tiistai 14. kesäkuuta 2016

Hyvät käytöstavat ja niiden puute

En muista minulle koskaan kenenkään opettaneen hyviä käytöstapoja, vaikkakin äitini tuntien varmasti hän on niitä jollain tapaa minuun viljellyt. Joistain asioista sitä muistaa saaneen paasausta, esim. lämpimästä pukeutumisesta jne., mistä nyt lapsena voi joutua paasauksen kohteeksi. Mutta käytöstavat ja käyttäytyminen ovat sellaisia, että niistä en muista saaneeni sanomista koskaan.

Jollain tapaa tämä ei yllätä minua, sillä ainakin nyt aikuisiällä sitä ajattelee, että ei ole toista tapaa, kuin olla ystävällinen ja kohtelias. Kaupassa, töissä, yleisillä paikoilla - kuuluu mielestäni olla korrekti.

Satuin pari päivää sitten lihatiskille samaan aikaan erään jokseenkin tunnetun suomalaisen henkilön kanssa. Hän oli tiskillä minua ennen ja itse odottelin vuoroani. Aistin tästä henkilöstä jonkinlaisen negatiivisen "auran" ja kiinnitin huomiota siihen, että hänen kanssakäymisensä lihatiskin työntekijän kanssa oli myös mielestäni hieman tympeää. Kaikilla ei selvästikään kuulu vakiosanoihin kiitos tai edes silmiin katsominen ja hymyily. Jäin miettimään onko tämä henkilö tällainen aina, vai asettaako tietyt julkiset paineet hänet tilanteeseen, jossa kääntyy sisään ja käyttäytyy tympeästi häntä palvelleita ihmisiä kohtaan. Vaikka minulle jäi hänestä lievästi töykeä kuva, voi silti käytöksen takana olla painava syy. Tai sitten ei. Sitä emme tiedä.

Tämän tilanteen myötä aloin taas pohtia käyttäytymistä ja huomaan, että kaikille ei ole itsestäänselvää toimia kuten minä toimin. Eikä se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa. Vain erilaisen.

Mutta en minä sitäkään kiellä, etteikö muunlainen käytös joskus harmittaisi. Kyllähän se harmittaa, jos ohikulkiessaan sanoo iloisesti huomenta tai tervehtii, eikä vastausta kuulu lainkaan. Sitä jää miettimään miksi tuo henkilö teki päätöksen olla vastaamatta, mutta usein se johtuu vain siitä, että tällainen toiminta ei kuulu ko. henkilön normaaliin tyyliin. Outoa minun mielestäni, mutta näin se vain voi olla.

Kai sitä vain tietyllä tapaa odottaa muilta samaa ja jälleen tullaan siihen lähtöpisteeseen, että minun normi voi olla jonkun toisen eksotiikka.

Myös erilaiset tavat ja tapakulttuurit ovat kiehtovia - muistan olleeni innosta piukeana kouluaikana, kun yhtenä valinnaisena oli tapakulttuuri. Siellä opeteltiin kattamaan pöytä oikein, puhuttelemaan toisia ja käytiin läpi hieman eri kulttuurien tapoja. Myös opiskellessani mandariinikiinaa muistan tapakulttuuriosion olleen suosikkini. Rustasin kirjoitustehtäviä kirjasta alta pois, että pääsin syventymään kirjan käytösosioon. Aasialaisilla on todella erikoisia tapoja ja monet niistä juontavat historiasta. Kiehtovaa ja hyvin mielenkiintoista.

Muistan opettajamme kertoneen esimerkin; oli tilanne, jossa samassa ryhmässä oli aasialaisia ja länsimaalaisia. Eräältä aasialaiselta, hieman korkea-arvoisemmalta henkilöltä putosi paperinippu kädestä ja normaalisti, kun meikäläiset kyykkäisivät omia papereitaan kerämään - niin myös tässäkin tilanteessa jonkun toisen oli ne kerättävä ja esitettävä, että syy oli hänen, eikä papereiden pudottajan. Joskus nämä tilanteet voivat mennä ihan teatraalisiksikin, kun joissain kulttuureissa kasvojen menettäminen on pahin asia, joka voi tapahtua. Mokailu ei siis kuulu kaikkiin kulttuureihin ja jos niin käy, esitetään mahdollisimman pitkälle, että niin ei koskaan tapahtunut ja ylempiarvoisen syy voidaan ottaa omille niskoille konfliktin välttämiseksi.

Tässäpä esimerkki äärimmäisestä kohteliaisuudesta, joka kuuluu mm. kiinalaiseen kulttuuriin hyvin vahvasti.

Kun maailmassa käyttäytyminen ja tavat eroavat niin merkittävästi toisistaan, miksi ei myös yhden maan, ryhmän tai organisaation sisällä. Joskus toisten tapaa on hankala hyväksyä saatika ymmärtää, joskus tietyt käyttäytymismallit kumpuavat perimästä tai lapsuudesta asti. Usein aikuisena voi itse muokata omaa käyttäytymistään omien arvojen mukaiseksi, mutta kaikki eivät aina sitä ymmärrä tehdä, vaikka pystyisivät siihen. Jotkut pysyvät takaraivoon "hakatuissa" tyyleissä ja tavoissa niin sinnikkäästi, että unohtavat heillä olevan myös omat arvot ja tahtotilat.

Perhe ja lapsuus määrittelevät osaltaan mitä me olemme tänä päivänä, mutta siihen ei tarvitse jäädä jumiin. Ihminen on yksilö ja täysin vapaa päättämään siitä, mitä arvoja kannattaa ja vaalii. Itse pyrin vaalimaan muiden asioiden muassa hyviä käytöstapoja, sillä mielestäni niillä pääsee pitkälle ja jos ei muuta, ainakin itselle jää hyvä mieli siitä, että on tehnyt toiselle kauniisti.

4 kommenttia :

  1. Olen kanssasi samaa mieltä näistä asioista. Huonot käytöstavat ovat mielestäni kaikista ärsyttävin asia ikinä. En edes muista, että minulle olisi pienempänä opetettu näitä asioita vaan ne ovat tuntuneet itsestään selviltä, mutta sitä ne eivät valitettavasti kaikille ole. Suomalaisilta hyvin usein tuo tervehdys ja kiitos ''unohtuu'', jonka asiakaspalvelijana olen saanut kokea hyvin monesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, samaa mieltä - joskus asiakkaat luulevat myyjien olevan robotteja joita ei tarvitse tervehtiä. Se on harmi :) Kiva kun kävit heittämässä kommenttia! Mukavaa päivää :)

      Poista
  2. Toi on niin totta. Oon nyt pari vuotta ollut ammatissa missä kohtaan joka päivä paljon ihmisiä ja jotenkin porukalta puuttuu ihan täysin aivot kanssakäymisen suhteen välillä. Eikä ole mikään vanhojen äijien ongelma, vaan ihan kaikkien ikäryhmien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Minna! On kyllä tosi ikävää, että asiakaspalvelijana joutuu kohtaamaan tympeää käytöstä. Toivottavasti silti jaksat nauttia työstäsi :) <3

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.