tiistai 22. marraskuuta 2016

Suhtautuminen on kaikki kaikessa

Olen kirjoitellut tänne monia kertoja siitä, kuinka asenteella ja suhtautumisella voi vaikuttaa sekä omaan, että myös muiden elämään. Kirjoitanpa vielä kerran.

"Kyllä sinä sitten ymmärrät, kun kasvat vähän" on ehkä ärsyttävin lause kuulla joltain toiselta henkilöltä. Olen itse joutunut kuulemaan tätä onneksi suhteellisen vähän, mutta huomaan, että haluaisin itse välillä toitottaa tuota kliseetä moneen suuntaan. Vaikka tuo lause on hermoja raastava ja harmaita hiuksia aiheuttava, niin surkuhupaisaa kun se onkin, se pitää hyvin monesti paikkansa.

Tuon lauseen kuitenkin ymmärtää monesti väärin. Se ei mielestäni nimittäin suoranaisesti tarkoita sitä, että _kun kasvat vuosia ja ikää, niin ymmärrät_. Tuo lause tarkoittanee enemmänkin sitä, että _kun annat ajan kulua, ja koet asioita, tulet mieleltäsi rikkaammaksi ja sitä kautta ymmärryksesi kasvaa_.

Tämän lauseen voi kohdistaa kenelle tahansa: kaikki on suhteellista. Kun sen pilkkoo osiin ja tarkoituksen muotoilee uudelleen, alkaa se käymään järkeen yllättävän hyvin. Sana kasvaa, ei tarkoitakaan fyysistä ikää, vaan mielen rikkautta ja kehittyneisyyttä. Joskus, useinkin me itse olemme este mielen kehittymiselle, jonka aiheutamme kapeakatseisuudellamme.

Kapeakatseisuudesta voi päästä pois jos niin haluaa, suhtautumalla asioihin avoimesti positiivisuus edellä, jolloin voi löytää toisista ja mikä tärkeintä; myös itsestään uusia, mahtavia puolia. Toki itsensä avaaminen voi olla pelottavaa, sillä moni meistä piiloutuu juurikin "ravilaput silmillä" -tyyppisen ajattelutavan taakse, jos ei uskalla kohdata maailmaa uudella tavalla. Tätä kapeakatseisuutta voi kuvata myös sanoilla kyynisyys, negatiivisuus ja välinpitämättömyys. Pelottavinta tässä on se, että joskus ihminen ei itse tajua olevansa tässä tilassa - joskus tuosta elämäntavasta on tullut ns.  normaalia.

Kysymys kuuluu: kuka meistä oikeasti haluaisi olla sellainen, kyyninen ja huonosti voiva? Minä ainakin uskon siihen, että jokainen meistä haluaisi voida hyvin, oppia kaikkea mahtavaa ja elää positiivista elämää. Ja juuri näitä asioita avoimuus ja positiivisuus tuovat mukanaan. Ei ole tuulesta temmattu ajatus, että positiivinen synnyttää positiivisuutta ja puolestaan taas negatiivisuus kasvattaa negatiivisuutta. Siihen lumipalloon en haluaisi mukaan pyörimään.

Liian usein kun meistä puhutaan, ajatellaan fyysistä minää. Vaikka meitä ympäröi keho, ei se ole itsessään minä. Me olemme myös henkinen puoli ja mitä tähän asiaan tulee, mielestäni juuri se sisältö on enemmän minää, kuin mikään ympärilläni oleva - kehoni mukaan lukien. On olemassa sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat kaiken ulkokuoren kautta, ja sitten on niitä, jotka ajattelevat asioita syvällisemmin, meidän sisimpämme kautta.  Toki suurin osa meistä putoaa tuohon väliin, ja käyttää molempia tyylejä. Se, missä suhteessa niitä käyttää, on mielestäni "the question".

Hetken mietittyäni asiaa, on minulle valjennut, että silloin tällöin nuo asiat kulkevat käsi kädessä: avoimuus ja sisimpämme sekä kapeakatseisuus ja fyysinen puoli. Tästä loistava esimerkki on, että jos et ole sinut oman itsesi kanssa, ajattelee sitä usein liikaa fyysisyyden kautta. Hyvin usein henkisesti vakaat ja henkiseen puoleen panostavat henkilöt ovat myös tyytyväisiä itseensä - myös siihen fyysiseen puoleen.

Tässä nyt pieni siivu ajatuksenvirtaa aika vaikeastakin aiheesta. Toivottavasti pääsit kärryille edes hetkeksi.

Haastan itseni tähän loppuun analysoimaan oman henkisen ja fyysisen eli toisin sanoen positiivisen ja negatiivisen suhteen ja kirjoittamaan sen luvuksi.

75% henkinen / positiivisuus
Arvioisin, että noin 75%:sesti olen onnistunut selättämään negatiivisuuden ja keskityn positiivisuuteen. Luku on vaikea määrittää, koska en ihan itsekään osaa luokitella kaikkia ajatuksiani ja tunteitani: onko jotkin ajatukset puhdasta negatiivisuutta vai ns. ihmisen normaalia, väliaikaista taantumaa? Siksi en uskaltanut heittää luvuksi suurempaa lukua. Elän suurelta osin avoimin mielin, mutta skeptisyyttäkin löytyy, tosin se taitaa olla myös varotoimena ihan fiksu juttu? En tiedä, mutta sitäkin löytyy. Haluan ajatella itsestäni sekä muista enemmän positiivisesti, kuin negatiivisesti, haluan arvostaa itseäni ja muita - yhä enemmän.

25% fyysinen / negatiivisuus
Vaikka asiasta on helppo kirjoittaa, ei se ole yhtä helppo saavuttaa. Edelleen huomaan joskus voivani pahoin omassa itsessäni, silloin en ole tyytyväinen omaan vartalooni tai johonkin muuhun alueeseen itsessäni. Tällöin täytyy jaksaa kääntää ajatukset väkisin positiiviseksi, joskus se kestää pitkäänkin. Mutta joka kerta se toimii, ja sen takia sitä jaksaa aina yrittää uudelleen. Tämä 25% ei ehkä koskaan laske ja siirry positiiviseksi, mutta se on hyvä tavoite loppuelämälle.

Voin rehellisesti sanoa, että vielä muutama vuosi sitten nämä luvut olisivat olleet aika erilaiset.

Mihin lukuihin sinä asettaisit itsesi? Jos et halua kommentoida, niin mieti itseksesi - tällä saa aika hauskasti konkretisoitua tässä postauksessa läpikäytyjä asioita. Mutta olisi myös tosi mahtavaa nähdä kommenttina sinun lukusi, vaikka anonyymina, vaikka ihan ilman analyyseja.

Suhtaudu itseesi tänään avoimemmin, anna mielellesi mahdollisuus kehittyä. Anna itsesi tuntea pelottaviakin tunteita ja opettele täyttämään mieli positiivisuudella.

Ja hei, haluan vielä erikseen kiittää teitä edellisen postauksen kommenteista, oli tosi hauskaa ja mielenkiintoista lukea teidän joulunvietosta ja ajatuksista. Ihanaa päivää! :)

2 kommenttia :

  1. Höh, miksei tämä postaus ole saanut ihmisiä kommentoimaan! Olisi ollut mielenkiintoista nähdä toisten lukuja :)

    Omani ovat tainneet pitkän hyvän hetken jälkeen kääntyä vähän ikävämpään suuntaan :/ Sanoisin, että lukemat ovat varmaan 65/35. Olen tällä hetkellä melko tyytymätön itseeni ja nimenomaan siihen ulkokuoreen. Vaikka toisaalta haluaisin samalla sanoa, että olen silti pitänyt positiivisuuden mukanani, ja jos ihan itse saisin lasketella luvut, niin 100 % raja paukkuisi kyllä! :D Positiivisuutta sanoisin edelleen löytyvän varmaan 75-80 % edestä, mutta tuota tyytymättömyyttä kehoonkin on varmaan juuri tuon 35-40 % edestä :D

    Haha, ymmärrän, ettei "logiikkani" varmastikaan ole muille kovin selvä asia, mutta itse ymmärrän tuon sanomani erittäin hyvin :D No, onneksi viihdyn itse omassa päässäni - ja onneksi olen myös ainoa kenen niin täytyy pakostakin tehdä xD

    (Ihan kuin olisi jotain maanantaiväsymystä/-herpaantumista ilmassa, naurattaa niin omat höpinäni..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Sitä minäkin mietin, tulin siihen tulokseen että aihe on tietyllä tapaa aika vaikeahko :)

      Hauskasti muotoiltu, ymmärsin mitä tarkoitat! Pääasia on mielestäni se, että asian tiedostaa, silloin vasta voi kehittyä :) Ihana kun jaksoit kommentoida, kiitos Sanna!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.