maanantai 18. heinäkuuta 2016

Kaapo & Pilvi - kotipossuista parhaat



Kaapo, intiaaninimeltään ruskea pehmeä paalu. Tykkää hengailla milloin missäkin, hieman erikoisissa asennoissa. Joskus jos menen keskellä yötä yläkertaan juomaan vettä, saattaa Kaapo istua yksin sohvalla ja vain tuijottaa eteenpäin. Häntä ei silloin nukuta. Ja joskus, ihan päiväsaikaan se saattaa istuskella ihmisen tavoin sohvalla, sängyssä tai ties missä. Hänellä on omat, erikoiset tapansa.

Kun sanotaan, että koirilla on oma persoona, se pitää täysin paikkansa. Kaapon persoona on vitsikäs, fiksu ja leikkisä. Se rakastaa halia ja ryömiikin usein aamuisin jalkopäästä toiseen päätyyn ja työntää kuononsa niskani alle. Tai haluaa muuten vain jakaa tyynyn. Peiton alla se ei viihdy, mutta tyynyjen päälle on ihan parasta tehdä pesää. Sanonkin joskus, että Kaapo tykkää leikkiä kukkulan kuningasta. Jos esim. kokoan sängylle kasan peittoja ja tyynyjä siivouksen aikana, se tykkää vallata kyseisen kukkulan. Kaapo myös "petaa" paikkaansa aina hirvittävän kauan, eli tepastelee ja pyörii ympyrää paikallaan kauhoen tyynyä tai vilttiä tassuillaan.

Kaapo tietää milloin leikkii ihmisen ja milloin koiran kanssa. Ihmisiin ei käytetä ikinä hampaita, vaan aina kun ihmisen käsi tai vaikkapa naama lähestyy Kaapoa, muuttuu leikkisä irvistys äkkiä pusuhuuliksi ja ennen kuin ehtii kieltää, on Kaapon kieli jo käynyt poskessa tai sormissa. Kaapo rakastaa pusutella ja tekisi sitä varmasti aina kun vain saisi. Minusta on ihan ok antaa koiran vaikka nuolaista poskea tai kättä, mutta Kaapon kieli alkaa muistuttaa enemmänkin lehmän, kuin koiran kieltä, joten sen ällöttävyysaste on ihan jotain omaa luokkaansa.



Pilvi puolestaan omaa myös persoonan. Ja todella suuren sellaisen. Se on vitsikäs, leikkisä ja aika kova täti muutenkin. Se laittaa melkein kenet tai minkä tahansa leikeissä kakkoseksi ja on todella tarkka omista leluistaan. Ihminen saa ottaa lelun, mutta koira ei. Ehkä ikä tuo lisää nöyryyttä, tällä hetkellä sen itsekeskeisyys on vain huvittavaa.

Pilvi rakastaa nukkumista ja piereskelyä, varsinkin peiton alla. Pilvi osaa vaatia peiton alle pääsemistä raapimalla tassulla sen henkilön käsivartta, kenen peiton alle tahtoo. Ja Pilvihän pääsee. Tässä on käynyt vähän niin, kuin monesti toisen lapsen kohdalla: sille on löysempi kasvatus. Mutta en pistä pahakseni, Pilvin jääräpäisyys on toisaalta myös hyvä juttu ja se tekee siitä jokseenkin huvittavan. Pilvillä on myös pehmeä puoli, ja se rakastaa nukkua tyynyllä ja että sen masua rapsutellaan rauhassa. Pilvi ei juurikaan pusuttele, mutta tykkää kyllä mutustella sormia suussaan, tokikaan purematta kovaa. Pilvi myös juttelee paljon, se pitää sellaista ranskiksenomaista murnutusta aina, kun haluaa huomiota tai juttuseuraa. Kaapo taas on todella hiljainen.

Pilvillä on myös loputon ruokahalu, se yrittää aina huijata meitä ja pyytää toiselta ruokaa, jos toinen on jo antanut. Joskus se on saanutkin vahingossa tuplamäärän, mutta nykyään tiedetään sen jekut ja osataan kysyä toisiltamme, onko ruoka jo annettu. Se söisi varmasti vaikka 8 kertaa päivässä, mutta saa tyytyä kahteen kertaan. Hyvästä ruokahalusta huolimatta, Pilvi on jäänyt miniksi ja painaa vain 8,8 kg. Normaalisti ranskis-tytöt saattavat painaa jopa 13 kiloa, riippuen pentueesta. Mutta mahtuu Pilvi silti hyvin rotumääritelmään, joka on 8-13 kg nartuilla.

Joskus myös mietin, mistä Pilvi on perinyt vahtiviettinsä, se nimittäin vahtii kovasti omaa pihaa ja kotia, ja ilmoittaa kyllä, jos jotain outoja ääniä kuuluu tai muuta vastaavaa. Kaapo taas ei vahdi juurikaan, vaan on vain menossa innolla leikkimään, jos joku kävelee vaikka pihamme ohi. Pilvi on enemmän varautunut ja tarkkailee outoja ihmisiä etäämmältä. Mutta jos meille tulee vieraita, rakastaa Pilvi olla huomion keskipisteenä, eikä ole yhtään varautunut.

Sellaisia ne on, meidän kotipossut. Minkälaisia karvakuonoja teiltä löytyy? :)

18 kommenttia :

  1. Kiva aihe, koirilla on monenlaisia persoonia. Viimeksi huomasin kissoja, jotka käyttäytyivät "koiramaisesti" eli käyvät naukumassa ja kerjäämässä ruokaa ihmisiltä ja huomasin koiran joka käyttäytyi ns.kissamaisesti että menee omia menojaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuo karvaturrit osaa olla aikamoisia :) Ihania ilonpilkahduksia elämään! :)

      Poista
  2. kiva kun kerroit lisää teidän koirista :)

    täältä ilmottautuu yksi koirakuumeinen... ei varmaan oo koskaan ollut kuume näin korkealla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voii, onko teillä ollut haaveissa hankkia oma? :) Kuume on paha! ;)

      Poista
    2. Joo, sheltistä haaveillaan :) mutta vielä ei ole ajankohta oikea koiranhankinnalle.. Jos teidän ulkomaille muutto onnistuu, niin koirat varmasti lähtee mukaan? :)

      Poista
    3. Ihanaa kun ajattelette ajankohtaa, liian moni ottaa ajattelematta pidemmälle asiaa. :) kyllä, ehdottomasti tulevat mukaan <3

      Poista
  3. Ihana lukea näitä sun juttuja 😊

    VastaaPoista
  4. Ihana teksti! :) ihan herkistyin ku aloin lämmöllä miettii omaa koiraani joka just hetki sitten pääsi koirien taivaaseen. Poikalabbis, joka oli sekin persoonana ihan omaa luokkaansa, ai että onki ikävä sitä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Osanottoni. Kyllä koirat jää ihmiset sydämiin pysyvästi. Mukavaa iltaa ja kiitos kommentista :)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Siitä olen jossain postauksessa maininnut. Mukavaa iltaa!

      Poista
  6. Olipa ihana postaus ja ihanat kuvat:) Koirat kuten muutkin lemmikit ovat kyllä tosiaan kaikki ihan omia persooniaan ja jokaiselta löytyy niitä omia hassuja tapoja ja luonteenpiirteitä. Sinusta kyllä välittyi tämän(kin) postauksen perusteella aito ihminen, joka oikeasti rakastaa lemmikkejään. Koirakuumehan tämän postauksen ansiosta taas nousi oikein kunnolla. Oma 15-vuotias koirani jouduttiin lopettamaan muutama vuosi sitten sairauden takia ja kyllä sitä omaa "kotipossua" on edelleen kova ikävä. Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua:) T: Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips Anna! Koiran menetys on aina kamalaa, itse ikävöin edelleen Kasperia, jonka mukaan tämäkin blogi on nimetty. (Cavalier rodultaan) Mitä rotua olet haaveillut, jos saan udella? :)

      kiitos hyvästä palautteesta, tuntuu hyvältä! :) sinne myös ihanaa viikonloppua!

      Poista
    2. Heippa Kristiina, niinhän se on, että ikävä ei minnekään lemmikkien kohdalla katoa, mutta ajan myötä sen kanssa oppii elämään ja onneksi ne hyvät muistot eivät minnekään katoa. Kiva myös kuulla mistä blogisi on saanut nimensä:) Itselläni oli corgi, mutta nyt kun toivottavasti pian elämäntilanne muuttuu sellaiseksi, että ei tarvitse tasapanoilla työn ja opintojen kanssa ja koiralle on enemmän aikaa, ajattelin kyllä ottaa ihan jonkun kodittoman koiran joko Suomesta tai sitten suomalaisten järjestöjen kautta ulkomailta (rodulla ei niin väliä). Unohtui tuosta ensimmäisestä kommentista, että parissa kuvassa Kaapo näyttää ihan joltain hyvälle vitsille makeasti nauravalta äijältä:) Itsekin tuli kyllä hyvälle mielelle kun sitä katseli. T: edelleen Anna

      Poista
    3. Voi että, corgit on söpösiä! Kodittoman koiran otto on hieno ajatus! :) oikein mukavaa kesää ja koirasuunnittelua sinne :) ja jep, Kaapo näyttää aina haukotellessaan siltä että nauraisi :D

      Poista
  7. Suloiset Kaapo & Pilvi! Meidän Tessu, Kaapon sisko, ei myöskään ennen pitänyt peiton alla loikoiluista, kunnes Tilley tuli perheenjäseneksi ja näytti Tessulle, kuinka mukavaa se on :-). Pilvi on fiksu :-D (viittaus toisen ruoka-annoksen pyytämiseen.. ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Mahtavaa, niin ne oppii toisiltaan :) Ihanaa kesää siskolle ja muullekin poppoolle! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.