tiistai 23. elokuuta 2016

Onnellisuus - mitä se on?

Kun Mona linkkasi Anna.fi artikkelin onnellisuudesta Facebookiin, lähti aivonystyräni liikkeelle, eikä ajatuksenjuoksusta tullut loppua, ennenkuin avasin bloggerin. Tästä aiheesta oli pakko päästä kirjoittamaan. Listaan tähän alle muutaman kohdan Anna.fi artikkelista, ja kirjoittelen omia ajatuksiani niistä.

Artikkelin otsikko on osuvasti; Asioita, joita onnelliset ihmiset tekevät (ja jotka tekevät heidät yhä onnellisemmiksi)

He nauttivat hetkestä
Monessa tämän listan kohdissa tulee mieleen ajatus siitä, että onnellisuus tarkoittaa sitä, että ihminen on tyytyväinen hänen sen hetkiseen tilanteeseen. Se, että osaa nauttia hetkestä, vaatii tyytyväisyyttä ko. hetkeen. Jos hetki on huono, haikailee sitä usein joko mennyttä tai tulevaa. Mutta kyllä sitä monesti haksahtaa tulevaisuuden haaveiluun ihan onnellisenakin - haaveilu kuuluu elämään, mutta sen pitää olla hyvässä synkassa tämän hetken kanssa. Hetkestä nauttiminen on jopa yllättävän vapauttavaa, kun oivaltaa, että hyvä olo on tässä ja nyt. Stressitön, odottamaton olotila ja vapautunut tunne. Hetkeen pysähtymistä voi harjoitella, ja toistojen kautta siihen oppii ja siitä voi tulla rutiinia. Pieni, täysin vapaa ja stressitön hetki jokaisena päivänä auttaa järjestelemään asioita omassa mielessä.

He laajentavat ajatusmaailmaansa
Kun on onnellinen, ja tyytyväinen omaan tilanteeseensa, on aikaa ja tilaa oppia myös uutta. Tämän allekirjoitan täysin, ja joskus tuntuukin siltä, että onnettomat ihmiset rypevät liiaksi negatiivisuudessa ja eivät täten osaa ottaa uusia ajatusmaailmoja harkintaan. Joskus onnellisuuteen voi oppia uuden kautta, kun ymmärtää enemmän. Negatiivisuudella ajaa usein omia aivoja umpikujaan, eikä täten anna niiden toimia, kuten niiden on mahdollista toimia. Omaa ajattelutapaa voi harjoittaa ja mielestäni se on myös suotavaa, sillä eihän kukaan meistä halua estää omaa kehitystään parempaan?

He hakeutuvat onnellisten ihmisten seuraan
Tämä pätee moneen; yleensä ihmiset hakeutuvat mielellään kaltaistensa seuraan, saadakseen vertaistukea, niin hyvässä kuin pahassakin. Itse olen huomannut, että jos oma olo on tasainen ja onnellinen, alkaa turha negatiivisuus ahdistaa ja sellaisesta seurasta haluaa pois. Negatiivisuus tarttuu helposti ja se myös ruokkii itseään. Jos huomaa ajatusten kääntyvän negatiivisuuden puolelle, tulisi omia ajatuksia ohjata kohti tervettä, parempaa ajattelutapaa. Itseään ei saisi päästää siihen tilaan. jossa nauttii omassa negatiivisuudessaan rypemisestä, se suo on syvä ja sieltä ylös pääsy ei ole mikään pikkujuttu. Tällöin ei varsinkaan kannata hakeutua toisten negatiivisella asteella olevan henkilön seuraan. Toki ihminen on inhimillinen, eikä aina huomaa mitä omassa itsessä tapahtuu - sen takia puhun aina oman mielen harjoittamisen puolesta.

He ottavat omaa aikaa
Tämä on mielestäni todella tärkeää tässä nykymaailmassa, jossa on kokoajan kiire, ollaan paljon erilaisten ihmisten kanssa ja stressilevelit ovat kovat. Kun olo on onnellinen, sitä viihtyy myös ihan oman itsensä kanssa - yksinään. Yksin oleminen onkin mielestäni aika hyvä testi itselle siitä, onko onnellisuus ja tyytyväisyys läsnä. Jos yksin ei viihdy ja pelkää sitä, pelkää usein niitä ajatuksia, joita saattaa yksin ollessa nousta pintaan ja mikä onkaan sen helpompaa, kuin karistaa ne ajatukset pois hankkimalla seuraa ja vilinää. Eli toisinsanoen, muuta ajateltavaa. Usein kuuleekin sanottavan "mun on nyt pakko saada jotain muuta ajateltavaa" - tämä on merkki siitä, että aivoissa voisi olla tarpeen järjestellä asioita. Mutta ei tämäkään aina päde, joskus asiat eivät ole itsestä kiinni ja silloin paras palvelus itselle onkin hankkia sitä muuta ajateltavaa.

Onnellisuutta voidaan määritellä monella eri tavalla, mutta omalla kohdallani onnellisuus muokkautuu pääni sisällä, ja ohjaamalla omia ajatuksia oikeille raiteille. Aivot voivat huomaamattammekin (mikä sanahirviö!?!) aiheuttaa aikamoisen myrskyn pään sisällä, siksi omaa mieltä on mielestäni kannattavaa opetella hallitsemaan ja ennen kaikkea ymmärtämään:

Miksi tunnen näin? Mikä tämän tunteen aiheuttaa? Pidänkö tästä tunteesta vai en? Miten voisin ohjata ajatukseni eri suuntaan? Miten saan mielenrauhan ja mitä se vaatii? Ja lopuksi: miten suhtaudun jatkossa samankaltaisiin tilanteisiin?

Matka onnellisuuteen ei ole suora, nopea eikä yksiselitteinen. Matkalle tulee varmasti kuoppia, mutta niistä on mahdollista päästä yli.

Mitä sinä ajattelet onnellisuudesta? Tunnistatko itsesi näistä em. kohdista?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.