tiistai 8. marraskuuta 2016

Ristiriitaisia ajatuksia talvesta

Meidän kylmin vuodenaika, meidän valttikortti maailmalla, monen suosikki, mutta minun inhokki. En tykkää kylmästä, märästä enkä tuulesta. En tykkää siitä, että sormia nipistelee, enkä siitä, että pyörällä ei voi ajaa. Inhoan sitä kun koirien tassut kärsii (toki apukeinoja on..) ja sitä, kun pitää jännittää jalkoja että pysyy pystyssä liukkaalla tiellä. Vähiten tykkään siitä, kun Kaapo saa hajun metsästä ja päättää vetäistä itsensä sivutielle huomaamattani ja mätkähdän liukkaalla tiellä perseelleni niin että häntäluu tärähtää maahan ja joudun hetken aikaa keräilemään itseäni etten purskahda itkuun, aikuinen nainen. Kokemuksia viime talvelta..

Tässä tiivistettynä minun päällimmäiset ajatukseni talvesta.

Mutta miksi sen pitää olla niin kaunis? Niin henkeäsalpaavan kaunis, kun suuret lumihiutaleet leijailevat taivaalta alas, niin upea, kun jääkerros kimaltelee postilaatikon pinnalla tai puiden rungoissa, niin suloinen, kun jalkaan saa sisälle mennessään vetää pörrösukat ja ihailla valkoista maailmaa kynttilänvalossa sisältä käsin.

Kaikella on kaksi puolta, myös talvella.

Kyllähän se niin on, että asenteella on merkitystä tässäkin asiassa. Viikonloppuna olisi tarkoitus mennä käymään vähän kaupoilla, ja minulla on päällimmäisenä ostoslistalla uusi talvitakki, nahkarukkaset tai muut lämpöiset käsineet, ja ehkä jopa lämmittävät housut. Minulla on noin 15 minuutin kävelymatka autohallilta toimistolle ja viime vuonna -27 asteessa se tuntui kieltämättä aika rapsakalta se varttikin. Siksipä tänä vuonna pitää hankkia ajoissa kunnon ulkoiluhousut näitä kävelymatkoja sekä muuta ulkoilua varten.

Tänään ulos mennessä ovi ei meinannut aueta, sillä yön aikana oli tullut kiitettävä kerros lunta ja koirat oli aivan innoissaan. Pilvi pomppi hangessa kuin aropupu ja välillä näkyi vain pieni töpöhäntä hangesta. Koirien puuhia katsellessa tulee kyllä aina hyvälle mielelle, vaikka väsyttäisi kuinka aamulla. Mulla onkin usein aamuisin tapana ennen sängystä nousua silitellä hetki jompaa kumpaa, jotenkin siitä tulee niin hyvä olo eikä herääminen tunnu enää niin "pahalta". Sitä on tutkittukin, että koiran kanssa oleminen ja koiran koskettaminen synnyttää ihmisen kroppaan mielihyvähormonia. Siksi kannattaa myös hakeutua koiran seuraan, jos on vaikka paha mieli, itseä ainakin koirien haliminen auttaa paljon.

Lähiaikoina hetkessä eläminen on onnistunut kivasti, varsinkin nyt kun ensi viikonloppuna ei ole mitään sen suurempaa "odotettavaa", on osannut nauttia myös arkipäivistä rauhassa. Muutenkin olo on ollut aika kivan positiivinen ja rento, eikä stressiä ole onneksi ollut havaittavissa.

Miten siellä on otettu talvi vastaan? Mukavaa talvipäivää kaikille :)

6 kommenttia :

  1. Talvi on mun inhokki! Tietty asenteen muutoksella voisi saada paljon aikaan :D Mun ostoslistalla kunnon ulkoilukengät ja lämpimät hanskat, niin tarkenee koiran kanssa paremmin ulkoilla! Koira otti täällä kanssa lumen innolla vastaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla aalloilla siis uiskennellaan! 😊

      Poista
  2. Voi ei, talvi on ihana! En mäkää tykkää liian kylmästä mut sellanen -10 ja ei tuule ja aurinko paistaa niin on aika täydellinen talvisää! Ja ehkä toi jääkiekon harrastaminen vaikuttaa myös asiaan, se kun on mulle todella tärkee ja rakas asia elämässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvailemasi talvi on mielestäni myös se kaikkein paras vaihtoehto :) Tuo aamun lunta viistossa naamaan ei oikein nappaile ja nytkin istun lumiukkona toimistolla :D

      Poista
  3. Kyllä talvella voi pyöräillä! Minä pyöräilen ympäri vuoden! 😉😄 Ei se kyllä talvella mukavaa ole..
    -Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin itsekin nastarenkaita mutta hautasin ajatuksen.. 😌😅

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.