Oletko saanut parhaimmat ystävät lapsena vai aikuisiällä?

10 kommenttia :

  1. Minä olen tuntenut parhaimman ystäväni jo vaippaikäisestä eli 27 vuotta ja edelleen olemme yhtä hyviä ystäviä kuin pienenä :). Läheisiin ystäviin minulla on kuulunut myös pari muuta ystävää, toiseen tutustuin päiväkodissa ja toiseen lukiossa. Kun minulla oli tämä trio kasassa niin en kaivannut ketään muuta, enkä oikein luottanut uusiin ihmisiin. Vasta viimeisen vuoden aikana olen alkanut päästään ihmisiä lähelleni ja antanut heille mahdollisuuden olla kaverini ja olen kyllä saanut ihan huippuja ystäviä elämääni :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Musta tuntuu, että monella meistä on jossain vaiheessa hetki, kun ei päästä uusia ihmisiä elämäänsä liian helpolla. Ihanaa kun olet löytänyt niin pienenä jo sen "tärkeimmän"! :) Kiitos kommentista!

      Poista
  2. Sain käydä ala-asteeni pienessä kyläkoulussa, joka oli ihanaa aikaa. Mieleen on jäänyt ne välitunnit, kun kaikki oli tervetulleita pelaamaan jalkapalloa, hyppimään hyppynarulle ja keinumaan. Moni tuntui ystävältä. Yläasteellakin oli hyvä meininki. Ala- ja yläasteella olin kuin paita ja peppu erään ihmisen kanssa.. ja sen jälkeenkin, vaikka opiskelu vei eri kaupunkeihin. Nyt ei olla enää oltu väleissä jonkiin aikaan.. Näin aikuisiällä olen ymmärtänyt, että jos jokin ystävyyssuhde aiheuttaa minulle enemmän harmia kuin iloa, niin ei se ole sen arvoista.

    Tällä hetkellä minulla on pari hyvää ystävää ja paljon uusia kavereita, joista saattaa kehittyä syvempiäkin suhteita. Olen jälleen fuksi ja tutustunu uusiin, ihaniin ihmisiin, ja löytänyt jo yhden samankaltaisen, jonka kanssa jutut klikkaa. Tänä vuonna olen ehdottomasti avoin uusille ystävyyssuhteille.

    Ja pakko minunkin mainita aviomieheni, meilläkin on semmoista ystävyyttä, mistä olen todella kiitollinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kuulosti ihanalta tuo peruskoulusi kulttuuri 😊❤ Tosi mukavaa, että ympärilläsi on hyviä ihmisiä, se on rikkautta 🙏🏻 Kiva kun kommentoit!

      Poista
  3. Minulla on muutama hyvä ystävä jotka ovat pysyneet mukana elämänkoukeroissa yli kymmeniä vuosia. Parhaan ystäväni kanssa olemme pitäneety yhtä ihan ala-asteen alusta saakka ja muut ystävät ylä-asteelta. Vaikka elämä välillä viekin heidän kanssa kauaksikin toisita niin etäisyydeltä kuin ajallisesti niin se ystävyys silti jatkuu aina siitä mihin se jäikin. Olen jotenkin ollut nuorena vähän sellainen laiska etten ole halunnut haalia liikaa ihmisiä ympärilleni koska koen että en jaksa antaa parastani kaikille ja olla hyvä ystävä. Näin vanhemmiten sitä on kuitenkin ymmärtänyt ettei se ystävyys vaadi marathonpuheluita tai viestejä. Siihen riittää yllättävän vähän kunhan on vain aidosti läsnä ja kiinnostunut. Monta ihanaa ystävää, joiden kanssa vietän paljonkin aikaa, olen saannutkin vuosien saatossa ystäväporukan puolisoista! :) mutta se kaikista syvin ystävyys löytyy meiltäkin siitä omasta kumppanista, ja en voi olla siitä muutakuin onnellinen ja kiitollinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Ida 😊☀️ Ihanasti kirjoitettu! Kivaa päivää ☺️

      Poista
  4. Mulla on jäänyt kerho/ala-asteajalte neljän tytön tiivis ystävyysporukka, pidämme yhteyttä viikottain ainakin! Kaksi heistä on jo äitejä :) yksi on ihan paras ystäväni ja saan olla hänen pojalleen kummi.

    Yläasteelta jäi muutama hyvä kaveri, joiden kanssa olen vielä yhteyksissä. Nykyisestä työpaikastani sain toisen todella läheisen ystävän, hän muutti juuri toiselle paikkakunnalle.

    Koen, että tällä hetkellä mulla on paljon kavereita ja muutama läheinen ystävä ja näin on hyvä :) tutustun helposti uusiin ihmisiin mutta ihan lähelleni en helposti päästä ketään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että olet saanut kunnian toimia ystäväsi lapsen kummina :) Kiva kun kommentoit!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.