sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Sunnuntain sepustuksia

Heräsin tänään klo 10:34, katsoin kelloa ja päätin, että jatkan vielä unia - onhan tänään sunnuntai, eikä kiire minnekään. Käänsin kylkeä ja vedin peiton korviin, keskityin siihen ihanaan hetkeen. Ei ole pakko nousta ylös, ei ole pakko suorittaa, ei ole pakko tehdä mitään mitä ei huvita. Nukahdin. Puolitoista tuntia myöhemmin heräsin uudelleen WhatsApp -viesteihin. Laitoin puhelimen äänettömälle ja otin koirat kainaloon. Siinä sitten makoiltiin vielä hetki, koko meidän pieni perhe. Ulkona on pilvistä, ja meidän makuuhuone ihanan hämärä - olisin voinut jatkaa vieläkin unia.

Päätin kuitenkin nousta ylös, sillä muuten tämä ihana sunnuntai menee liian nopeasti ohi. Sunnuntai on se päivä, kun ei ole aikataulua eikä pakollisia asioita. Sunnuntaisin voin kuvata, nukkua, katsella sarjoja ja tehdä kaikkia lempiasioitani. Sunnuntaisin elämä on hidasta, ihanaa. Tulin yläkertaan ja otin ison lasillisen omenamehua, sekä neljä parapähkinää. Ne ovat super hyviä ja hyödyllisiä.

Eilen istuttiin tyttöporukalla iltaa ystävämme luona ja vietettiin hänen "viimeisiä kaksikymppisiään", seuraava numero alkaakin sitten kolmosella. Ja olihan meillä yksi mieskin mukana tyttöjen illassamme; erään ystävämme kaksi viikkoa vanha pikkumies. En ole varmaan ikinä nähnyt niin tyytyväistä vauvaa, ja kun hän pariin otteeseen tihrusti itkua, muistutti ääni lähinnä pienen kartisa-vauvan ääntä, kuin ihmislapsen itkua. Yhdessä vaiheessa kysyin, kenen puhelin värisee - mutta se olikin vauva. Tällaiselle ääniherkälle se oli ilo korvalle, aivan uskomattoman pieni ääninen kaveri.

Ilta oli mukava, leppoisa ja rauhallinen, ja puoli yhden kieppeillä lähdin kotiin. Tuukka oli ollut toisaalla poikaporukalla myöskin synttäriä viettämässä ja mentiin samaa matkaa kotiin. Jotenkin lähiaikoina ei ole ollut ollenkaan baarifiilis ja muutenkin hieman ristiriitainen suhtautuminen alkoholiin tietyllä tapaa. Kuluneeseen vuoteen on mahtunut aika monta alkoholipainotteista viikonloppua, ja jotenkin sellainen rellestäminen ei ole nyt tuntunut omalta. Vaikka toki eilenkin nautin ruoan kanssa alkoholia, ja illan mittaan tuli juotua muutama, mutta se ei saa aikaan sellaista bailufiilistä - toisaalta eihän se ole ollenkaan huono asia, juhlia ehtii kyllä. Parasta on se, että seuraavana aamuna on hyvä olla, eikä koko päivä mene hukkaan sängynpohjalla.

Ensi viikonloppuna on sitten pitkään odotetut Halloween-juhlat ja jännityksellä odotan minkälaisia asuja kukin vieras on keksinyt. Olin miettinyt etten paljasta omaa lookiani ennen ensi viikkoa, mutta laitoin harjoitusmeikistä kuvan eilen Instagramiin, löytyy nimellä @kristiinamu. Olen ehkä hieman innostunut tässä syksyn mittaan kasvojen maalailusta, ja tekisi mieli hankkia lisää tarvikkeita, että voisi harjoitella enemmänkin - harmi vaan että aikaa ei oikein tahdo löytyä tällaiseen, nimittäin tuollaiset kasvomaalaukset eivät ihan vartissa synny. Ehkä siis pidän maalailun ainakin toistaiseksi näin Halloweeniin painottuneena - saa nähdä mitä keksin ensi vuonna.

Nyt on aika lopettaa kirjoittelu ja siirtyä kuvaamisen pariin. Harmi vain, että keli on edelleen harmaa, eikä luonnonvaloa tule riittämiin sisälle. Olen suunnitellut myös lisävalojen hankintaa, mutta rakastan kuvata luonnonvalossa, joten ne eivät ehkä palvelisi minua parhaiten.. Noh, kyllä hätä keinot keksii.

Ihanaa sunnuntaita!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.