perjantai 18. marraskuuta 2016

Konttorirotta varastohommissa

Minä olen henkeen ja vereen toimistotyöläinen. Reilun kymmenen vuoden myymälätyöskentelyn jälkeen siirtyessäni ensin kotitoimistolle pyörittämään toiminimeä ja siitä sitten työntekijäksi muihin yrityksiin, olen löytänyt paikkani. Nyt nykyisessäkin toimistotyössäni viihdyn todella hyvin, kaikin puolin. Työnkuvani on laaja, ja se sisältää mm. tuotehallinnallisia ja markkinoinnillisia tehtäviä, sekä b2c & b2b kauppaa. Työhöni kuuluu exceleiden pyörittelyä, myyntiä, ostoa ja viestintää. Täällä saan oppia uutta, eivätkä päivät ole useinkaan samanlaisia. Saan olla seuraamassa tuotteen syntyä suunnittelusta kaupan hyllylle ja saan oppia myös tuotantoprosessista kokoajan lisää. Nykyajan trendi on olla töissä ns. jokapaikan höylä, ja se sopii minulle - rakastan oppia uusia, kiinnostavia asioita. On hienoa olla mahtavien tyyppien ja brändien kanssa tekemisissä päivittäin.

Joskus on kuitenkin silmiä avaavaa siirtyä vaikkapa päiväksi aivan toisenlaisiin hommiin ja eilen oli minun päiväni. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä, oli tilanne, kun meidän piti saada tuotteet lähtemään pikaisesti asiakkaalle ja täten nopein keino oli, että minä lähdin itse varastollemme riehumaan pahvilaatikoiden, mattoveitsien ja lavojen maailmaan. Päivän hommani oli purkaa pieniä tuotteita ja pakata ne pienempiin eriin. Tuotteita oli valtava määrä - tuhansia. Tiesin, että hommaa olisi valtavasti, olinhan yksin tekemässä urakkaa. Tiesin myös, että halusin tulla tänään takaisin toimistolle hoitamaan pari asiaa, joten minun oli saatava urakka valmiiksi yhden päivän aikana.

Homma oli iso, mutta sain sen onnekseni tehtyä - viimeiset hetket tein sitä aivan raivon vallassa, kädet verillä (kirjaimellisesti, teippasin pakkausteipillä haavat umpeen ja jatkoin riehumista) ja selkä sökönä vääränkorkuisen pakkauspöydän takia. Ei sillä, perus hommaa, mutta en kyllä lähtisi tekemään ihan heti uudelleen vastaavaa keikkaa. Varastotyöntekijät kävivät vuorotellen katsomassa, missä vaiheessa olen ja kaikkien reaktio oli jokseenkin epätoivoinen, sillä tuotteita oli todella suuri määrä. Yhdessä mietittiin, tuleekohan homma hoidetuksi yhdessä päivässä, mutta jumankekka, mikä voittajafiilis oli kun sain homman pulkkaan.

Nauroin itsekseni, että luojan kiitos pidin juuri taukoa rakennekynsistä, nimittäin tuon päivän jälkeen ne olisivat olleet entiset ja minut olisi varmaan naurettu pihalle varastolta. Venyttelin myös "salaa" hyllyjen välissä, sillä en halunnut näyttää muille varastolaisille selkäni olevan niin jumissa. Selkävikaiselle ei tee hyvää työskennellä edes yhtä päivää epäergonimisesti, mutta eihän sitä ota koskaan niin vakavasti kuin pitäisi.

Tänään heräsin kipeään selkään, ja haavoja täynnä oleviin käsiin. Hanskat olisivat olleet kova juttu, mutta ei ollut sellaisia joilla olisin pystynyt käsittelemään myös laatikoihin tulleita tarralappusia ja hanskojen edestakainen pukeminen olisi hidastanut työtä liikaa, joten tämä täti päätti vedellä ilman. Ei olisi ehkä nyt näitä käsiä katsellessa kannattanut, mutta mieluummin otan haavaiset kädet, kuin että olisin ollut vielä tänään pakkaamassa. Niinpä pääsi "hienohelma" konttorirotta hetkeksi oikein intensiiviseen ja epäergonomiseen pakkaustyöhön - osaa taas arvostaa tätä mukavaa ja ei niin kipeää toimistotyötä ;) Ei sillä, ettenkö muutenkin arvostaisi.

Leroy & Pimu / KIVAtrimmi


Muuten tämä viikko on mennyt työjuttujen lisäksi kotipuuhissa ja keskiviikkona kävin kuvaamassa ystäväni koiratrimmaamoa, ja ihania Pimu ja Leroy -koiria <3 Musta on ollut aivan ihana katsoa läheltä, kun ystäväni on luonut unelmaansa ja perustanut yrityksen, ja on vieläpä aivan älyttömän hyvä siinä mitä tekee. Sitä tulee iloiseksi, kun lähellä olevat ihmiset menestyy ja luovat jotain hienoa itse, omin pikku kätösin.

Pimu ja Pilvi ovat melkein saman ikäisiä, jotenkin sitä ei koskaan oikein ymmärrä kun Pimusta on tullut ylväs ja iso koira, kun Pilvi taas on niin pentumaisen oloinen ja näköinen edelleen, vaikka ikää on jo 1v ja 8 kk. Pilvi jää varmaan ikuisesti pennun näköiseksi - toisaalta, eipä se minua haittaa. Kaapossa on ihan tarpeeksi jykevää, aikuista koiraa Pilvinkin edestä. Pimu ja Leroy ovat ihanan näköiset yhdessä, Leroy on tuotu Israelista ja sen eriväriset silmät jaksaa aina ihastuttaa - persoonallinen otus! :)

Edessä on rento viikonloppu, jonka aion suurelta osin lepäillä. Ensi viikon viikonloppuna suunnataan tosiaan risteilylle tyttöporukalla, eli se viikonloppu ei tule olemaan todennäköisesti millään tasolla levollinen. Siitä eteenpäin sitten onkin monta viikonloppua pikkujouluja ja muuta happeningiä - nyt pitää levätä kun vielä voi!

Olen varmaan ainoa, joka on sitä mieltä, että on kiva juttu kun lumet sulivat...uskallanko sanoa edes ääneen? Lämpimämpi ilma on paljon mukavampi ja pääsen taas kulkemaan autohallilta toimistolle pyörällä - nopeuttaa matkaa kivasti. Toki musta maa ja pimeys ovat ikäviä, mutta kylmä ei ole koskaan ollut lempi asiani, joten minulle tämä on ihan ok näinkin. Jouluksi toivoisin tietenkin lumen tulevan taas, valkoinen joulu on mielestäni se "ainoa oikea" ja kaunein sellainen.

Minkälaisia viikonloppusuunnitelmia teillä on? :) Mukavaa päivää ja pian alkavaa viikonloppua!

4 kommenttia :

  1. Tänään keikkailta, huomenna shoppailua ja sunnuntaina toivottavasti vihdoin lepäilyä! Siinä meikäläisen viikonlopun ainekset :) Mukavaa ja erityisesti rentouttavaa viikonloppua myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa ihanalta! Kiitos ja sinulle myös hauskaa viikonloppua 😊🙏🏻

      Poista
  2. Aion rentoutua huomenna ja siivoillaan kotia miehen kanssa :) ehkä salille tai jotain kevyttä liikuntaa, sunnuntaina on kaksi omaa lätkäpeliä niin täytyy säästellä energiaa!

    Rentouttavaa viikonloppua Kristiina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kivalta! Tsemppiä peleihin :) Kiitos samoin! ❤️

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.