torstai 26. tammikuuta 2017

Kun elämänkatsomukseni muuttui

Oli kesä ja vuosi 2015. Olin vielä edellisessä työpaikassani ja vuodatin syntyjä syviä kollegalleni työpaikkamme varaston hyllyjen välissä. Kollegallani oli aina vahvat mielipiteet lähes kaikkeen, ja hänen tapansa elää oli hyvin erilainen kuin minun. Silti olimme lähentyneet niin, että pystyimme puhumaan toisillemme henkilökohtaisiakin asioita. Tuona kesänä olin pohtinut mm. blogin uudelleen aloittamista ja paljon muutakin, ihan live-elämään liittyviä asioita, kuten niinkin pirtsakkoja aiheita, kuin sairaudet, kuolema ja työelämä.

Kollegani taisi huomata, että olin hieman hämilläni ja peloissani erinäisistä elämään liittyvistä asioista. Siellä hyllyjen välissä seisoskellessamme hän teki jotain, mistä olen vielä tänäkin päivänä aivan älyttömän kiitollinen. Hän piti minulle kunnon paasauspuheen siitä, miten tärkeää on elää kuten itse tahtoo, olla tiettyyn pisteeseen asti itsekäs, jättää muiden mielipiteiden huomioiminen vähemmälle ja keskittyä siihen, että elää juuri sellaista elämää, mihin on itse tyytyväinen. Hän opetti minua olemaan välittämättä.

Hänen paasaukseensa liittyi mm. todella vaikuttava lause, "Me kaikki kuolemme, silloin millään ei ole enää mitään väliä!". Tuolloin silmissäni kirkastui, ajatukseni selkenivät ja oivalsin jotain todella tärkeää.

Me todellakin kuolemme, ihan kaikki. Meillä on vain yksi elämä, eikä sekään ole kovin pitkä. Koskaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu. Näiden asioiden takia meidän jokaisen pitäisi tajuta, mielellään hyvin nuorena, elää niin täyttä elämää, kuin suinkin pystymme.

Vaikka elämäämme kuuluu muitakin ihmisiä, kuin me itse, näyttelemme me kuitenkin pääosaa omassa elämässämme. Sanomattakin on selvää, että liian itsekeskeinen elämä ei ole hyväksi, sillä meidän täytyy tietenkin ottaa huomioon myös muut kanssaeläjät, mutta se juuri onkin mielestäni yksi asia, joka tekee ihmisestä hyvän. Toisten huomioiminen antaa itselle, ja toiselle hyvän mielen.



Joskus voi olla vaikeaa olla välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä tai tavoista, mutta mitä enemmän keskittyy omaan elämään ja antaa muiden elää omaansa, sitä täydempää elämää huomaa elävänsä. Keskittyy täysin omiin arvoihinsa ja tekee elämällään niin, kuin parhaaksi näkee.

Mitä sitten, jos joku törttöilee ja yrittää pahoittaa mielesi? Mitä väliä sillä loppupeleissä on? Se ei vaikuta Sinun elämääsi mitenkään, jos et anna sen vaikuttaa. Tietynlainen välinpitämättömyys on hyväksi, se helpottaa suuresti omaa elämää. Fakta on se, että meidän matkamme varrelle mahtuu niin monenlaisia vastaantulijoita, että aina löytyy niitä hyviä, ja huonoja ihmisiä. Anna aikaa ja arvoa hyville, jätä huonot omalle tielleen. Heitä ei tarvitse ottaa kyytiin.

Tämän kaiken opettelu ja sisäistäminen käy oman pään sisällä, joillekin se on luonteista, toisille se pitää paukuttaa päähän. Minulle se piti huutaa päin näköä, että ymmärsin. Haluan siksi kirjoittaa aiheesta, jos edes yksi teistä saisi tästä jotain irti, jotain hyvää itselleen. Moni nuori nainen (ja moni muukin) kamppailee tällaisten asioiden kanssa ja hyvä uutinen on se, että siitä voi oppia pois. Minusta itsestäni tuntuu siltä, että jokin nappi olisi painettu alas aivoissani - miten niin pieni hetki voi vaikuttaa koko ajatusmaailmaan, miten helppoa onkaan ollut elää sen hetken jälkeen.

Mikä tässä elämässä sitten on tärkeää?

Mielestäni tärkeimpiä asioita ovat mm. läheiset ihmiset (kumppani, perhe ja ystävät), terveys ja hyvinvointi, rakkaus, luottamus sekä onnellisuus. Niin kauan, kun suuntaa keskittymisensä näihin asioihin, on mielestäni oikealla tiellä. Luonnollisesti myös arkielämän kannalta tärkeitä asioita ovat mm. työ ja raha, mutta syvällisemmällä tasolla ajateltuna nuo ensimmäisenä mainitsemani asiat tekevät elämästä kokonaisen.

Yllättävän moni asia on ihan oman pään sisällä, ja elämästä saa muokattua itselle helpompaa ja parempaa, kun jaksaa panostaa oman ajatusmaailman ja tapojen kehittymiseen. Liian moni ajattelee, että oma onnellisuus on muista kiinni - mutta ei se ole. Tottakai ulkopuoliset tekijät vaikuttavat meihin, mutta me itse määrittelemme sen, kuinka paljon annamme niiden vaikuttaa. Poikkeuksiakin on, joskus meille tapahtuu jotain, mihin emme itse voi vaikuttaa ja kriisitilanteet ovat asia erikseen, mutta pääosin tämä ajatusmalli pätee meihin jokaiseen, jollain tasolla.

Itselle tärkeitä arvoja ovat mm. oikeudenmukaisuus, toisten huomioon ottaminen sekä elää siten, että tunnen olevani parempi ihminen. Näitä arvoja vaalien muodostuu minun luonteeni ja käyttäytymiseni.

Oletko sinä pohtinut vastaavia aiheita? Mitä arvoja sinä vaalit omassa elämässäsi?

12 kommenttia :

  1. Word! Ihania pohdintoja. Muistuttelen itseäni päivittäin siitä, että muistan olla kiitollinen. Niistä hyvistä jutuista, mutta myös vastoinkäymisten kautta saaduista oppitunneista.

    Elämä tosiaan on tosi pitkälle asennekysymys, jos mikä. En halua tai jaksa pahoittaa mieltäni pienistä, koska muiden huono käytös ei johdu minusta. Ystävällisyyden levittäminen ja kauniit sanat eivät koskaan mene hukkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Selja kommentistasi, ja kun jaksoit lukea postauksen! :) Allekirjoitan täysin. Kivaa päivää!

      Poista
  2. Mahtavaa pohdintaa! Toivon että mahdollisimman moni lukee tämän, sillä niin paljon on kyseisten asioiden sisäistäminen muuttanut minunkin elämääni parempaan suuntaan, että samaa toivoisin ihan kaikille. Ja aivan kuten sanoit, mahdollisimman ajoissa. Minun piti elää yli kolmekymppiseksi ennenkuin ymmärsin nuo asiat joita niin osuvasti kuvasit. Todella hieno kirjoitus kaikenkaikkiaan!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, kiitos paljon! Tulin iloiseksi kommentistasi :)

      Poista
  3. Hauska sattuma, että keskustelin juuri ystävieni kanssa viikonloppuna tästä samasta aiheesta :) tulimme myöskin siihen tulokseen, että sitä pääsee aika paljon helpommalla, kun toisinaan vaan antaa olla ja on välittämättä. Ystävällisyys ja positiivisuus ovat asioita, joita yritän itse vaalia omassa elämässäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Joskus se voi olla hankalaa, varsinkin jos on periaatteen ihminen tai muuten tempperamenttinen, mutta silloin vain täytyy punnita kumpi on itselle parempi ratkaisu: jäädä kamppailemaan ja mahdollisesti turhautumaan, vai suuntaamalla katseen muihin asioihin :) Kiva kun kommentoit! :)

      Poista
  4. Asiaa joka lause! Tänä vuonna olen miettinyt erityisesti sitä, että onnellisuus ja oma elämäni ovat todella minun omissa käsissäni. Toimijuus on kaiken a ja o, uhriutuminen johtaa katkeruuteen. Oon miettiny kans että elämä on lyhyt; miettiä vaikka yhtä vuotta, kuin nopeasti se meneekään? Ja sitten miettiä, että vuosi vastaisi yhtä hidasta sekuntia ja laskee vaikka 70:een? Siinä valuu jo minun tiimalasini.

    Olen kuitenki iha ok sinut kuoleman kanssa, se on osa elämää. Äiti on sanonut, että ei kannata elää sitku-elämää. Eli sitten kun.. Elämä on tässä ja nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Noora! Olen samaa mieltä. Juuri tuon ajan kulumisen takia olen alkanut pysähtyä hetkeen useammin.. Se auttaa ainakin minua. Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  5. Hyvä aihe ja joskus toisten sanomisista voi ottaa opiksi. Jos tarkemmin ajattelee niin tuskin elämä olisi enää mitenkään kivaa ja helppoa jos kaikki ihmiset eläisivät loputtomiin asti sairaina ja vaivaisina. Joskus kuolema voi olla myös helpotus sellaisessa tilanteessa. Ihmiset ovat aika herkkiä kuitenkin. Nykyään kun on some niin liian moni elää ihan oikeasti sen varaan miten pidetty on toisten mielestä, miltä elämä muille näyttää jne. Ennen kun ei somea ollut, moni asia jäi täysin vain itselleen ja lähipiirilleen. Toisaalta tietysti somessa on paljon hyvää kuten se hyvien asioiden (ja ajatusten) jakaminen. Isoäitini puolella on suvussa syöpää, joten päätin itse että haluan matkustaa nuorena jos ei vaikka myöhemmin enää pääsisi/voisi. Opin myös vuosien aikana sen että aivan kaikkea ei tarvitse sietää ja on parempi olla kun ei yritä sietää kaikkea. Kun on tekemisissä ihmisten kanssa jotka välittää, eikä niiden jotka eivät välitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna kommentistasi, kivaa pohdintaa :) Viimeiset lauseet, peukku! Kivaa päivää! :)

      Poista
    2. "Aivan kaikkea ei tarvitse sietää" - Itsekin olen tämän asian kanssa käynyt aikamoisen oppikoulun. Omien rajojen asettaminen ja terve itsekkyys on parasta mitä tässä kahden vuoden sisään olen pikkuhiljaa oppinut. Olen tehnyt myös hurjan päätöksen kun päätin erään pitkän ystävyyssuhteen, jossa yhä enemmän sain kokea (piilotettua) alentamista ja nöyryytystä ym. Ei kannata tuudittautua siihen, että joskus oli niitä hyviäkin hetkiä ja asioita. Ihmiset, jotka haluaa mulle hyvää, antaa energiaa ja ihmiset, jotka ei oikeasti halua mulle parasta, vie mun energiaa. Yks mun lempilauseita on "Don`t change so people will like you. Be yourself & the right people will love the real you."

      Poista
    3. Aamen 🙏🏻 Allekirjoitan ☺️ Kivaa alkanutta viikonloppua Noora!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.