torstai 13. lokakuuta 2016

Ihmeellinen sinkkuelämä


Näin parisuhteessa (pitkään) olleen näkökulmasta sinkkuelämä on joskus varsin ihmeellistä.

Miksi pitää laskelmoida mitä sanoo? Miksi ei voi vastata heti viestiin? Miksi kaiken pitää olla niin "peliä"?

Suorasukaisena ja avoimena ihmisenä tällaiset asiat on vaikeita ymmärtää. Pitääkö yrittää antaa mahdollisimman mystinen kuva itsestään? Miksei vain voi sanoa mitä mieltä on? Miksi pitää odotella hetki, ennen kuin voi vastata viestiin? Ihmettelen usein, miksi ei olla vain omia itsejämme - kyllä se mies / nainen sitten tykästyy jos on tykästyäkseen. Eikös tuollainen käytös ole harhaanjohtavaa?

Vasemmalle, oikealle, vasemmalle, EI!!! - nyt meni väärin, voiko tätä enää perua?
Tinder, deittailu, booty call..

Minä en ole ikinä käynyt ns. oikeilla treffeillä. Eli niillä, joille menet tapaamaan uutta tuttavuutta, jännittäen, miettien, pettyen, innostuen, pyytäen kaveria soittamaan varmuudeksi 15 min treffien alun jälkeen jos mies / nainen onkin aivan järkky tapaus. Rehellisesti sanottuna ajatus tuollaisista treffeistä pelottaa. Myönnettäköön, että en varmasti olisi hyvä tuollaisessa.

Muistinko sheivata? Onko alusvaatteet eriparia? Miten saan finnin piiloon?

Hirveä lista muistettavia asioita, olenko laiska vai miksi tämä näistä asioista stressaaminen kuulostaisi todella pelottavalta ja raskaalta? Toki sinkkuna eläessä varmasti tällaisetkin asiat hoituu ns. rutiinilla. Enkä tarkoita tällä, että parisuhteessa ei tarvitse huolehtia hygieniastaan, vaan sitä, että niihin pitäisi sinkkuna kiinnittää normaaliakin enemmän huomiota ja pelätä, että joku juttu on jäänyt tekemättä. Ei ole nimittäin harvinaista, että nainen on joutunut lopettamaan treffit kesken esim. väärien alusvaatteiden takia...

Mitähän tyyppi tekee ammatikseen? Onkohan hän tosiaan sen ikäinen kuin sanoo? Onkohan hänellä lapsia?

Uuden ihmisen mukana tulee kaupan päälle mahdollisesti myös muita uusia ihmisiä, uusia elämäntapoja ja mahdollisesti jopa uskonto, kulttuuri tai sairaus. Pinnallisten asioiden lisäksi huomioon pitää ottaa myös paljon muuta.

Sitten on nämä sinkut, jotka sinkkuuntuvat pitkän parisuhteen jälkeen ja heistä löytyy aivan uusia puolia. Hetken aikaa he saattavat olla jopa täysin eri ihmisiä - itseä etsitään uudelleen, rajoja koetellaan.. Tässä kohtaa ystävillä voi olla kestettävää; milloin tämä tyyppi palautuu normaaliksi, miksei häntä näy enää tai mistä nämä uudet ajatukset ja jutut tulevat? Toisaalta, itse ajattelen sinkkuuden tuoman identiteettikriisin olevan hyväksi, joskus on nimittäin hyvä repäistä ja miettiä uudelleen, mitä oikein pitääkään arvossa ja millainen haluaa olla. Joskus kun voi muokkautua erilaiseksi ihmiseksi kuin oikeasti, pohjimmiltaan onkaan - toisen vaikutuksesta.

Uusista tuttavuuksista kerrotaan usein suu vaahdoten kavereille, joskus jopa liian yksityiskohtaisia asioita. Mutta mitäpä, jos tästä tyypistä tuleekin pidemmän ajan kumppani, onko kiva että ystävät tietävät kaiken strategisia mittoja myöten? Itse en ainakaan kovin mielelläni kuule kavereideni hoitojen tai uusien kumppaneiden yksityiskohtia - enhän niitä jaa itsekään omastani.

Paljon on ajatuksia, paljon on ihmeteltävää. Eniten kuitenkin olen pohtinut tämän postauksen ensimmäisiä kysymyksiä: miksi niin moni "pelaa" uuden ihmisen kanssa? Minä olen niin yksinkertainen, että uskon aitouteen - miksi haluaisin että toinen ihastuu vale-minään? Jos on jostain innostunut, miksei sitä voi sanoa ääneen ja hullaantua vapaasti? Eikö sellainen olisi ihanaa? Jos toinen ei kestä sitä, ei hän todennäköisesti ole se oikea.

Vaikka elää parisuhteessa, tulee tällaisia asioita ajateltua - varsinkin jos lähipiirissä eletään erilaista aikakautta. Mielestäni on mukavaa ja hyödyllistäkin ajatella erilaisia asioita muistakin näkökulmista, se myös auttaa analysoimaan sitä, onko juuri sen hetkisessä omassa elämäntilanteessaan tyytyväinen.

Fakta on se, että eri elämäntilanteissa elävien elämät tuntuvat toisista tietyllä tapaa kiehtovana ja tietyllä tapaa pelottavilta - monet sinkut kaipaavat tasaista parisuhde-elämää, ja jotkut parisuhteessa elävät haikailevat villien sinkkuvuosien perään. Tärkeintä tässä kaikessa on ehkä se, että täyty osata tehdä päätöksiä ja töitä sen eteen, mitä oikeasti, sydämensä pohjasta haluaa. Ja mikä tärkeintä; toista satuttamatta, oli sitten kyseessä deitti, aviomies tai vaikkapa ystävä.

Tämä postaus herätti minussa välillä ahdistavia ja välillä huvittaviakin tunteita. Tämän ajatustyön jälkeen voin levollisin mielin todeta, että on tässä parisuhteessa vaan niin mukavaa ja turvallista olla. En juuri nyt kyllä vaihtaisi tätä tindereihin ja booty calleihin.. :) Parisuhde -aiheisia postauksia on toivottu paljon lisää, joten tässä nyt yksi pohdiskeleva, tämän aiheen postaus. Vielä on aikaa äänestää, kysely löytyy sivupalkista.

22 kommenttia :

  1. Todella hyvä kirjoitus, ihana oli lukea tällaista!

    Ja mun täytyy sanoa, nykyään olet mielestäni ihan erilainen kommenttien vastauksien suhteen, POSITIIVISELLA TAVALLA, kuin aiemmassa blogissasi.

    Luen aina kommentit postauksen jälkeen ja vastauksesi niihin, olet ihana! <3

    Mukavaa päivää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! KIITOS ihanasta palautteesta! :) Olen oivaltanut että positiivisella asenteella ja kiltteydellä on itsekin paljon onnellisempi. Olen tosi iloinen että muutos on positiivinen. Kiitos samoin sinne ja ihana kun jaksoit kommentoida!

      Poista
  2. Moi Cava,

    Pidän blogistasi ja sen maanläheisestä ja pohdiskelevasta otteesta. Nyt kuitenkin hieman särähti korvaan tämän postauksen jutut. Toit sinkkuuden esille näkökulmasta, jossa se ei sisällä muuta kuin tinderin pelaamista ja epämääräistä deittailua.
    Olen itse lähestymässä kolmenkympin rajapyykkiä ja sinkkuna olen elellyt reilut puolisen vuotta. Väitän siis eläväni varsin erilaista sinkkuusaikaa kun parikymppiset bilettäjät.
    En varsinaisesti mitenkään pidä deittailusta ja tinderin selailusta, mutta jossainhan sitä uusiin ihmisiin on tutustuttava. Vaati rohkeutta käydä deiteillä, jossa useimmiten tuloksena on kuitenkin pettymys siitä, että tämänkään ihmisen kanssa ei sitä kuuluisaa kemiaa löytynyt riittävästi.
    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että nykydeittailun "pelaaminen" on suhteellisen yleistä ja se tuskin kantaa pidemmän päälle hedelmää, mutta samalla se on myös hyvin luonnollinen reaktio suojella itseään aluksi pettymyksiltä. Uuteen ihmiseen tutustumisessa on aina omat haasteensa ja usein sitä ei haua avata koko sydäntä vielä kovin tuntemattomalle ihmiselle.
    Ymmärrän kyllä, että kirjoitit postauksen parisuhteellisen (pitkän sellaisen) ihmisen näkökulmasta, mutta silti siitä välittyi hieman tuomitseva asenne. Sinkkuelämä kun on harvoille sitä ainaista biletystä ja treffeiltä treffeille juoksemista ja "pelaamista".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heissan! Kiitos hyvästä ja kantaaottavasta kommentista. Lukaise ihmeessä vastaukseni muiden kommentteihin, ehkä ne selventävät hieman tarkoitusperiäni :) Eli tosiaan kuten moni muukin postaus, oli tämäkin omia ajatuksiani yhden aiheen pienestä osamurusesta - toivon että jokainen lukija sen ymmärtää. :) Minun tai kenenkään muidenkaan sanomisia ei tarvitse ottaa sinä ainoana oikeana kantana, vaan ymmärtää että kaikilla meillä on erilaisia ajatuksia ja ne eivät vaikuta lainkaan muiden elämään. Nämä esimerkit ovat pyörineet mielessäni kun tällaiseen olen törmännyt ja halusin pohtia "ääneen" aihetta tältä osin. Muistathan että tämä postaus ei ole kenenkään koko sinkkuus eikä minun ainoa ajatus aiheesta :) Kiitos että jaoit ajatuksia, ihana saada keskustelua eri näkökulmista! Näin sitä laajennetaan omaa ymmärrystä ja opitaan toisilta :) Kivaa päivää!

      Poista
  3. Mietin pitkään viitsinkö kommentoida tähän vai en, koska aihe on itselleni aika arka ja saatan provosoitua aika herkästi siitä. :D Olen ollut sinkkuna koko elämäni ja se on mulle suuri stressinaihe. Sen takia tuntuu joka kerta inhottavalta, kun lukee yleistystä sinkkuudesta. Tästä postauksesta ehkä jää vähän sellainen fiilis kuin sinkkuus olisi kuin jostain Sinkkuelämää-sarjasta. :D

    Itse olen tosiaan ollut koko elämäni yksin ja se on aihe, jota välillä häpeän ja välillä jaksan jopa iloitakin siitä. En tykkää Tinderistä, vaikka sitä joskus epätoivoissani selailenkin. En leiki toisten tunteilla vaan olen itse enemmänkin ollut se, jonka tunteilla on leikitty. Sheivaisin, kuorisin ja ostaisin uusia alusvaatteita, vaikka olisin suhteessa. Koen sen ihan kohteliaaksi, vaikka se toinen ihminen olisikin ollut vierellä vuosikausia tai oikeastaan koen sen loppupeleissä ihan mukavaksi itsellenikin. :D Toki tämä voi olla ihan ihmiskohtaista.

    En henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä raskasta sinkkuudessa on noiden pinnallisten asioiden osalta. Koen huomattavasti rankemmaksi sen, että on aina yksin ja hoitaa kaiken asian yksin. Se kaikki kontrolli on vain itsellä ja SE on mielestäni rankempaa kuin yksikään sheivaustuokio tai alusvaatteiden ostaminen. :D Mielestäni oli hassua valita tällaisia aiheita postaukseen, kun ne todelliset sinkkuelämän vaikeudet ovat varmasti lähes jokaisella enemmän siellä henkisellä puolella. Näin ainakin omasta kokemuksestani. Itse voin ainakin myöntää että joskus itken kuin hullu, kun ei vaan jaksa olla yksin. Sillä ei ole mitään tekemistä minkään ulkonäköasian kanssa vaan ihan puhtaan yksinäisyyden kanssa. Tai kun ihastut uuteen ihmiseen, joka kohteleekin sua kuin paskaa ja särjet sydämen miljoonatta kertaa. Se on todellista sinkkuelämän stressiä, ei se, että jaksaako lakata kynnet treffeille. Ainakin näin koen itse ja myös ainakin mitä nyt olen sinkkuystävieni kanssa jutellut niin monet muutkin.

    Se on myös todettava että itsekin olen uskonut aiemmin aina siihen että aitous voittaa ja että kyllä se sitten loksahtaa kohdalleen, eikä millään muulla ole väliä. Valitettavasti tuo Tinder varsinkin on tehnyt vähän sitä että ihmisille ei enää kelpaa kukaan. Aina vaan etsitään parempaa ja enemmän. Mulla on henkilökohtaisesti sellainen tunne nykymaailmassa että ei enää riitä että olen se, kuka olen. Toivon koko sydämestäni että näin ei ole, mutta se epävarmuus on joskus ihan järkyttävää. Koko yhteiskunta tuntuu olevan aina vain pinnallisempi ja pinnallisempi, ja tuntuu että ei täällä enää riitä omana itsenään, vaikka tietenkään en silti ole muuta kuin mitä olen. :D

    Toivon, ettet ota kommenttia loukkaavana, koska en missään nimessä tarkoita sitä sellaiseksi. Joskus vain ahdistaa se, miten sinkuista puhutaan ja aina vaan otetaan esiin ne pinnalliset asiat tai se, että miksi sinkku nyt ei vain löydä ketään. Uskon itse siihen että tuurilla on paljon merkitystä enkä siihen että kukaan olisi jollain omalla maagisella saavutuksellaan saanut ketään. Se on etuoikeus saada jakaa elämää toisen kanssa hyvässä suhteessa ja siihen ei mielestäni pidä suhtautua minään itsestäänselvyytenä tai omana saavutuksena. (Vaikka siis totta kai pitkä parisuhde tietyllä tapaa voi olla saavutus jos on yhdessä selvitty vaikka ja mistä sekä panostettu siihen!) Ja en siis tarkoita tuota mitenkään, ettetkö sinä arvostaisi sun suhdetta, koska huomaan kyllä että arvostat! :) Tuo vain tuli mieleen, kun mietin niitä asioita, joita itse kuulen lähes viikoittain seurustelevien ihmisten suusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heissan! Loistava kommentti - kiitos! :) Ymmärrät varmasti, että vaikka tässä postauksessa on käsitelty yhtä puolta sinkkuudesta ja _niitä asioita, joita itse ihmettelen_, ei se tietenkään tarkoita, ettenkö ajattelisi sinkkuudesta montaa muutakin asiaa. Mielestäni mikään aihe ei kokonaisuudessaan mahdu yhteen postaukseen ja tässä halusin nimenomaan kirjoittaa siitä, mikä minua sinkkuudesta ihmetyttää. Ja luonnollisestikaan en ajattele, että kaikki olisivat tällaisia mitä postauksessa esimerkkeinä heittelin - ymmärrän että aihe menee tunteisiin, mutta älä toki minun yhdestä pintaviilauksesta ota ressiä <3 Ei ole tarkoitus! Tarkoituksena oli tosiaan vain käydä _muutama_ huomio läpi, kun ne ovat tässä nyt lähiaikoina mielessä pyörineet.

      Eli kuten sanottu: kenenkään bloggaajan yksi postaus ei ole koko totuus - miten se voisikaan olla :) Tämä pitää vaan yrittää muistaa aina, vaikka vaikeaahan se voi olla. Tämä pätee kaikkiin aiheisiin. Alla vielä muutama vastaus sinun pointteihin :)

      "En henkilökohtaisesti ymmärrä, mitä raskasta sinkkuudessa on noiden pinnallisten asioiden osalta. Koen huomattavasti rankemmaksi sen, että on aina yksin ja hoitaa kaiken asian yksin."
      * Täysjärkisenä ihmisenä ymmärrän tottakai, että yksinäisyys ja yksinolo on rankempaa kuin sheivaus ym. tässä en ehkä osannut muotoilla ajatuksiani siten, että jokainen ymmärtäisi ne. Tarkoitan tällä sitä, että tässä elämäntilanteessa, omasta näkökulmastani katsottuna rankalta tuntuisi ainainen stressaaminen siitä, mitä toinen minusta ajattelee - niinkuin uusien ihmisten kanssa usein käy. Ja näihin asioihin liittyy juurikin monesti nuo ulkonäkö- ja pinnalliset asiat.

      "Mulla on henkilökohtaisesti sellainen tunne nykymaailmassa että ei enää riitä että olen se, kuka olen."
      * Älä herranjumala ajattele noin, sinä riität juuri sellaisena kun olet - muista että jos riität itsellesi, riität myös muille. Eli ts. silloin et luo turhia paineita aiheesta, kun olet sinut itsesi kanssa.

      "Toivon, ettet ota kommenttia loukkaavana, koska en missään nimessä tarkoita sitä sellaiseksi. Joskus vain ahdistaa se, miten sinkuista puhutaan ja aina vaan otetaan esiin ne pinnalliset asiat tai se, että miksi sinkku nyt ei vain löydä ketään."
      * En tietenkään, kaikki elävät tätä elämää omasta näkökulmastaan ja ajatuksia on yhtä monta kuin ihmistäkin - muistathan että vaikka kuulisit mitä lausahduksia vaikkapa nyt sinkkuudesta, ei se tarkoita että se olisi ko. henkilön ajatus aiheesta. Itse ainakin ajattelen ja analysoin niin paljon, että voisin kirjoittaa vaikka kirjan aiheesta - omasta näkökulmastani. Ja varmasti sitten siellä toisella puolella elävillä, eli vaikkapa sinkuilla on omat samanmoiset ajatukset parisuhteessa elävistä.

      Toivon että rakkaus löytää sinut pian ja myös, että osaat elää armollisesti itselle - silloin kun on rauha omassa mielessä, on hyvä olla eikä anna toisten ajatusten harmittaa / provosoida tai muutakaan. Vaikkakin olen tosi iloinen että jätit tämän kommentin, se oli todella mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa - ihana kun jaksat ottaa osaa keskusteluun! :)

      Iloista loppuviikkoa!

      Poista
    2. Kiitos pitkästä ja fiksusta vastauksesta! <3 Selvensi myös paljon ja itse asiassa mietin juuri kommentin kirjoittamisen jälkeen että olisin voinut ehkä muistaa sen, että tämä oli nimenomaan vain tiettyjä asioita koskeva postaus eli niitä asioita, jotka juuri sulle tuntuvat ihmeellisiltä. :D Vähän niin kuin vein vahingossa päässäni aihetta pidemmälle, heh!

      Mutta kiitos kauniista sanoistasi ja hyvä jos kommentti oli kiinnostavaa luettavaa, koska varmastikin sekä sinkuilla että seurustelevilla on aina kummallakin uutta opittavaa toisiltaan! :) Ja varsinkin jos olet kirjoittanut parisuhteestasi niin herää yleensä hyvä fiilis siitä että maailmassa on vielä ihmisiä, jotka oikeasti arvostavat sitä suhdetta ja sitoutumista. :)

      Ihanaa loppuviikkoa sinnekin! <3

      Poista
    3. Totta, aina voi oppia uutta! :) Kiitos paljon <3

      Poista
  4. Tämä aihe kulkee tällaisen yli kolmekymppisen sinkkunaisen mukana päivittäin. Viimeisimmästä suhteestani on jo yli viisi vuotta. Tässä iässä saan kuulla usein vähän loukkaaviakin kommentteja liittyen sinkkuuteeni - mulle on sanottu esim. että mun pitäisi alentaa rimaa ja ottaa vaan joku "siedettävä" jotta saisin lapsia (niinhän niitäkin vaan saadaan, eikö...), ja että en ymmärrä parisuhteista mitään koska olen sinkku. Sekin, että olen aika ajoin ihan onnellinen näinkin, koetaan niin että vain esitän olevani tyytyväinen elämääni. Mua myös harmittaa se, että yleinen luulo on joko a) en "saa" itselleni miestä tai b) olen nirso. Oikea vastaus on varmasti jotakin siltä väliltä - aina ei saa sitä mitä haluaa :D Tottakai haluaisin parisuhteen, sitä en kiellä, mutta en hinnalla millä hyvänsä. Mua suoraan sanottuna ahdisti lukea postauksen alkua, koska juuri tuollainen pelaaminen on nykypäivää, ja valitettavasti olenkin saanut pahasti siipeeni pelurimiehiltä. Huonojen kokemusten ei saisi antaa vaikuttaa elämäänsä, mutta kyllä minulle on nykypäivänä todella vaikeaa kiinnostua yhdestäkään miehestä. Tiedän että on olemassa kivoja miehiä jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan minuun paremmin, mutta koska en itse löydä heidän kanssaan kipinää, en pysty enkä halua heille mitään muuta esittää. Sinkkuuteni on siis tavallaan valinta - valinta olla löytämättä poikaystävää ja/tai olla satuttamatta itseään. Melko karua, mutta kyllä minussa silti vielä elää pieni toivo että joskus se just mulle sopiva mies kävelee vastaan. Ja onneksi elämässä on paljon hyvää ilman parisuhdettakin! Hyvä postaus - kiva lukea fiksua pohdintaa sellaiselta joka on pitkässä parisuhteessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ensinnäkin; pelurimiehet on perseestä! :D ja toiseksi; kiitos kommentista, kiva että jaoit ajatuksiasi. Kyllä se elämä kannattelee ja asiat loksahtavat paikalleen siten kun on tarkoitettu. Näin ainakin uskon kovasti :) omasta mielestäni sinkkuudessa tai missään ns. elämäntilanteessa ei ole mitään noloa eikä kenelläkään saisi olla sanottavaa siihen. Kivaa päivää ja ihana kun kommentoit! :)

      Poista
  5. Mä en varmaan oo enää yhtään kartalla nykyajan deittailuista kun on tinderit yms ja deittikaverin voi googlata helposti :D Pelottavaa :D No toivottavasti onneks ei tartte enää ikinä eksyä deittiviidakkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin, että jos nyt yhtäkkiä heräisin sinkkuna, olisin kyllä ihan pihalla kaikesta.. Noh, sen tietää mitä kavereilta kuulee, muuten on aika pimennossa.. Vähän kuin kaiken muunkin suhteen mikä ei omaan elämään juuri nyt kuulu :) Kiva kun kommentoit!

      Poista
  6. Itse olin sinkkuna koko nuoruuteni muutamia lyhyitä (joita en itse pariauhteeksi omalla kohdallani kutsu) suhteita lukuunottamatta. Olin 25v kun törmäsin tulevaan mieheeni ystäväni koti"bileissä". Olin kyllä sitä ennen hieman haikaillut parisuhteen perään, kyllä sitä välillä kaipasi toista ihmistä jakamaan arkea :) en missään vaiheessa etsimällä etsinyt, ajattelin sen tulevan kohdalle kun niin on tarkoitettu ja niin kävikin! Kesänlopussa tuli 3vuotta tapaamisesta ja joulukuussa vietetään virallista päivää sitten :D meillä oli niin, että mies asui vielä keravalla ja minä tampereella kun aloitimme tapailemaan ja hitaasti se syttyi syksyn ja alkutalven kuluessa parisuhteeksi ja sitten mies muuttikin tampereelle ensin kaverinsa kanssa ja jossain vaiheessa päätimme muuttaa yhteen kun olimme seurustelleet puolitoistavuotta.. Nyt kun todella arki tullut mukaan kuvioihin on ollut ehkä vähän vaikeampaa (ehkä olen maininnut) mutta uskon tämän kaiken vahvistavan meitä ja päivääkään en vaihtaisi<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, kyllä olet jotain ohimennen maininnutkin.. Toivon että pian alkaisi taas tyynimpi kausi <3 Varmasti vahvistaa, niin niillä on tapana tehdä :) Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  7. Mietin itse joskus samanlaisia asioita, mutta sitten muistan että eihän se niin yksinkertaista olekaan. :D

    Mä oon seurustellut nyt jonkin aikaa, oltuani noin viiisi vuotta sinkkuna. Joten molempia puolia on koettu ja sinkkuaika kuultaa vielä melko tuoreena muistissa. Kun olin ekoja kertoja treffeillä poikaystäväni kanssa kiinnitin paljon huomiota siihen, miltä näytän ja mitä puen päälleni. Tottakai, koska alku on kriittistä aikaa ja haluaa tehdä vaikutuksen toiseen. Kyllä sitä silloin valitaan alusvaatteet huolella ja varmistetaan, ettei sheivaukset jää välistä. Nykyään mun ei tarvitse murehtia pienistä asioista, koska tiedän että toinen pysyy mun vierelläni ja rakastaa mussa ihan jokaista hassuakin juttua. Se ei oo alkkareista kiinni.

    Suurin tekijä sinkkuna ollessa on mielestäni se epävarmuus ja pelko. Epävarmuus toisen tunteista ja pelko, että kaikki meneekin mönkään. Useaan otteeseen olen suojellut itseäni ajatellen, että on parempi pitää asiat sisällään ja rakentaa ympärilleen kova kuori. Varsinkin silloin, kun on vaikuttanut siltä että vastapuoli ei ole suoraan näyttänyt tunteitaan. Kunnes sitten tapasin nykyisen poikaystäväni, joka käänsi kaiken päälaelleen. Silloin ymmärsin, ettei ole mitään järkeä peitellä tunteitaan. Täytyi uskaltaa, mutta ei se ollut helppoa monen vuoden karujen kokemusten jälkeen. Mielen valtasi myös suuri hämmennys, onko joku todella noin avoin tuntemuksistaan? Mitä jos hän onkin vain ihastunut tähän tunteeseen, eikä minuun?

    Lisäksi täytyy muistaa, että joukossamme on niin paljon heitä, jotka ovat sinkkuja, koska niin tuntuu parhaalta. Olin sitä joskus itsekin. Töytyy sanoa, että sinkkuus on välillä raadollista. Tapaillaan vaikka ei ole aikeita mihinkään vakavampaan.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit ajatuksiasi! :) Totta, mikään ei ole mustavalkoista tai yksinkertaista - joskus on vain mukava kirjoittaa kärjistetysti yhdestä pienestä aiheenmurusesta, ja uskon että ymmärsit sen tämän postauksen kohdalla :) Ihanaa viikonlopun jatkoa sinne!

      Poista
  8. Ajattelin vielä jokin aika sitten samalla tavalla kuin itse kirjoitit. Ihmettelin kuinka erilaisia kavereista tuli erottuaan ja sinkkuina.
    Kunnes... itsellä tuli ero eteen 20 vuoden suhteesta. En ole vielä ainakaan eksynyt tindereihin, deittailuihin ym. Nautin olostani yksin. Jos joku mies tulee eteen niin tulee. En etsimään lähde.

    Mutta se mitä ero on opettanut, on se etten ole enää mustavalkoinen ihminen enkä tuomitse ketään. Kannattaa keskittyä siihen omaan elämään eikä ihmetellä toisten tapaa elää. Sitä ei koskaan tiedä mikä tilanne itsellä eteen tulee.

    Olen jo 36v ja varmasti elämä koulinut realistiksi. Mutta vapauttava tunne kun voi keskittyä vain omaan elämääni :)

    Tykkään blogistasi ja käyn sitä säännöllisesti lukemassa! Mukavaa syksyä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Ihana sinä, kiitos kommentistasi! Toinen kappale oli kuin suoraan omista ajatuksistani - toisia ei saa missään nimessä tuomita, mutta ihmettelyä tekee meistä jokainen, osa tuomitsevasti ja osa "kieli" poskella kirjoitellen blogiin :) Ihana kuulla että yksinolo tuntuu juuri nyt hyvältä. Sinne myös ihanaa syksyä!

      Poista
  9. Hyvä aihe. Kaikki voi olla myös toisenlaista ja helpompaa.
    Miten muuten tuo ajatus että uuden ihmisen (kumppanin) mukana tulisi uusi uskonto, onko sinulla tuttavia jotka vaihtaneet uskontoa uuden kumppanin uskonnon mukaan?
    minulla itseasiassa oli sellaisia tuttuja ja siitä ei ikävä kyllä seurannut mitään hyvää kenellekään. Uskontojen alkuperäinen tarkoitus on tietysti kaikki hyvät asiat, mutta kuten sotienkin muodossa näkyy niin joskus uskonnoista aiheutuu sotia ja muuta ikävää. Mitä tällä tarkoitan on se että itse en pystyisi ikinä vaihtamaan uskontoa toiseen kumppanin mieliksi. Tietysti asia on täysin eri jos haluaa aidosti vaihtaa uskontoa jne. Tosin en vaihtaisi myöskään vaikkapa hiusten väriä tai vaatetyyliä kumppanin mieltymysten mukaisiksi. Mutta onneksi ei tarvitsekaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! :) Juuri näin - tämä tosiaan oli laajan aiheen yhden puolen pieni murunen. Lähipiirissä ei ole ollut tällaista uskonnon vaihtoa. Itseään ei tosiaan pitäisi koskaan joutua muuttamaan toisen mieltymysten mukaisesti :) Kivaa alkanutta viikkoa!

      Poista
  10. Tinderit, pelaaminen, fb pusuttelukuvat toistuvasti huomionkerjuumaisesti, takapuolelle läpsiminen toisten nähden, yhden illan jutut jatkuvasti huudeltuna muille ja toisten strategisten mittojen kertominen toisille kuulostaa aivan pissisten touhuilta jotka eivät ole vielä kehittyneet tarpeeksi että olisivat hiljaa/pitäisivät yksityisasiat omana tietonaan. Aikuinen, sivistynyt ihminen tietää miten käyttäytyä jos haluaa vakavan suhteen. Osa sinkuista haluaa olla sinkkuja ja elää bile yhden illan juttu elämää ja osa haluaa muuten vain olla sinkkuja tai ei löydä sopivaa kumppania. Toivottavasti tunnet myös muunlaisia sinkkuja kuin kuvailemasilaisia, sillä kaikki sinkut eivät elä tuolla tavoin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Lukaisithan muutkin kommentit + vastaukseni niin vastaus selviää kysymykseesi. Mukavaa syksyä ja kiitos kommentista! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.