maanantai 19. syyskuuta 2016

Hammastarina saa jatkoa

Olen kirjoitellut täällä kesän mittaan pariin otteeseen oikkuilevasta hampaastani, joka on aiheuttanut ehkä muutamat rypyt ja harmaat haituvat minulle. Tänään kuitenkin kävin jälleen hammaslääkärissä ja nyt on tainnut selvitä syy sille, miksi kipuilua on ollut. Luulin kivun johtuneen juurihoidetusta hampaastani, pahin pelko oli, että se joudutaan nykimään irti ja että suussani olisi pian suuri ammottava aukko. Implanttiin tuskin olisi ollut ihan heti varaa nimittäin..

Noh, joka tapauksessa, tänään oli taas uusi aika, sillä kipuilu ei ole lähtenyt pois sitten heinäkuun. Kipu on muuttunut erilaiseksi, eikä se ole ollut enää niin vahvaa syödessä. Toivon todella, että tällä kertaa jätin kivun hammashoitolan penkkiin, nimittäin paikkasimme juurihoidetun hampaan viereisestä hampaasta reiän. Toivon, että tuo oli se kivun aiheuttaja ja että nyt voisin jatkaa taas arkea ilman juilimista.

Käynti oli todella miellyttävä, tai no, niin miellyttävä kuin hammaslääkärikäynti voi olla. Minulla oli aivan ihana lääkäri ja hän teki työn nopeasti. Otin puuduksen, sillä kestän mieluummin pienen pistoksen, kuin poraamisesta aiheutuvan aivojen vihlonnan. Onneksi ei tarvinnut tehdä johtopuudutusta, niin puudutus ei kestä koko päivää. Puudutuksessa kaikista hassuinta on se, että myös nenä puutuu, joskus pahemmin kuin itse suu. Käppäilin jonkin verran ulkona lekuriin mennessä ja tullessa, ja kotiinpäästyäni suustani löytyi pieni kärpänen - ai kun mukavaa. En ollut tuntenut kun se oli päättänyt syöksyä suuhuni, kiitos tästä. Hartaasti toivon, ettei se ollut suussani koko matkaa. Ajatuksena mielenkiintoinen ja samalla jokseenkin ällö.

Viikko on lähtenyt kivasti käyntiin ja tällä viikolla onkin töissä jänniä juttuja, tosi hyvillä fiiliksin siis on otettu uusi viikko vastaan. Muutenkin pienestä stressistä (hyvästä sellaisesta) huolimatta olo on ollut kivan rento ja tyyni. Toisaalta naurattaa mitä juuri päästin näppiksestäni ulos, sillä viime yö meni kaikkea muuta kuin rennosti; nimittäin pyöriessä, kun jännitin selvästi erästä myöhemmin tällä viikolla eteen tulevaa tilannetta. Tiedättekö, kun alkaa käydä keskusteluja läpi päässään eikä pääse siitä irti vaan ne samat asiat toistuu mielessä loputtomiin? Tällaista monologia pidin pääni sisällä muutaman tunnin viime yönä, kunnes olen vihdoin nukahtanut. Mieli on hassu.

Syksy on alkanut toden teolla, sen huomaa niin työasioissa, kuin pian kaljuksi muuttuneiden koivujen ulkonäössäkin. Ollaan haravoitu meidän piha jo pariin otteeseen, ja lehtiä on pudonnut vasta ehkä 1/10 osa. Vaahteroissa lehdet pysyvät aika pitkään, ainakin jos vertaa lähialueen muihin lehtipuihin. Täytyy toivoa, että kädessäni oleva rakkula ehtii parantua ennen ensi viikonloppua, niin sitten pääsee taas haravoimaan. Ja kyllä, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, olisi pitänyt pitää viimeksi hanskoja kädessä niin ei olisi päässyt kulumaan iho puhki. Aika vakava battle scar ;)

Toivottavasti teilläkin on lähtenyt viikko mukavissa merkeissä käyntiin!

4 kommenttia :

  1. Puudutus on lievempi (koko naama ei puudu) jos ottaa vaan yhden puudutuspiikin, tai näin olen ainakin kokenut, tosin en tiedä miten muilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se taitaa mennä, ja piikkien määrä saattaa johtua myös esim. siitä missä paikassa reikä on. :)

      Poista
  2. Ihana kun kerrot aina kuulumisia :) kivaa päivää!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.