tiistai 19. huhtikuuta 2016

Ruokavaliosta, ruoasta ja hyvästä olosta

Kuten olen täällä jossain välissä maininnut, tein tammikuussa pieniä muutoksia ruokavaliooni ja nyt ajattelin tulla kirjoittelemaan aiheesta lisää omasta näkökulmastani.

Minä en ole sellainen ihminen, joka pystyy noudattamaan tiukkaa ruokavaliota. En myöskään pysty asettamaan itselleni liian suuria tavoitteita, mitä tulee syömiseen tai liikuntaan. Minulle ne ovat ehdoton nounou ja aiheuttavat 100% varman lipsumisen.

Siksipä tällaiset muutokset minun täytyykin tehdä hyvän olon ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Viime vuonna koin suuren ahaa-elämyksen ja aloin tajuta mitä tarkoittaa, kun puhutaan liikunnan jälkeisestä hyvästä olosta. Itse en ollut sellaista termiä koskaan aiemmin tajunnut, mutta kun tajusin asettaa "tavoitteet" tarpeeksi alas, aloin nauttia liikunnasta. Joillekin hyvä tavoite on esim. karistaa 10 kg kesään mennessä tai saada tietty määrä leukoja tai muita liikkeitä aikaiseksi. Minulle motivaatio ja tavoite on simppeli: oman peruskunnon huolehtimista ja liikunnan iloa.

Jos keksin, että minun täytyy käydä lenkillä 4 kertaa viikossa, en sitä varmasti tee. Siksi määrätön tavoite on minulle paras. Välillä on kausia, kun ei käy lenkillä, mutta niistä ei kannata ottaa stressiä, sillä stressi lykkää seuraavaa kertaa taas pidemmälle. Näin oudosti toimivat minun aivoni, mutta tärkeintä on se, että olen ymmärtänyt omaa käytöstäni ja näin ollen osannut edetä suunnitelmissani.

Tuon silloin tällöisen lenkkeilyn ohella, tärkeämpänä asiana olen pitänyt ruokavaliomuutosta. Söin koko viime vuoden todella huonosti ja herkuttelin aivan liikaa. Yleensä ajatellaan vain painoa huonona seurauksena syömisestä, mutta itsellä myös henkinen paha olo oli asia, jota halusin pakoon. Siksipä alkuvuonna, tammikuun ensimmäisen viikon jälkeen aloitinkin aika rankalla kädellä herkkujen karsimisen ja pidin yllätyksekseni totaalilakkoa muutaman viikon. Koin, että tarvitsin hetkellisen totaalilakon, jotta pystyin "vierottumaan" sokerista. Yleensä rankat tavoitteet eivät toimi, mutta tämä kävi oikeastaan kuin itsestään - kaikki herkku ällötti, tai lähinnä nuiiden syömisestä seuraava olotila.

Maaliskuussa annoin jo vähän löysää itselleni ja olen päässyt oikeastaan aika hyvin siihen, että arkisin ei herkutella ja viikonloppuna saa ottaa vähän rennommin. Olen vaihtanut lähes täysin lounaat salaatteihin ja keittoihin, ennen kun lounaalle tuli marssittua lähes päivittäin johonkin lähiravintolaan - ja siellähän ei tunnetusti ole kovin kevyitä vaihtoehtoja. Kiinalaista, pastaa, pizzaa - nykyään saatetaan käydä työkaverin kanssa perjantaina nauttimassa raskaampi lounas, mutta muutoin lautasellani nähdään salaattia tai keittoa.

Aamu alkaa lähes poikkeuksetta puurolla, sinne sitten sekaan esim. mustikkaa tai banaania. Vettä kulauttelen arviolta 1,5 litraa päivän aikana ja pyrkinyt vaihtamaan cola-zeron suurelta osin veteen tai vissyyn. Lounaalla omiksi lempiannoksiksi on muodostuneet tomaattikeitto-raejuusto, pinaattikeitto-kananmuna tai salaatti esim. lohella tai ravuilla. Näillä on menty suurin osa päivistä lounasaikaan ja kyllä se olotilakin on sen mukainen. Pieni muutos käytännössä, suuri ero fiiliksessä. Ja tuo fiilis onkin sana tai oikeastaan mittari, jota seuraan. Aluksi kävin vaa'alla, mutta nyt sekin on jäänyt ainakin toistaiseksi pois aamurutiineista. Kotiruokailusta sen verran, että olen pyrkinyt syömään joko proteiinipitoisempaa ruokaa tai vaihtoehtoisesti pienentänyt annoskokoja. Ei sitä koko lautasta tarvitse täyttää pastalla, vaan pienikin annos riittää ja tekee olon kylläiseksi. Ja viikonloppuisin ei ole pakko tyhjentää koko karkkipussia, vaan voi lopettaa kouralliseen. Ja jos joskus lipsuu, ei hätää, kunhan se lipsuminen jää yhteen päivään. En halua kieltäytyä mistään täysin, sillä se ei ole pidemmän päälle omalta osaltani fiksua.

Hetki hetkeltä kohti aina parempaa fiilistä, matkan pituudesta en tiedä, toivottavasti se on vakituinen ja pysyvä. Tällaisia pieniä muutoksia olen tehnyt ja ne ovat sopineet itselleni. Paljon jää asiaa myös postauksen ulkopuolelle, kun ei kaikkia aiheeseen liittyviä asioita tule raapustettua tänne. Mutta tässä muutamia asioita, jotka ovat tuoneet itselleni parempaa fiilistä.

Järkevä tarkoitusperä, armollisuus ja hyvä fiilis. Niillä mennään. Onko muita fiilispohjalta eteneviä, vai tarvitsetko tarkat päämäärät? Olen myös miettinyt,  miten käy sellaisen, joka asettaa tarkat tavoitteet: kun tavoite on saavutettu ja pitäisi jatkaa fiksulla linjalla pidempään ilman suuria tavoitteita? Eli miten muuttaa määrällinen tavoite elämäntavaksi? Kun kiihdytetään nollasta sataan, voi sieltä tulla nopeasti takaisin nollille. Tämä on kerran koettu, eikä se ollut hyvä juttu. Siksi ehkä itselle turvallisempaa myös mennä tasaista tahtia eteenpäin hamaan tulevaisuuteen asti, niin ei tarvitse pelätä pyllylleen tippumista.

18 kommenttia :

  1. Tosi kiva postaus! Oon ihan samaa mieltä, että jos ei tähtää mihinkään, jossa tarvitaan gramman tarkkaa ruokavaliota, kannattaa lähteä muuttamaan ruokavaliota pienin muutoksin eikä tehdä radikaaleja muutoksia, sillä usein sitten jossain välissä kyllästytään ja palataan alkutilanteeseen. Tosi kiva kuulla, että oot pienillä muutoksilla saanut itselle paremman fiiliksen ja päässyt kohti parempaa tasapainoa!:)
    http://love-sannar.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna, olipa kivan positiivinen kommentti ja ihana tsemppi! :) Kiitos kun jätit kommentin!

      Poista
  2. Kaikki toimivat kuten parhaaksi näkee!=)

    Itselläni toimii se, että teen vaikka en tykkää, sillä tiedän niiden asioiden olevan hyväksi minulle. Olen esim. syönyt maitorahkaa 3 vuotta, 1-2 per päivä marjojen kera. Eihän se hyvää ole, mutten ajattele sitä. Tai salilla käyminen; en pidä siitä, mutta tiedän, että elimistöni tarvitsee sitä. Teen treenin ja that's it. Vihaan kyykkyjä, siis vihaan niin paljon!:D Mutta tämä toimii itselläni:) /leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! :D Kuulostaa hyvältä, kiva että sinullakin on löytynyt oma hyvä tyyli :)

      Poista
  3. Pienet askeleet muuttuvat oleellisiksi ajan kanssa😃 muistan kun muutama vuosi sitten en juonut tippaakaan vettä päivän aikana ellei erityisesti janottanut, join mehuja ja söin sokeripitoista lähes päivittäin. En ole asiaan nykyään kiinnittänyt huomiota, mutta nyt huomaan että olen parantanut perus arjen toimintatapoja huomaamattomasti. Nyt ne asiat ovat hyvin normaaleja, mutta jos vertaa muutama vuosi taaksepäin niin eron huomaa! Nyt kävelen rappuset automaattisesti ajattelematta hissin helppoutta. Höyrytän lihan lisäkkeeksi parsakaalia huomaamattani vaikka alussa se tuntui vaivalloiselta ja maku ei niinkään miellyttänyt. Nyt tykkään parsakaalista! Usein on ihan tottumuksista kiinni mitkä valinnat tekee. Ja kun jaksaa puskea tiettyä asiaa arkeensa niin kohta ei osaa niin paljon kaivata mitään muuta kun niitä kasviksia ja vihreää teetä.
    Älä käsitä väärin, kyllä minäkin syön välillä suklaapatukkaa ja jäätelöä. Niihin ei vaan tule tartuttua niin usein enään koska oon luonut uudet rutiinit kaupoissa, autopilotillahan ihminen usein toimii perusaskareissa 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Jes, juuri näin - mulla sama esim. vihannesten kanssa, ennen en ostanut vaikka tykkään, nyt kun niitä käyttää enemmän, niistä on tullut vakio-ostos. Samoin esim. cola zero = vissy. Kiva kun kävit kommentoimassa ja kertomassa omista tottumuksistasi! :)

      Poista
  4. Kuulostaa hyvältä! Mulla on käynyt esim. sokerin ja cokiksen kanssa niin että ennen ne oli ihan normiarkea, nykyään sokerijogurtit ym. maistuu ihan liian makeilta kun on tottunut maustamattomaan/luonnonjogurttiin eikä tulisi mieleenkään ostaa kotiin cokista kun vesi on niin hyvää ja sitä tulee hanasta. Toki ravintolassa voin tilata cokista tai ostaa kotiin saunasiideriä mutta ne sokerit ei ole sitä arkea enää ollenkaan.

    Joskus harrastin karkkilakkoja tai karkkipäiviä mutta mulla ainakin repes sit aina lakon jälkeen tai karkkipäivänä että piti saada kaikkea mahdollista. Siksi salliminen on parempi, nyt oon oppinut siihen että silloin tällöin voi ostaa suklaata mutta se ei todellakaan tarvi olla koko levy vaan pieni patukka riittää ja sitäkään en välttämättä saa syötyä kerralla. :D Niin ne tavat ja tottumukset muuttuu kun pikkuhiljaa totuttelee.. Sipsit ja nachot on edelleen mun hekkous mutta niitäkään ei onneksi tuu ihan liian usein ostettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep täällä myös luonnonjogurttia yleensä pelkästään! :) Kiitos kun jaoit omia fiiliksiä!

      Poista
  5. Huomasin kans loppuvuonna, että nyt on menty liian löysästi ja oli pakko saada kuri siihen hommaan! Alotin tammikuussa sen linjan, et syön herkkuja kerran kuukaudessa. Tosi tiukkaa, mut mulle se on kaikki tai ei mitään. En vaan osaa syödä herkkuja viikonloppusin koska sit se tarkottaa sitä et syön pe, la ja su :D motivaattorina tässä on se, et oon tehny tän jo kerran aikasemmin ja saanu tuloksii! En kyl tiiä onks toi kuinka terveellistä, mut ainaki tunnen olon kevyeks. Oma heikkous on leipä... Sitä voisin vetää monta palaa päivässä ja onneks oon saanu sitäki sit vähennettyy :D puuro ois kans hyvä vaihtoehto aamupalaks juurikin, mut must tuntuu et nälkä tulee heti parin tunnin jälkeen jos syö vaa puuroa, onks näin sulla? Enivei hyvältä kuulostaa toi sun juttu, samaan malliin vaan :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tulee puuron jälkeen nopsaan nälkä, silloin nappaan vähän pähkinöitä :) Sinun jutut kuulostaa hyvältä! Kiitos kommentista :)

      Poista
    2. Ja kannattaa lisätä myös proteiinia, jos tuntuu että nälkä iskee liian aikaisin :) Hiilarit, proteiinit ja rasvat sopivassa suhteessa niin hyvä tulee. Puuro ja kananmuna tai kaksi on oiva pari. Tai raejuustoa, mitä nyt keksiikään.

      Poista
    3. Juuri siksi otan pähkinöitä :) raejuusto kuuluu mulla lounaalle ja / tai päivälliselle, siksi en syö sitä aamuisin.

      Poista
  6. Hyvä aihe. Minä en lapsena syönyt ollenkaan salaattia, vasta aikuisena löysin todella hyviä salaatteja ja salaattikastikkeita. Tottahan se vieläkin on ettei yksistään salaatissa ole makua, jos ei ole hyvää täytettä, kastiketta, mausteita kuten basilikaa yms. Sokeria en pysty syömään liikaa tai tulee paha olo ja sipsejä en syö koska saan niistä vieläkin näppylöitä jos söisin niitä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Susanna! Itsekään en syö lähes ollenkaan sipsejä, jotenkaan en ole koskaan niistä erityisemmin pitänyt :) Ja jep, tiedän tuon sokeriäklön! Kiitos kommentista!

      Poista
  7. Jep! Pienillä muutoksilla, rauhallisesti ajan kanssa - vaatii pitkän ajan, että ihminen sisäistää uusia asioita elämäntavaksi. Minulle liikunta oli aiemmin pakkopullaa, sitten otin tavoitteeksi vaikkapa että joka toinen päivä vartin kahvakuulatreeni jos muuta liikuntaa ei ole tullut. Vartti ennen suihkua, ei paha, mutta tekee hyvää keholle! Sekin on parempi kuin ei mitään ja ylläpitää aktiivisuutta.

    VastaaPoista
  8. Selasin instagramin feediä ja huomasin kuvasi. Olen siis lukenut blogiasi ennenkuin sen lopetit ja mietin viimeksi viime viikolla että olisi mukava tietää miten sinulla nykyisin menee:) Hyvä löydös siis, instagramin kautta löysin taas blogisi<3 Tämä postaus olisi hyvä monen lukea, ajatusmallisi on todella terveen kuuloinen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Suurkiitos kommentistasi, kiva että löysit! :) Ja pelkkää hyvää kuuluu tänne - ihana olet kun mietit :-) Nykyään on mielestäni liian yleistä sellainen äärimmäisyyksiin meno ja ajattelu, kun pelkällä maalaisjärjelläkin pärjäisi.. Mukavaa viikonlopun jatkoa! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.