tiistai 28. kesäkuuta 2016

Mammat järvessä

Eilisen iltapostauksen jälkeen vetäisin lenkkikamat päälle ja syyhkäsin ulos sateeseen. Päätin jättää kuulokkeet ja laitteet kotiin ja nauttia sateesta ja luonnosta.

Lämmin sade tuntui hyvältä kasvoja vasten ja tennareiden kastuessa ekassa lätäkössä, päätin, että nyt mennään eikä meinata. Nokka kohti metsää ja vetelin hölkkä-kävely sekoitusta haistellen märkää ilmaa. Se tuoksui etanalle. Miksihän sadesäästä on jäänyt tällainen mielikuva.

Pysähdyin välillä katselemaan vehreää ympäristöä - maailma on kaunis.

Lenkin loppuosiolla päätin vielä pistäytyä läheiselle rannalle. Rannalla tuli vastaan yksi koiranulkoiluttaja ja kun hän oli mennyt, olin yksin. Järvi oli tyyni ja harmaa, vain sadepisarat liikutti veden pintaa. Ilma oli kuin pysähtynyt, piirtelin kepillä koukeroita hiekkaan.

Rauhallisen haaveiluhetkeni keskeytti tasainen puheensorina, jota lähdin paikantamaan järveltä. Näin kaksi värikästä palloa liikkuvan keskellä järveä kohti vastarantaa. Siellä ne menivät, kaksi mammaa uimalakit päässään. Rauhallisesti uiden ja keskustellen.

Ensimmäinen ajatukseni oli kauhu, miten he uskalsivat uida niin keskellä järveä, toisena mieleeni tuli rauha. Miten ihana asia: kaksi ystävystä, keskellä tyyntä järveä, sateella. Suomen luonto on kaunis ja turvallinen. He eivät selvästi pelänneet järven kaloja taikka yllättäviä suonenvetoja. Seurailin heitä hetken aikaa, kunnes havahduin, että lenkillähän tässä oltiin, eikä haaveilemassa niitä näitä.

Vetelin siinä vielä muutamat kymmenet haarahyppelyt ja muut fiksun näköiset liikkeet ja lähdin suuntaamaan kotia kohti. Kotiovella pysähdyin vielä suorittamaan vakkarivenyttelyt ja huomasin hymyileväni. Olo tuntui pitkästä aikaa normaalilta.

Joku kysyi eilisen postauksen kommenttiosiossa, liittyykö pohdintani eroon. Täytyy sanoa, että olen todella onnellinen, etteivät liity. Ero on todella hankala ja vaikea asia, ja olen iloinen ettei itse tarvitse läpikäydä sellaista. Vaikka en kaikkea tänne luonnollisesti kirjoitakaan, halusin kertoa, että kaikki on ihan hyvin, eikä mitään pahaa ole meneillään. Tämä aikakausi on vain sellainen, jossa väsymys, stressi ja syvälliset elämänpohdinnat yhdistyvät. Sen verran haluan valottaa, että minulla on todella vaikea suhde kuolemaan ja ajatukseni käyvät vähän väliä mm. tässä, luonnollisessa mutta niin pelottavassa ja surullisessa asiassa - tämä on aihe, jota olen pelännyt ja pohtinut hyvin nuoresta saakka, mutta välillä se nousee pintaan pidemmiksi ajoiksi, ja silloin huomaan pohtivani elämää  ja sen merkitystä hyvin syvällisellä tasolla. Sellaisella tasolla, jota ei aina ystävillekään halua jakaa. Ne ovat asioita, joita voi setviä vain omassa päässään, ihan rauhassa.

Kiitos huolenpidosta, arvostan.

16 kommenttia :

  1. Vastaukset
    1. Voi, kiitos kovasti :) Mukavaa päivää!

      Poista
  2. Oon 25v ja kuolema pelottaa mua tosi paljon ja on mielessä aika usein. Alkuvuodesta ajama hirvikolari pysäytti myös aika lailla. Itselleni ei käynyt onneksi kuinkaan. Myös itse elämän tarkoitusta mietin aika usein... Välillä tuntuu et kun liikaa miettii näitä niin alkaa vaan ahdistaa vielä enemän. Oon myös miettinyt miettiikö kukaan muu näitä asioita vai olenko ainut jolle tulee tasasin väliajoin nämä kuoleman asiat mieleen. Tästä aiheesta olisi kyllä vaikka mitä sanotavaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielunsisko täällä :) Onneksi sinulle ei käynyt huonosti! Mieluummin elää kuin miettii tulevaa, näin itse pääsen monesti eroon ajatuksesta ainakin hetkeksi. Hyvää yötä ja kiitos kommentistasi :)

      Poista
  3. Noi kaksi mammaa: <3 !!
    elämä on pienissä hetkissä<3

    VastaaPoista
  4. Haluatko lapsia? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä näyttää. Toivotko sinä lapsia? :)

      Poista
    2. En vielä, oon mielestäni sun ikäinen. Monilla omanikäsillä on, mutta itelle ei oo ajankohtasta, naimisiin ensin. Joskus haluan kyllä 😊

      Poista
    3. Omassa kaveriporukassa taas suht saman ikäisillä ei vielä ole pahemmin, meillä on jännä porukka! :) Vanhemilla, yli 3 -kymppisillä sitten onkin jo useampiakin. Sama täällä, vielä ei ainakaan ole ajankohtaista :)

      Poista
  5. Et ole yksin näiden ajatusten kanssa. Itse olen miettinyt meneväni puhumaan jollekki ammattilaiselle kuoleman pelostani ja siitä aiheutuvasta ahdistuksesta. En haluaisi käyttää enää energiaa pohtimalla asioita, joille en voi mitään. Olen todella huono luopumaan ja haluaisin saada siihenkin jotain "apuja", sillä luulen kokevani juuri sen takia niin suurta ahdistusta kuolemaan liittyen. Toivottavasti löydät ulospääsyn näistä ajatuksista. Tsemppiä sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Niina, kiitos kommentista :) Itse olen koittanut kääntää nämä ajanjaksot positiiviseksi niin, että se hyvä mitä surullisista ajatuksista tulee = elämän pohtiminen ja halu elää, ovat hyviä asioita ja kannustavat taas eteenpäin. Kannattaa ehdottomasti hakea tähän niitä apuja, jos koet että se on ainoa tie ulos ja parempaan :) Mukavaa kesää!

      Poista
  6. Olipa ihana kirjoitus! Arvostan suuresti kaltaisiasi ihmisiä, jotka arvostavat elämän pieniä, mutta niin tärkeitä asioita! Ne jos mitkä tekevät myös siitä välillä niin harmaasta arjesta elämisen arvoista. Sulla on todella paljon samanlaisia ajatuksia kuin mulla. Aina en ole osannut arvostaa elämää sellaisenaan, vaan tarvitsin aina jotain isompaa (matkat, kalliit laukut ym) ollakseni onnellinen, kaikki muu arki töineen ym. tuntui pakkopullalta. Mä oon todella onnellinen nykyään - myös niistä pienistä asioista. On ihana mies ja 1-vuotias taapero, kiva koti, terveys ja työpaikka. Terveyskin ajoittain reistailee, mutta ei mitään maata mullistavaa kuitenkaan. :) Monia asioita joista olla onnellinen. Kiitos kivasta blogista, juttujasi on aina mukava lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Ihana olet, kiitos kommentistasi. Maailma on todella kaunis, kun avaa silmät ja antaa mahdollisuuden. Tämän olen huomannut. Ihanaa, että sinua on siunattu hyvällä miehellä ja lapsella <3 Kiitos kauniista kommentistasi ja siitä, että käyt täällä kurkkimassa juttujani! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.