maanantai 27. kesäkuuta 2016

Back to black - hiusjumissa

En enää edes muista vuotta, jona aloin värjätä hiukseni mustaksi. Yleisesti ottaen musta hiusväri on aika kova ja saa monet näyttämään jopa gootihtavilta. Mutta omalla kohdallani en ole koskaan ollut sitä mieltä. Minulla on myös pari ystävää, joille musta sopii loistavasti. Musta on kotoisa ja helppo.

Oma hiusvärini on sellainen tumman / suklaanruskea. Olen kokeillut vaikka minkälaisia värejä ja joskus jopa vaaleita. Eivät sopineet, ette haluaisi nähdä. Latvoja on tullut myös vaalennettua ja värjäiltyä  - viimeisin projekti oli yrittää saada latvoista grannyn harmaat, mutta oma hiukseni ei vaalentunut tarpeeksi haluamaani tulokseen. Siispä larvoista jäi jälleen punaiset, omaan nimittäin hyvin vahvan punapigmentin, vaikkei heti uskoisi.

Latvojen vaalennusoperaation ja epäonnistuneen grannyn jälkeen halusin palata takaisin mustaan, sillä punaiset latvat on jo niin nähty, etten halunnut palata niihin enää. Lisäksi, hiukseni olivat kärsineet vaalennuksista, että sen ylläpito olisi vain tuonut lisää haperoa latvoihin. Siispä back to black ja olo on huimasti kotoisampi taas.

Noora heitti tukkaani toissa viikolla värin lisäksi Olaplexin ja se auttoi kyllä selvästi, latva ei ole enää yhtään niin hamppukasa ja muutenkin hiuksista tuli ihanan pehmoiset.




Tämä blogin pito on ollut lähiaikoina aika spontaania, jotenkin ei ole ollut aikaa suunnitella postauksia sen kummemmin ja mielessä on monta ideaa, joita haluaisin toteuttaa - heti kun vaan olisi aikaa. Viikonloppunahan sitä oli, mutta priorisoin lepäämiseen ja auringossa ja pihalla olemiseen.

Mielessä on pari kosmetiikka- ja meikkipostausta, joita haluaisin kovasti toteuttaa - ehkä saan lähipäivinä aikaiseksi jos valoa riittää. Tänään on ollut todella pimeä päivä, eikä voisi kuvitellakaan kuvaavansa meikkikuvia. 

Jos teillä on postaustoiveita, laittakaahan ihmeessä tulemaan. Keräilen listaa ja yritän tässä kesän mittaan niitä toteutella.

Uusi viikko alkoi totaalilamaantumisella. Aamulla, kun kello soi, teki mieli hautautua sängyn läpi niin syvälle maahan, kuin vaan pääsee. Laahustin kylpyhuoneeseen, istuin pöntön kannen päälle ja pesin hampaita. Jumitin hammasharja suussa varmaan viisi minuuttia, kun ei vaan jaksanut nousta ylös. Siinä samalla päätin, että ei minua kukaan siitä tule nostamaankaan, pakko jaksaa itse. Selvisin töihin ja aamu menikin nopeasti meilejä lueskellessa ja muutaman excelin parissa. Sitten koitti lounasaika ja oli pakko päästä syömään nepalilaista - se jos joku saisi mielen edes hetkeksi paremmaksi. Ja jotain hassua siinä lounaan jälkeen tapahtuikin. Sain energiaa ja mielikin piristyi kummasti. Hoidin päivän hommat kasaan paremmalla mielellä ja olo on ollut hieman positiivisempi.

Kyllä tässä taitaa nyt vaan olla sellainen elämänjakso menossa, jossa sitä pohtii todella syvällisiä asioita ja omaa olemassaoloaan. Ja tällaisetkin jaksot pitää käydä läpi. Niin kauan, kun näkee tulevat päivät positiivisena, ei pieni väsymys ja synkistely haittaa. Jos tulevaisuus ei kiinnosta, aletaan olla jo syvissä vesissä.

Vettä sataa kuin saavista, mutta tekisi mieli lähteä lenkille. Liikunta vapauttaa endorfiinia kehoon ja se on varma keino saada parempi fiilis aikaan.

Siispä taidan lähteä ulos happihyppelylle. Laittakaahan niitä postaustoiveita tulemaan, jos sattuu sellaisia takataskussa olemaan :) Mukavaa iltaa muruset!

10 kommenttia :

  1. Minkälaisia syvällisiä asioita pohdit? Liittyykö kenties eroon tai Tuukkaan? Usein 10v kohdalla juuri näitä miettii. Itsekin mietin koko viimevuoden ja niistä juttelemalla sekä kumppanille että ystäville niin olo parani ja nyt iha erifiilis :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Miia! Ajatukset eivät onneksi liity eroon, kiitos huolenpidosta :) Muistutan, että kun kommentoi blogeja, kannattaa muistaa, että kaikki eivät pidä uteluista ja kertovat varmasti postauksessa sen verran, mitä haluavat kertoa. Minua tämä ei haitannut, mutta haluan muistuttaa tästä korrektista asiasta aina, kun koen että kommentti voisi itseä tai muita kirjoittajia jollain tavalla ahdistaa. Ja tässä oikeastaan vastasinkin jo tuohon ensimmäiseenkin kysymykseesi - kaikki asiat vain eivät luonnollisesti kuulu nettiin :) Ihana kuulla, että olet saanut apua kumppanista ja ystävistä - se onkin ystävyyden suola! Jotkut asiat ovat itselläni sellaisia, että ne on paras järjestellä vain omassa päässäni, oman itsensä kautta lähtee suunta positiivisempaan, mutta toki ystävistäkin on apua. Kiitos kun huolehdit, mutta nyt ei onneksi ole kyse mistään dramaattisesta, vain elämän pohtimisesta ja väsyneestä kaudesta. Kiitos kun kävit kommentoimassa ja mukavaa iltaa! :)

      Poista
  2. Mulla on suht vaaleat omat hiukset mutta aloin värjäämään mustaksi muistaakseni yläasteella ja olinkin mustahiuksinen (välillä raitoja, vaalennettua latvaa tms) varmaan yli 10 vuotta :) kolmisen vuotta sitten värjäsin punaiseksi koko pään ja en ole katunut hetkeäkään vaan päinvastoin, tää on niin mun väri :) monihan kampaajakin varoitti et jos on ollut vuosia mustahiuksinen ei osaa olla muunvärinen.. Sitten kävi vielä niin hassusti et kun keväällä 2013 värjäsin punaiseksi niin sattumalta kesällä tapasin mieheni ja paljastui et hän tykkää punapäistä :D heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, se oli selvästi kohtalo! :) Punainen on upea ja nostan hattua kaikille jotka jaksavat sitä ylläpitää :) Kivaa iltaa!

      Poista
  3. Mulla sama homma tukan kanssa, eri väri vaan. Hiton punapigmentti puskee myös läpi, ettei millään meinaa tulla oikeaa sävyä. Tsemppiä alkuviikkoon ja toivotaan aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, punanen on liian vahva! Kiitos, sinne myös :) kiva kun kävit kommentoimassa!

      Poista
  4. Punapigmentti, Huoh .. Tuo kampaajien ihmeselitys kaikelle ..:)
    Sun latvojen punaisuus johtuu pääasiassa siitä, että keinovärillä latvaan on saatu värikertymiä aikojen saatossa, onhan se hius siellä useamman vuoden vanhaa.. Mustasta kun lähdetään vaalentamaan niin aina ensin edessä on punainen, sitten punaoranssi, oranssi jne jne ... Granny hius vaatii mustasta pohjasta ainakin 9-10 asteen vaalennuksen ja se ei ilman latvojen rapinaa onnistu.
    Punapigmenttiä joo voi olla luonnostaan sun omassa puhtaassa hiuksessa mutta väitän, että se neitsythius minkä päälle ei ole vedetty mitään valtakunnan hapeteväriä, vaalenisi muutamalla kerralla hyvinkin puhtaaksi.
    Oma punapogmentti on siis mun mielestä aivan väärä termi kun puhutaan vaalennjsprojektista ja tuo särähtävä lause kannattaa kyllä kyseenalaistaa ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiitos kommentista :) Osaatko sanoa mistä johtuu sellainen, että jopa musta väri taittaa minulla lämpimäksi kun aikaa hieman kuluu? Mukavaa iltaa! :)

      Poista
    2. En ole edellinen kommentoija, mutta musta kestoväri taittaa lämpimään kuluessaan aina- ns"luonnonmusta" kestoväri haalistuu lämpimään tummanruskeaan kaikilla: myös aikanaan minulla, vaikka oma väri on todella tuhkainen. Sinimusta taas ei välttämättä. Ja jos latvassa oli mustaa kestoväriä vaalennettaessa, ei oma väri vaikuta tulokseen- eihän mikään vaalennus palauta hiukseen omaa väriä? Joten samaa mieltä, että vähän puppua tuo oman punapigmentin syyttäminen- mustasta on mahdotonta saada lähes valkoista, ainakaan ilman totaalista purkkatukkaa.

      Poista
    3. Sinimustalla olen värjäillyt viime vuodet, juurikin yrittänyt tällä estää sitä lämpimään taittoa. Ja juu, purkkatukka ei ole kiva :-( Ja tähän vielä halusin korjata, kun edelliseen unohdin, että kampaajani ei ole näin väittänyt, vaan se oli omaa tietämättömyyttäni. On aina mukava oppia uutta :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.