sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Nostalgiaa ja lapsuusmuistoja


Istuskelen tässä koneen äärellä, katselen olohuoneemme ikkunnasta puiden taa laskevaa aurinkoa ja pöydällä makaavista kuulokkeista kuuluu tuttu sävel.. Kappale on Hectorin Yhtenä iltana. Jollain tapaa tämä vanha, vanha kappale tuo minulle nostalgisen fiiliksen. Tämä kappale henkii sitä turvallista, rakasta lapsuutta. Se on jännää, kuinka yksi kappale voi maalata mieleen niin monia muistoja ja mielikuvia menneisyydestä.

Kesä, mökki, kesätanssit, liehuvat mekot, nauru, haikeus, vanhemmat, isovanhemmat. Näitä asioita tulee mieleen, kun uppoan taustalla soivien soittimien tanssiin. Haitari tuo mieleen pitkät kesäillat ja nurmikon tuoksun.

On jotenkin ihan absurdia ajatella, että niissä mielikuvissa pyörinyt pieni tyttö olen minä, ja että olen joskus ollut tuo lapsi. Se tuntuu niin kaukaiselta. Voi, kun lapsen aivot osaisivat tallentaa enemmän tarkkoja muistikuvia koko lapsuuden ajalta - muistan paljon, mutta paljon olisi vielä muistettavaa. Näillä nostalgisilla kappaleilla voi kaivella muistin sopukoita ja joskus mieleen tulee ihan hassujakin asioita.

Toinen, jonka kappaleista nousee karvat pystyyn hyvällä tavalla, on Gipsy Kings - tuon bändin kappaleet Volare, Bem Bem Maria ja Bamboleo ovat ehdottomia suosikkikappaleitani vielä edelleenkin. Näistä tulee mieleen hyvin vahvasti isäni.

Lapsuuteen mahtuu niin paljon kaikkea, hyviä ja huonoja muistoja, elämyksiä, tunteiden vuoristorataa ja lähellä olleet ihmiset. Muistelen omaa lapsuuttani hyvin haikeana ja onnellisena. Olisipa mielenkiintoista päästä elämään yksi päivä uudelleen, mutta se ei ole mahdollista. Siksi on ihanaa joskus uppoutua muistelemaan omaa menneisyyttä. Sitten voi taas nostaa katseen kirkkaana kohti tulevaa ja osaa myös pysähtyä nauttimaan tästä hetkestä.

Törmäsin sattumalta nopeasti laskettuna 16 vuoden jälkeen erääseen vanhaan koulukaveriini. Muistin hänet, mutta en muistanut meidän olleen ystäviä. Nainen kertoi, että meillä oli kirjari (vihko, johon molemmat kirjoitteli vuorollaan ja annettiin toiselle luettavaksi), johon olin viimeisinä sanoinani kirjoittanut: "en voi olla enää ystäväsi, sillä et pysty olemaan vain kaveri poikien kanssa".

Tuon kuultuani repesin nauruun, peitin suuni kädelläni ja taisin sanoa "ei voi olla totta!" ja pahoittelin, jolloin molemmat nauroimme ääneen. Mutta kun ajattelin asiaa pidemmälle, tajusin, että minulla on ollut oma persoona ja tämä sama luonne jo tuolloin. Puhun suoraan ja olen hyvin tarkka ystävistäni. Ilmeisesti olen omannut tuon piirteen jo lapsena, ala-asteikäisenä.

Joka tapauksessa, näiden muistojen kautta olen myös miettinyt, miten paljon sitä jo kokee nuorena, lapsena. Miten vanhalta tuntui teininä ja miten äärettömän nuorilta teini-ikäiset tuntuvat nyt. Miten tein sellaisia asioita nuorena, joita en toivoisi oman lapseni tekevän saman ikäisenä - jo tämän muuttuneen maailman takia olisin varmasti ylisuojelevainen äiti.

En tiedä onko sattumaa, että juuri näin äitienpäivänä aloin miettiä omaa lapsuuttani ja nuoruuttani - ehkä se oli vain se Hectorin biisi, joka pärähti kuulokkeistani soimaan.

Pointtina ehkä haluaisin nostaa lapsuuden nostalgisuuden ja sen, että joskus tekee hyvää pohtia oikein syvällisesti mennyttä, jotta voi keskittyä nykyhetkeen ja tulevaan taas eri silmin. On hyvä muistaa, kuka täällä oman kropan sisällä oikein on. Hyvällä mielellä kohti uutta viikkoa.

2 kommenttia :

  1. Kiva aihe ja hyvin kirjoitit.
    Minulle tulee noista samoista biiseistä mieleeni Kanaria ja Espanja. Minulle lapsuuden biisi oli Lambada, muistan että kerran tvstä tuli joku tanssivideo jossa soi lambada ja sitten nukahdin lattialle. Vaikka yleensä lapsena en koskaan nukahtanut sillä tavoin. Kesät olivat minulle ehkä parasta aikaa lapsuudessa ja kesäleirit maaseudulla.
    Hyvää alkavaa viikkoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiitos paljon :) Voi, Lambada on niin legendaarinen! Kiitos, sinne myös :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.