lauantai 11. kesäkuuta 2016

Rehellisiä kuulumisia

Hyvää huomenta-päivää. Haluan kiittää teitä aivan ihanista palautteista ja kommenteista, joita olette jättäneet arvontapostaukseen hieman alempana. On ollut todella palkitsevaa kuulla, että olen onnistunut tämän blogin kanssa mielestänne hyvin. Ja kyllähän minä sitä olen hakenutkin - kirjoittamisen ilon lisäksi, te lukijat olette blogin suola.

Tällä viikolla on rehellisesti sanottuna ollut hieman rankkaa. Olen tuntenut oloni alakuloiseksi lähes koko viikon ja mielen tasapainottaminen on ollut normaalia haastavampaa. Olen huomannut napsahtavani liian pienistä ja tuntenut tuskaa sisälläni. Olen jaotellut tuntemuksiani paperille ja koittanut saada konkreettisem vastauksen sille, mistä tämä olo on aiheutunut. Koska vasta sitten, kun aiheuttajan tunnistaa, voi lähteä sitä korjaamaan.

Sain kun sainkin ajatuksia paperille ja jo niiden näkeminen edessäni sai minulle helpottuneemman olon. Pahinta on se, kun ei ole aikaa kalastella vastauksia mielen sopukoista. Ja niinhän se taas oli, että ison möntin sydämen päälle oli aiheuttanut monta pienempää tekijää maustettuna stressillä.

Eilinen päivä oli jonkinlainen käännekohta tässä olossani, aamun ja päivän tuskailin ahdistuksen ja suuttumuksen rajoilla, mutta iltapäivällä ja illalla oloni alkoi tasaantua. Ja mikäpäs muu siihen auttoikaan, kun rakkaiden läsnäolo. Iltapäivällä käytiin Tuukan kanssa arkisesti heppakaupassa ostamassa koirille ruokaa ja tämän jälkeen tehtiin viikonlopun ruokaostokset. Sitten kaarrettiin vielä Subin kautta, olin päättänyt vetää "ruokaperseet" ja katsoa hyvää sarjaa.

Lisää kuvia: @kristiinamu Instagram


Illemmalla valloitettiin sohva, otettiin koirat ja namikulhot kainaloon ja katsottiin hyvä elokuva. Nauru tekee aina hyvää. Ja loppuillasta lähdin vielä Batteryn voimin jumppaamaan Nooran kanssa tanssilattialle ja parantamaan maailmaa. Baari oli puoliksi tyhjä, mutta musiikki, bassonjytinä ja hyvä seura sai ihmeitä aikaan. Tukka märkänä ajeltiin Nooran kanssa takaisin kotiin ja nukuin pitkät, lähes 10 tunnin yöunet. Tänään oloni on jo paljon parempi, ja olen onnistunut suhteuttamaan harmitusta aiheuttaneet asiat ja saanut selvitettyä ajatuksiani.

Tällä hetkellä istun ruokapöytämme äärellä ja syön aamupalaksi karkkia. Tänä viikonloppuna aion tehdä juuri niin, kuin parhaalta tuntuu ja mistä saan hyvän mielen. Tänä viikonloppuna en tiukistele itseni kanssa ja annan mielen levätä.

Tosin, jos totta puhutaan niin jo nyt muutaman karkin jälkeen alkoi oksettaa ja haluan äkkiä jotain kunnon ruokaa napaani. Ja sitähän minä saan, koska tänään kuuntelen itseäni tarkkaan.

Sain eilen aivan älyttömän koskettavan snäpin Snapchatin puolella ja se tuli täysin oikeaan aikaan. Sain viestistä niin paljon hyvää mieltä ja energiaa. Snäppi oli hyvin henkilökohtainen, enkä sen vuoksi sitä valitettavasti halua tänne kirjoittaa lähettäjän yksityisyyttä ajatellen, mutta sanonpa vaan, että ehkä tuolla yläkerrassa joku halusi taas muistuttaa minua siitä, kuinka yhden ihmisen tarina ja lähestyminen voikaan muuttaa omaa ajatusmaailmaa ja oloa. Kiitos siis sinulle, S - olet kaunis, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin ja toit valoa iltaani.

Ja ketään muuta vähättelemättä, ihanaa kun on taas yksi kanava missä vaihtaa aitoja kuulumisia, kiitos kaikille muillekin snäppääjille  - arvostan todella! :)

Tänään olisi ilmeisesti tarkoitus juhlistaa ystävän syntymäpäivää, jännityksessä meitä on pidetty, sillä ei ole mitään tietoa mitä tehdään, mutta ilmeisesti jotain kuitenkin tänään on tiedossa. Juuri nyt tekisi mennä takaisin köllimään sänkyyn, mutta eiköhän illalla ole taas energiatasot kohdillaan. Ostin eilen katkarapusalaattia S-marketin tiskistä, söin yöllä iltapalaki saaristolaisleivän kanssa - oli aivan sairaan pahaa. Miten K-kaupan ja Ässän katkismössöt voi erota toisistaan niin paljon? Virhe. Huomaa taas, että mulla vain ruoka mielessä. Siispä siirryn jääkaapille ja lopetan tämän turhan haihattelun.

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

6 kommenttia :

  1. mulla vierähti kyynel poskelle lukiessa tätä.. ei surusta (tai ehkä vähän siitäkin), vaan helpotuksesta. Niin helpottava lukea ja samalla ymmärtää että en ole yksin ja ainoa joka kohtaa toisinaan alakuloisia aikoja. oon myös tuntenut itseni enemmän ja vähemmän alavireiseksi viimeiset pari viikkoa, enkä löydä ratkaisua oloon. tuntuu kuin kaikki motivaatio elämän arkiaskareisiin olisi kadonnut ja tekee mieli vain maata sängyssä väsymyksestä... Oon kans miettinyt tota asioiden kirjoittamista paperille mutta tää postaus antoi kyllä aivan uutta potkua alkaa kartoittamaan mistä tää depressiivisyys kumpuaa.. Kiitos aidosta ja ihanasta blogista Kristiina ja anteeksi tästä sekavasta kommentista! Tää kuvaa ehkä hieman vallitsevaa ajatusmaailmaa, rönsyilevää ja kursimista vailla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Rose, ja kiitos tunteikkaasta kommentistasi. Kaikki me koemme aika-ajoin huonompia kausia, niitä pitää vain rohkeasti lähteä selvittämään ja pääasia on halu päästä takaisin positiiviseen. Tietenkin nämä asiat ovat vaikeampia heillä, joilla nämä ajatukset ovat pysyviä ja sairastavat esim. masennusta. Terveellä ihmisellä näistä kausista on helpompi päästä ulos. Pahaa oloa ei kannata säikähtää - täysin inhimillistä. Kiitos kommentistasi ja ihana kuulla jos tämä postaus auttoi sinua uuteen suuntaan :) mukavaa viikonvaihdetta!

      Poista
  2. Tollaset viikot on niin ärsyttäviä, vaikka tietenkin elämässä on ylä- ja alamäkiä, heittoa ja viskontaa. Ite olin lähes puoli vuotta todella väsy enkä saanu oikein millään kiinni mistään. Kevään tullen tajusin, että olin vaan töistä niin väsy, ehkä se oli pientä burnoutia? Oli niin paljon kaikkea uutta enkä tajunnut pyytää tarpeeksi apua. Ajattelin varmaan että kyllä näin pienistä asioista pitää vain selvitä! Hölmöä! No, olenpahan nyt taas viisaampi ja kuuntelen itseäni paremmin. -Rosa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Rosa :) Juuri näin, itseään pitää kuunnella ja osata pyytää apua tai sanottava ei tarvittaessa. Nykyään vedetään työpaikoillakin niin pienillä resursseilla, että ei ihme että loppuunpalaminen on yleistynyt nuorillakin ihmisillä. Voimia uuteen viikkoon! :)

      Poista
  3. Muut kommentoivat asiaa, mutta minä kiinnitin huomioni siihen, että todellakin on mahtavaa kun näin aikuisena voi syödä vaikka karkkia ennen aamupalaa! :D Haha. Ja juu, olen saanut nauttia tästä luksuksesta jo reilusti yli vuosikymmenen, mutta silti se on vaan yhtä ihanaa joka kerta kun niin sattuu tapahtumaan (eli todella harvoin loppupeleissä - onneksi) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipsan! Siinäpä se, ihanaa kun saa mutta ei aina tarvitse :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.