torstai 3. marraskuuta 2016

Pallo jalassa?

Olen monesti miettinyt sitä, kun jotkut sanoo, että parisuhde tai naimisiinmeno on yhtäkuin "pallo jalassa". Olen kuullut muutaman kerran, kun joku sanoo tämän oikein inhoten, ahdistuen. Miksi?

Parisuhteita kun on niin monenlaisia, yhtä monenlaisia, kuin on meitä niissä eläjiäkin. Jokainen parisuhteessa elävä ihminen voi itse määritellä oman suhteensa säännöt, rajat ja arvot. Ja jos totta puhutaan, mielestäni on ihan oma syy jos näin ei tee ja päätyy elämään suhteessa, joka ei vastaa omaa arvomaailmaa.

Jokaisessa meissä pitäisi olla sen verran rohkeutta, että pitää omista haluistaan ja arvoistaan kiinni. Jos ei ole valmis panostamaan omaan elämään tämän vertaa, että asettaisi rajat suhteessa, on turha marmattaa jälkikäteen, että tässä sitä nyt ollaan, suhteessa jossa ei viihdy, suhteessa, jossa on liian tiukat - tai puolestaan liian löyhät rajat.

En voi tarpeeksi toitottaa sitä, kuinka me elämme täällä hyvin suurilta osin itsellemme. Tottakai luonnollisesti elämme myös rakkaillemme, mutta kyllä se niin vain on, että tämänkin kropan sisällä asuu pieni sielu - minä, jota varten tämä kroppa on tähän ympärille luotu.

Yllä oleva saattaa kuulostaa siltä, että suhteen alussa pitäisi heti läväyttää lista asioista pöytään, joita suhteeltaan haluaa ja olla periksi antamaton niiden suhteen. Mutta ei, se ei mielestäni ole oikea tapa. Mistä sinä voisit tietää, mitä suhteelta haluat vaikka viiden tai 20 vuoden päästä?

Avainasemassa tässä(kin) asiassa on pelisilmä.

Kreikka, Ixia, 2011


Kun suhde etenee, oppii sitä tuntemaan kumppanin paremmin. Opit tuntemaan hänen heikkoudet, vahvuudet, tiedät miten saat hänet nauramaan ja mistä vivusta vääntämällä saat hänet kihisemään kiukusta, raivon partaalle. Pelisilmää käyttämällä selvitään eri tilanteista ja voidaan jopa huomaamatta sopia yhteisistä rajoista ja arvoista. Kun opit tuntemaan toisen, opit huomaamaan, pitääkö hän jostain asiasta vai ei. Opit lukemaan katseesta, onko hän tyytyväinen vai harmittaako ehkä jokin.

Tähän väliin voisin mainita, että itselläni on todella selkeä tapa ilmaista omaa pahaa mieltäni tai ahdistusta, eikä sitä voi olla huomaamatta, jos on kanssani samassa huoneessa. Minusta oikein huokuu ahdistus ja se käy ilmi mm. syvillä huokauksilla, joita teen huomaamattani tasoittaakseni ahdistavaa oloa. Siksi usein karkaan toiseen huoneeseen, jos minua harmittaa jokin, josta en halua vielä puhua, jos haluan hieman ajatella asiaa itsekseni. Silloin saatan lähteä lenkille tai mennä vain eri kerrokseen pohtimaan asioita. Onneksi tällaista tapahtuu harvoin, mutta kun niin käy, tiedän keinot miten pääsen siitä eteenpäin.

Joskus puhuminen on vaikea aloittaa, ja oikeastaan itse olen sellainen ihminen, etten sano pienestä. Yleensä avaan suuni vasta, kun maha on niin kipeä, että en enää pysty olla avaamatta sanaista arkkuani. Tämä juontaa siitä, että en haluaisi olla mäkättävä vaimo, minusta mm. sukkien lattiallejätöstä on naurettavaa aloittaa suukopua, se ei ole sen arvoista. Vapaasti eläminen antaa meille kaikille paljon enemmän. Toisaalta tämä sukka-esimerkki on ehkä hieman huono itseäni ajatellen, sillä minä taidan olla meillä se, jonka sukat ei löydä paikoilleen sitten millään. Ja toinen on villapaidat. But you got the point, right? ;)

Mitä tällä kaikella yritän sanoa, on se, että meidän kaikkien tulisi kaivaa itsestä se rohkeus, jolla saa selvitettyä toisen tarpeet - ja omat tarpeet kun kyseessä on parisuhde. Aina välillä on hyvä pysähtyä ja miettiä, olenko sellaisessa suhteessa jossa viihdyn? Kaipaanko enemmän vapautta tai ahdistaako toisen kahleettomuus liikaa? Kun kysyy itseltä suoran kysymyksen, saa siihen yleensä myös suoran vastauksen ja sen jälkeen täytyy toimia.

Vaikka moni asia suhteessa hoituu ihan luonnollisesti eleillä ja käyttäytymisellä, joskus on pakko avata suu. Toinen kun ei ole ajatustenlukija tai ennustajaeukko. Eikä sitä saa olettaa.

Ja niille, jotka pelkäävät sitä kuuluisaa "palloa jalassa" - ehkä yksi avartava, positiivinen kokemus olisi tarpeen? Ota härkää sarvista ja nosta kissa pöydälle. Tai jos ei ole parisuhdetta jota yrittää muokata molemmille sopivammaksi, voi ajatukset käännyttää negatiivisesta avoimeen ja positiiviseen -  ehkä se toinen kahleita pelkäävä sattuu kohdalle ja kohtaamisesta syntyy täydellinen, tasapainoinen suhde kummallekin osapuolelle. Mutta jos rämpii hangessa negatiivisen asenteen kanssa, voi olla varma ettei sitä kukaan tule meille kääntämään positiiviseksi. Muutos lähtee aina itsestä.

Yksi elämän täydellisimpiä asioita on, kun kaksi marjaa sujahtavat samaan heinänkorteen sulassa sovussa ja häätävät niitä härnäävät ötökät yhteistuumin tiehensä. Joskus ne ötökät saattavat saada pientä tuhoa aikaan, mutta usein sen jälkeen  yhteiselo on taas entistä vahvempaa. Konflikteja ei siis kannata turhaan pelätä - sillä ne voivat jättää jotain todella hyvää ja kestävää jälkeensä. Mikä onkaan sen parempaa, kuin yhdessä voitettu pelko, vastoinkäyminen tai taistelu.

Näissä rajoissa yksi todella tärkeä avaintekijä on luottamus. Ilman sitä on vaikea antaa toiselle löysää, mutta aihe on niin laaja, että se on sitten jo taas ihan oma pohdinnan aihe..sanomattakin selvää, että se on kaikki kaikessa.

8 kommenttia :

  1. Ihana postaus, heinänkorsi- esimerkki oli suloinen <3

    Mun pikkuveli piti meidän häissä ihanan puheen jossa otti esiin tämän pallo jalassa vertauksen- sanomalla, että onneksi aviomieheni rakastaa pallopelejä (pelaa jalkapalloa), ja toteamalla, että parempaa palloilulajia kuin parisuhde ei olekkaan ja että tästä pallosta (minusta) on syytä pitää valtavan hyvää huolta, koska pallo on myös hänelle (veljelleni) rakas. Siinä oli käännetty tämä ärsyttävä hokema niin ihanasti positiiviseksi, että oli pakko pyytää puheen tiivistelmä veljeltä itselleni ja joskus luen sitä iltaisin kyyneleet silmäkulmissani :)

    Mikähän siinä on, että esim.facebookkiin avioliittostatuksen alle kertyi nimenomaan miehiltä näitä "pallo jalassa, tsemppiä"- henkisiä päivityksiä? Omaa aviomiestä ne ärsytti suuresti, vaikka tottakai ne olivat enemmän outo kulttuurillinen tapa, kuin mielipide juuri meidän avioliitostamme.

    Miija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Miija kommentista :) Ihana puhe - oli varmasti herkistävä! Tuli muuten tästä mieleen, että olisipa ollut ihana saada puheiden muistiinpanot itselle muistoksi häistä.. :')

      Poista
  2. Aivan ihana kirjoitus! Rupesin oikeen miettiin omaa 3v parisuhdetta ja kyllä, meillä baan menee kaikki niin hyvin :) Ens maanantaista lähtien tosin koittaa pitkä erossaolo kun lähden työreissuun Saksaan kuukaudeksi mutta tästäkin selvitään. Jos ootte olleet reissuissa tai muissa niin oletteko automaattisesti joka päivä yhteyksissä? Kuinka paljon? Mietin vaan että tekisiköhän hyvää joskus olla esim yksi päivä ottamatta yhtään yhteyttä..toisaalta kun parisuhteessa ollaan niin tuntuisi tyhmältä kun kerran pystyy ja voi ottaa :D me ei kyllä normi työpäivinä oteta yhteyttä, mun mielestä on ihana sit illalla nähdä. Mut joo tää meni nyt vähän aiheen ohi :D
    Anyway, oikeen ihanaa eloa teille <3 nää sun parisuhde pohdinnat on aina niin parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, kiitos paljon - ihanasti sanottu! <3 Me viestitellään kyllä reissun päältä, silloin kun mieli tekee ja se on kyllä vähintään aamulla ja illalla ennen nukkumaan menoa.. Jotenkin tuo viestittely ja soittelu on ollut meillä aina aika IN ;) Jos tuntuu, että oma aika on hyväksi niin silloin vaan ottamaan sitä - not a big deal. Näitä juttuja on kyllä mielenkiintoista pohtia, ihana kun kommentoit tähän! Ja nopsaa se kk menee, ja varmasti ihan mahtavaa taas "palata" yhteen sen jälkeen :)

      Poista
  3. Fiksuja sanoja, ihana postaus, saa ajattelemaan :) tuo luottamus on noussut pintaan lähipäivinä useissa eri lukemissani blogeissa ja artikkeleissa. Eikä ihme, on se ihan älyttömän tärkeä asia, hyvän suhteen perusta.

    blacksocksinthewhitehome.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jane, kiva että tykkäsit ja sait ajatuksia siitä :) Se on tosiaan aihe, joka on tärkeä ja myös moniulotteinen. Mukavaa päivää ja kiitos kommentista! :)

      Poista
  4. Vaikutatte tuukan kanssa "unelma pariskunnalta" :) oon saanu niin fiksun ja seesteisen kuvan! Onnellisia vuosia teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Niina, ihanasti sanottu! Ei ehkä unelma sentään, mutta tähän asti toisillemme sopivat.. :) Ja välillä tuntuu että fiksuus on kaukana :'D Ihanaa viikonloppua <3

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.