torstai 7. heinäkuuta 2016

Heinäkuu(ko) + ajatustyhjennys

Katson kalenteria, jonka jälkeen suuntaan katseeni ulos olohuoneemme ikkunasta. Kalenteri on varmaan väärässä, nythän on syyskuu, vai oliko sittenkin maaliskuu? Parvekkeemme lasit ovat vesipisaroiden peitossa ja hallitseva värimaailma on harmaa. Naapurimme oven edessä on avonainen sateenvarjo, joka on jätetty kuivumaan. Tuuli meinaa viedä sateenvarjon mennessään, se on punainen. Tämän illan ainoa väripilkku ulkona. Missä ovat kauniit aurinkoiset illat, ja miksi grilli ei jo tuoksu? Normaalisti, jos elettäisiin ideaalia heinäkuun iltaa, saattaisimme juuri nyt loikoilla aurinkopedeillä ja grillata illallista. Mutta tänään ei ole niin. Tänään olemme sisällä ja katselemme televisiota tai surffaamme tietokoneella bittimaailmassa.

En voi uskoa silmiäni. Haluan lämpimään, aurinkoon, rannalle.

Onneksi näinä hetkinä voi avata tietokoneen ja klikkailla itsensä haaveilemaan lämpimistä illoista palmujen alla, lasken päiviä lomaan..

Toimistolla on hiljaista, meilejä tulee reilusti vähemmän kuin normaalisti. Melkein koko Suomi lomailee. Loma-aikana töissä olemisen hyviä puolia ovat rauhalliset, ruuhkattomat aamut autossa. Ei tarvitse kiristellä hampaita ruuhkassa tai ajaa tupla-aikaa töistä kotiin. Niistä hetkistä nautin, kun vapaa-aikaa jää enemmän ja saa aikaiseksi kotonakin jotain.

Säästä huolimatta olo on aika hyvä. Oikeastaan parempi kuin lähiviikkoina on ollutkaan. Se laittaa hymyilyttämään. Puhun aina oman sisäisen tasapainon puolesta, ja kun tällaisella ihmisellä kuin minä se häviää hetkeksi, iskee pienimuotoinen paniikki. Sitä joutuu toistamaan itselleen tiettyjä asioita uudelleen ja uudelleen, ja kuten tiedämme, kropalla ja aivoilla on tapana tottua asiaan kuin asiaan toistojen myötä, siksipä käytän tätä konkreettista kikkaa myös itseeni saavuttaakseni jonkin tietyn olotilan. Tämä tapa on ollut minulla vasta vuoden verran, enkä ymmärrä miten olen voinut elää ennen sitä, ilman sitä.


Paljon ajattelevana ihmisenä ei ole hyvä olla panikoivaa sorttia, jota tietyllä tapaa olen joskus. Saatan kehitellä kärpäsistä härkäsiä päässäni, otetaanpa esimerkiksi vaikka outo tuntemus rinnassa tai muuta vastaavaa. Tästä puhuinkin täällä alkuvuodesta, mutta onneksi pelot osoittautuivat sillä kertaa vääriksi. Mutta samaan aikaan olen saanut vahvistettua omaa mieltäni hyvin paljon, ja pystyn käsittelemään tiettyjä asioita aivan eri tavalla, kuin aiemmin. On eri asia tietää, kuin sisäistää joitain asioita. Ja kun ne oikeat asiat sisäistää täydellisesti, mielen vahvuus siirtyy uudelle tasolle. Koen, että silloin on onnistunut kehittymään omana itsenään paljon. Ja siitä olen hyvin iloinen.

Kun ymmärtää ja osaa ajatella asioita monelta kantilta, oma olo helpottuu ja välttyy turhilta stressitiloilta ja pahalta mieleltä. Ymmärrys on voimavara, joka tulee kyllä luokse, kun sille antaa tilaa. Ahdasmielisyys ja tiukat kannat eivät suojele, vaan puristavat kasaan kunnes mieli on niin suppea, että ulospääsy voi olla hankalaa. Siksi olen tietoisesti helpottanut oloani, löysännyt hihnaa ja antanut mielen avautua ja ymmärryksen kasvaa. Tätä toivoisin myös muille, varsinkin kaikille niille läheisille, jotka kokevat että oma ajattelutapa saattaa viedä itseä väärään suuntaan. Tokikaan tätä ei aina edes tiedosta itsessään, mutta jossain vaiheessa se lämähtää vasten kasvoja, ja asia voi valjeta äkkiä.

Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten olen saanut omaa oloani helpotettua vaikeissa paikoissa ja tilanteissa. Sitä on vaikea tehdä toisen puolesta, elämä olisi helppoa, jos tämän ajatustyön voisi suorittaa toiselle vaikkapa ystävän palveluksena.

Tähän se taas meni, tulin kirjoittelemaan sateesta ja homma lähti käsistä. Hyvä niin. Saipahan taas purettua ajatuksia ja järjesteltyä niitä päässä. Leppoisaa iltaa kaikille :) Ja kiitos.

10 kommenttia :

  1. Mielenkiinnosta pakko kysyä, että ootko tyytyväinen sun kroppaan vai haluisitko muutosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, juuri tänään mietin asiaa, kun kokkailin ja näin itseni eteisen peilistä. En usko että monikaan nainen voi olla täysin tyytyväinen vartaloonsa jos rehellisesti ja pinnallisesti ajatellaan. Mutta siihen voi suhtautua haluamallaan tavalla. Uskon että iän myötä jokaisella helpottaa myös ne vartalopaineet, kun oivaltaa, että kilot sinne tai tänne ei paranna tai huononna meitä ihmisinä. Itselle henk koht on tärkeintä, että olo on terve ja vaikka minultakin muotoja löytyy, olen enemmän tyytyväinen, kuin tyytymätön omaan vartalooni. Toivottavasti tämä avasi ajatusmaailmaani kysymäsi aiheen suhteen. Miten itse koet asian omalla kohdallasi?

      Poista
    2. Minusta on hienoa että normaalipainoinen ihminen on tyytyväinen vartaloonsa. Ite olin normaalipainoinen ennen raskautta mutta en koskaan tyytyväinen. Nyt synnytyksestä on kulunu jonku aikaa mutta yhä on 10kg siihen lähtöpainoon. Nyt sitä miettii miksi oli niin ankara itselleen. Ja ku kattoo kuvia niin en mie kyllä lihava ole ollu niinku se silloin siltä tuntu. Minusta liian laiha on muodotonta ja rumaa. Onneksi tämä fitnessbuumi on tuonut vähä jotaki edistystä siihen että ennen ihannoitiin langanlaihoja. Mie oon sitä mieltä että terveellisyys ennen kaikkea. Normaalipaino, normi ruoka ja normi liikunta. Missään en taho mennä ääripäihin.

      Poista
    3. Moikka Henni! Kyllä, liian ankara ei kannata olla itselleen, ja muutenkin koittaa venyttää sitä omaa ajatusmaailmaa siten, että järkevyys pysyy ja oma olo helpottuu :) Ja komppaan täysin sinun kahta viimeistä lausetta; normaali ja fiksu ruokavalio + liikunta ovat niitä millä täälläkin mennään eteenpäin :) Mukavaa päivää ja kiva kun kävit kommentoimassa!

      Poista
  2. Tunnistan tuosta itseni siinä mielessä että inhoan sellaista kovaa sadetta ja silloin alkaa haaveilla palmuista ja rantasäästä. Nyt olen kumminkin ollut tosi kuumassa kohteessa jolloin alkaa väsyttää ja vähän viileämpi edes +25C riittäisi :) ihannesäätä on vaikea saada, aina on joko liian kylmä, sadetta tai liian kuuma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep sateella on jännä vaikutus :) Missä päin olet ollut? Kivaa päivää Susanna! :)

      Poista
  3. Kiihos! Tuo on muuten hyvä ajatus, enemmän tyytyväinen kun tyytymätön. En olis sitä ite osannutkaan noin muotoilla. Juuri niin itsekin ajattelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on mielestäni aika hyvä ajatusmalli moneenkin asiaan, sillä saa suhteutettua asioita ja ajatuksia :) kiitos itsellesi mielenkiintoisesta kysymyksestä! Ja mukavaa alkavaa viikonloppua :)

      Poista
  4. Oon käynyt Italiassa ja Espanjassa viime aikoina

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.