tiistai 7. kesäkuuta 2016

Arvosta ja arvioi, älä arvostele. Opi.

Usein pohdin ihmisten ajatusmaailmaa ja käyttäytymistä. Minua on aina jollain tapaa kiinnostanut ihmisen lukeminen ja psykologia. Minusta on ihanaa tutkia ihmisten käytösmalleja ja pohtia mihin mikäkin käytös tai teko pohjautuu. Aina on pintaa syvempää.

Meillä ihmisillä on usein tapana nostaa tietämättämme itseämme muiden yläpuolelle. Meillä on joskus paha tapa ajatella, että meidän tapa toimia on se ainoa oikea. Me saatamme joskus paheksua erilaisuutta tai ihmisiä, jotka toimivat eri tavoin.

Tämä on ongelma, joka tulee olemaan läsnä aina. Sitä ei saa kitkemällä pois, aina tulee uusia ihmisiä samoine, itsekkäine ajatuksineen. Tämä asia on meissä kaikissa läsnä tavalla tai toisella, jossain vaiheessa elämää. Ja vaikka kuvailin asiaa hieman terävin sanoin, on se kuitenkin täysin inhimillinen ominaisuus.

Jos tunnistamme tällaisen asian itsessämme, voimme halutessamme opetella hallitsemaan sitä ja käyttämään ajatuksemme kehittävämmin.

Jos esimerkiksi joudumme tilanteeseen, jossa kanssaihminen käyttäytyy täysin vastoin omia arvojamme, on monella meistä ensimmäinen ajatus negatiivinen, jopa loukkaava. Saatamme tokaista "hiton idiootti" tai miettiä päämme sisällä, että onpas kyseinen henkilö urpo. Tällaiset tilanteet ovat usein nopeatemoisia, esimerkiksi liikenteessä tapahtuvia välikohtauksia. Näissä nopeissa tilanteissa pystyy harvoin hallitsemaan tai rajoittamaan omaa temperamenttiaan.

Sitten on myös ns. hitaampia tilanteita, joita ehtii tarkkailemaan ja joille ehtii muodostaa näkemyksen. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi jonkin ihmisen toistuva kohtaaminen vaikkapa työpaikalla tai lähikaupassa. Tilanteita, joissa toistuvasti pääset seuraamaan ihmisen toimintaa. Ja tarvitseeko edes mainita, että jos toiminta poikkeaa omasta totutusta, alkaa se kasvattamaan pieniä palkokasveja nenään ja uloketta otsaan. Koska hän on erilainen.

Me ihmiset otamme liian helposti erilaisuuden itsemmee. Miksi? Jos me käyttäydymme tavalla A. ei ole loukkaus meitä kohtaan, jos toinen henkilö käyttäytyy tavalla B. Me emme ole täysin tehneet sitä päätöstä, miten meidän tempperamenttimme tai arvomaailmamme toimii. Emme siis myöskään ole oikeutettuja suuttumaan tai manaamaan henkilöä, joka käyttäytyy toisin. Emme me ole itsevaltiaita, jotka saavat määrätä miten täällä maailmassa saa tepastella.

Voisinpa uskaltaa heittää tähän väliin, että muutama tämän maailman diktaattori ei ole tai ollut ihan ymmärtänyt tätä yllä mainittua faktaa.

Tähän aiheeseen liittyy läheisesti myös se, miksi joku toinen käyttäytyy tavalla X tai miksi me käyttäydymme juuri niin, kuin käyttäydymme. Me joskus unohdamme, että jokaisen ihmisolennon takana on menneisyys, arvot ja tulevaisuus. Se, mitä me olemme kokeneet elämässämme, määrittelee tietyiltä osin sen, miten käyttäydymme.

Tämä menneisyys, ts. elämänkokemus on sellainen asia, jota ei missään nimessä saa vähätellä. Elämänkokemuksella ei kuulu mittailla, vertailla tai nokitella toista. Se jos joku, on mielestäni henk. koht. alisuoritus ja naivia. Mutta tässä onkin mielenkiintoinen käännekohta; mitä jos juuri tämä "alisuorittaja" on kokenut jotain niin vahvaa ja ohjaavaa, että ko. käytöksestä on tullut normaalia ja hyväksyttävää? Mitä jos tämä henkilö ei osaa edes ajatella, että hänen tapansa toimia on toisen silmissä täysin tuomittavaa? Mikä on normaali, mikä on normi ja kuka siitä tällaisissa tilanteissa saa päättää?

Aina on joku, joka elää tai ajattelee toisin. Ehkä jutun juju ja elämän rikkaus onkin siinä, että oppii ja osaa ymmärtää myös toisen puolen? Aina voimme valita, miten me käyttäydymme, mutta aina voimme myös jakaa ymmärrystä toisille. Toisin ajatteleva ei ole verivihollinen. Toisin ajattelevalta voimme parhaassa tapauksessa oppia, rikastaa ajatusmaailmaamme ja lisätä ymmärrystämme. Eihän mikään ole hienompaa, kuin oppia uutta ja kasvaa ihmisenä. Sitä varten moni elää, kuten myös minäkin.
Kasvu ei ole vain fyysistä.

2 kommenttia :

  1. Hyvä teksti.. Itse pidän sellaisia ihmisiä kypsinä ja ihmiselämää syvästi ymmärtävinä, jotka oivaltavan sen, että kaikissa meissä on eromme. Toki asia on eri silloin, kun ihminen esim. tekee jotain rikollista tai toimii toisia satuttavasti, mutta kuten varmasti sinäkin tarkoitit tällä tekstillä niin kyse ei varmasti koskenut tällaista erilaisuutta. Toisaalta rikoksia tekevän narkomaaninkin tarkoitusperiä voi yrittää ymmärtää vaikka hänen taustojensa kautta, eikä tuomita häntä samantein. Armanin ohjelma oli tästä aiheesta hyvä esimerkki.

    Jos ei ihan tälle tasolle mennä niin ikävä kyllä itsekin huomaan välillä ihmisillä tietynlaista mustavalkoista ajattelua. Ikävä kyllä joskus joutuu selittelemään erilaisia elämänratkaisuja ja -polkuja, vaikka eihän sitä todellisuudessa kenellekään ole tilivelvollinen. Mä en ymmärrä miksi kaikilla pitäisi elää norminmukaista elämää, jos se ei kenellekään aiheuta harmia. Miksi ei voisi poiketa yleisistä mielipiteistä. Itse ihailen ihmisiä jotka luovat ja rakentavat uutta. Olen itse ollut aina taiteellinen ja kiinnostunut luovasta tekemisestä/työstä. Ehkä tätä kautta ja muutenkin eletyn elämän ja kokemuksien kautta on tullut ymmärrystä siitä, että elämä on hyvin suhteellista, ei mustavalkoista ja joko-tai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Noora :) Olen kanssasi samaa mieltä. Rikokset ovat tottakai asia erikseen ja tuomittavia - mutta kuten sanoit, sielläkin voi olla vaikka mitä taustalla, että ihmisen mieli on saastunut. Mutta tosiaan ihan arjessakin törmää lievempiin esimerkkeihin. Kiva kun jaksoit kommentoida :) Hyvää yötä!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.