lauantai 19. marraskuuta 2016

Hidas, ihana aamu

Pilvi siirtyi sängystä lampaan taljan päälle loikoilemaan


Herään klo 8:37 tekstiviestiin - kyllä, sellaiseen perinteiseen. Ulkona on vielä hämärää ja päätän jäädä vielä sänkyyn makoilemaan, ei ole kiire minnekään. Pilvi lämmittää varpaitani peiton alla, siellä missä se on joka yö. Kaapon on tunkenut kuononsa niin syvälle kylkeni alle, että mietin miten ihmeessä se saa henkeä - kyljet paisuu ja laskee, eli hengissä on. Minulla on jännä tapa varmistella aina joskus, onko joku hengissä, jos hän / se on aivan hiljaa ja paikoillaan. Tuukka nukkuu tyynymuurin toisella puolella peitto korvissa asti, kaikki kolme kuorsaa tai tuhisee ympärillä.

Rauhalliset aamut on parhaita. Yksi ihanimmista tunteista on se, kun heräät lauantai- tai sunnuntaiaamuna, etkä ihan heti muista mikä päivä on. Ja se tunne, kun yhtäkkiä tajuat, että on viikonloppu eikä sängystä tarvitse nousta vielä pitkään aikaan, jos ei halua.

Havahduin siihen, että Pilvi nousi peiton alta pois - nytkö se haluaa ulos pissalle? -mietin.. Mutta ei, Pilvi vaihtoi vain paikkaa ja kömpi Tuukan peiton alle, ja pian jatkui tasainen kuorsaus. Huh, sain vielä hetken armon aikaa.

Tunnin verran taisin siinä sängyssä makoilla, välillä selailin kännykkää ja välillä painin Kaapon kanssa. Se kun usein aamuisin haluaa olla niin lähellä, liian lähellä. Mieluiten makaisi rinnan päällä, mutta tuo 20 kiloinen mötikkä on ehkä hieman liian kookas sellaiseen touhuun. En oikein tiedä mikä siinä on, Pilvi tykkää myös maata mahan / rinnan päällä, ja usein nukahtaa siihen. Ehkä ne hakevat jotain tiettyä turvaa siitä, tai sitten niillä on vain kiva olla siinä.

Nyt ajattelin alkaa valmistaa lounasta - senkin pyrin tekemään rauhallisesti, suorittamatta. Tänään relataan.

Ah, jotenkin tällaiset hitaat aamut ovat vain ihan parhautta arkiaamujen vastapainoksi. Ihanaa ja rentouttavaa päivää sinne kaikille :)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.