sunnuntai 28. elokuuta 2016

Viikon paras päivä oli eilen

Jos minulta kysyttäisiin, minkälainen on täydellinen lauantai - vastaisin, että eilinen. Pitkään nukkuminen, muutaman tunnin sarjamaratoni koko pienen perheen kanssa sohvalla kasassa makoillen ja löhöten. Ei kiire minnekään. Illemmalla suuntasin viettämään ystäväni syntymäpäivää ja yöllä laitettiin vielä jalalla koreasti. Hyvää ruokaa, parasta seuraa ja nauruhermojen koettelua.

"Katsotaanko vielä yksi?", oli eilisen päivän vakiolause. Tiedättekö, kun on niin koukussa johonkin sarjaan, ettei halua lopettaa? Vallattiin Tuukan kanssa sohva ja koirat ilmeisesti pitivät meitä patjoinaan, siinä yhdessä kasassa löhöttiin. Ihanaa kun ei ollut tiukkaa aikataulua, mitä lähiviikonloppuina on ollut.

Sitten olikin aika vähän siistiytyä, sillä ilta ja juhlat häämöttivät..



Yksi parhaista ystävistäni täytti eilen 29 vuotta, ja mentiin juhlistamaan sitä keskustaan tyttöporukalla. Pöytä oli varattu Casa Largosta, jossa syötiin tapaksia ja istuttiin monta tuntia. Saatiin odottaa ruokia 1h ja 40 minuuttia ja ruoka-annokset meni välillä vähän sekaisin meidän 11 henkisen pöytäseurueen kesken, mutta täytyy sanoa, että pienestä mokailusta huolimatta ravintola myös hyvitti aika kivasti odotusta ja sekoilua. Milloin kukakin sai talon piikkiin juoman, extra-tapaksia tai jälkkärin. Tämä oli mukavaa huomiointia, sillä ilman mitään ns. hyvitystä olisimme varmasti laittaneet palautetta viimeistään jälkikäteen sähköpostilla. Tämän reaaliaikaisen huomioinnin ja hyvityksen vuoksi jäi positiivinen mielikuva, eikä yhtään harmitus - juuri näin pitäisi toimia, jos tulee tämänkaltaisia ongelmia.

Myöhemmin meille oli varattu pöytä baarista, mentiin vielä kuuntelemaan basson jytinää ja tanssahtelemaan muutamaksi tunniksi. Juuri ennen pilkkua livahdettiin ulos välttääksemme ryysiksen ja napattiin taksi jonottamatta hieman syrjemmältä taksitolpalta. En koskaan mene elielille taksijonoon, siellä saa seisoskella jalat kipeiksi.

Kotiin päästyäni vetäsin vielä komeat lipat meidän portaikossa; pilkkopimeässä astuin viimeiseltä rappuselta alas ja lattialla oli meidän koirien viltti, joka oli liukas ja siihen astuessani lähti jalkani liukumaan ja tömps, siinä olin sitten polvillani maassa ja taisin todeta aika kovaan ääneen "ai pe*kele!". Siitä sitten suihkun kautta sänkyyn ja aamulla ihmettelin, kun Tuukka sanoi ettei edes herännyt siihen että tulin kotiin. Saisinko myös sellaiset unenlahjat, kiitos?

Oli kyllä todella mukava päivä ja hauska ilta, ja saa taas lämmöllä miettiä näitä ihania ihmisiä, joita ympäriltäni löytyy. Nyt on taas mukava aloittaa uusi työviikko hyvillä mielin. Kyllä ne ihmiset meidän lähellä ovat elämän suola, en voi muuta sanoa.

4 kommenttia :

  1. Mun miehellä on samanlaiset unenlahjat :D

    Me oltiin eilen mun työkaverin valmistujaisissa, mä oon flunssassa mut jaksettii olla aika myöhään, tai siis mä jaksoin :) itseasiassa en tuntenut illalla itseäni yhtään väsyneeksi siellä vaikka alla oli aamuvuorotyöviikko ja flunssa joka myös vienyt mehuja. En tiedä johtuiko se seurasta kun jaksoi juhlia (veden voimalla tosin :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seura kyllä vaikuttaa paljon! :) Kiva että jaksoit eikä flunssa painanut! Leppoisaa sunnuntaita <3

      Poista
  2. Kuulostaa täydelliseltä! Haluatko vinkata että missä muualla keskustassa on tolppia? Itse aina seison elielillä tai Lasipalatsin edessä ja huh mitä jonotusta 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heissan! :) Täältä näkee kätevästi kaikki Helsingin tolpat: http://www.taksihelsinki.fi/fi/taksiasemat

      Itse en joudu pressalla jonottamaan koskaan, mutta käynkin tosi harvoin keskutassa baarissa ja on voinut käydä tuuri :) Kiva kun kommentoit, kiitos ja kivaa alkanutta viikkoa!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.