sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Muisti - tuo kummallinen kapine

Muisti on ehkä yksi mielenkiintoisimpia asioita, joita tiedän. Jo sen takia, että muisti on hyvin yksilöllinen, siitä on kiinnostavaa jutella toisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi kun vertaan minua ja Tuukkaa, muistamme hyvin erilaisia asioita ja eri ajoilta.

Itse muistan hyvinkin tarkkoja yksityiskohtia jo noin 2-3-vuotiaasta lähtien. Tuukalla taas puolestaan äkkiseltään mietittynä löytyi muistikuvia alkaen ala-asteelta, mutta vähemmän. Ja ne asiat, joita muistamme, ovat erilaisia. Tästä jo huomaa, miten ihmisen mieli käyttäytyy eri tavoin ja kiinnitämme huomiota eri asioihin. Ja sama pätee näin aikuisiän juttuihin; toinen muistaa esim. joltain parin vuoden takaiselta matkalta tiettyjä yksityiskohtia ja toinen taas aivan toisia.  Keräsin alle muutamia, varhaisimpia muistojani.

Oulu, Rajakylä, olin arviolta noin 3 -vuotias: asuimme rivitalossa, jossa oli kaksi kerrosta. Yläkerrassa oli iso parveke, jonne äiti roudasi patjoja aurinkoisena päivänä ja makoilimme siellä. Muistan turkoosin pingviini-pehmolelun, jota vasten oli kiva nojailla. Joku meidän talonyhtiön asukas oli vienyt roskikseen säkeittäin hyvää tavaraa, kelloja, koruja ja meikkejä. Ja joku meidän pihan lapsista löysi ne ja jaettiin tavaroita innoissamme meidän pihalla olleessa puuhökkelissä. Muistan naapurin Raunin karviaispensaat.

Oulu, Oulunsalo, en osaa sijoittaa oliko tämä ennen vai jälkeen Rajakylässä asumisen, mutta kuitenkin olin 4- tai alle 4 -vuotias: asuimme keskellä keskustaa, valkoisessa puutalossa, joka oli mielestäni sellainen omakotitalomainen, jossa oli pari erillisä asuntoa. Muistaakseni meillä oli pieni kaksio, jotenkin muistan myös takan. Ja muistan tästä talosta myös sen, että sain hetkelliset traumat mansikkakakkuja kohtaan. Taisin syödä kakkua, joka oli vielä jäinen.

Ruukki, meidän mökki, muistot sijoittuvat noin tarha- ja ala-asteikään: muistan, että mökkimme keittiössä oli aputuoli, jonka istuinosa oli vaalean turkoosi, ja siinä oli ilmeisesti palaneita / sulaneita kuoppia. Muistan, kun kiipesin sitä pitkin astiakaapille ja ihailin aina kauniita pikkulusikoita, joiden varret oli kauniin väriset, muoviset ja niissä oli jotain (kukka?) kuviointia. Muistan, kun jääkaapissa oli aina Fazerin sinistä ja kävin kähveltämässä aina palan sieltä, palan täältä. Muistan mökin olohuoneen narisevan ruskean nojatuolin ja sohvan, sellaiset plyyssiset ja niissä oli myös jotain painokuviointia. Muistan, kun mummon kanssa katsottiin jotain musiikkiohjelmaa (Tammerkosken sillalla?). Muistan, kun mökkimme pihalla käärin sätkiä isälleni hirmuiset kasat valmiiksi, olin siinä mielestäni hyvä. Mökille sijoittuu oikeastaan todella paljon muistoja, suurelta osin hyviä. Parasta oli, kun sai nostaa perunaa perunamaasta ja se jännitys, tuleeko isoja vai pieniä perunoita, oli mahtava.

Tässä muutamia muistoja, ja nyt kun niitä aloin kirjoittamaan ylös, tajusin että niitä on vaikka millä mitalla. Jotkut ovat niin tarkkoja, että mieleeni tuli tietyt tuoksut ja äänetkin. Huomaan, että mitä syvemmin kaivan, sitä enemmän muistuu mieleen ja yksi asia johtaa toiseen muistikuvaan. Kannattaa hypätä hetkeksi muistojen maailmaan ja katsoa, mitä kaikkea sitä mielestä kuoriutuukaan!

Tietyllä tapaa pelkään, että nykyaika tuhoaa mahdolliset muistikuvat tietyistä asioista - nykyään kun sitä hyvin helposti elää suorittaen pysähtymättä hetkeen. Aina odotetaan tulevaa tai mietitään mennyttä. On vaikeaa tajuta, että tämä hetki on nyt.

Keskustelin aiemmin tällä viikolla pomoni kanssa hypnoosista ajaessamme toimistolle tapaamisesta. Hypnoosi on todella jännä, ja samalla pelottava asia. Uskon kyllä siihen, että jollain tavalla ihmisen muistia voi kaivella ja ihmistä voi auttaa muistamaan. Käytämmehän vain pienen osan meidän aivojemme kapasiteetista. Uskaltaisinko itse kokeilla hypnoosia? Ehkä en. Olen aika kova pelkuri ja kaikki mielellä leikkiminen saa minulla karvat pystyyn. Tokihan se olisi mielenkiintoista kokea, mutta pelkään, että siitä jää joitain oireita pysyväksi. Olisi myös mahtavaa päästä seuraamaan, kun joku tuttu hypnotisoidaan, sillä tuntemaansa ihmistä ja reagointia olisi hauska katsoa ja verrata hänen normaaliin käytökseen.

Onko muuten teillä jollain kokemusta hypnoosista? Kertokaa ihmeessä kokemuksia jos on! :) Miten aikaisesta vaiheesta teillä on muistoja lapsuudestanne?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.