keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Bucket list - henkinen puoli

Vapaa suomennos: asioita, joita haluaa tehdä ennen kuolemaa. Itse kuitenkin inhoan, pelkään ja ahdistun sanasta kuolema, joten käytän tässä postauksessa suomennosta: asioita, joita haluan tehdä tai kokea elämäni aikana.

En ole ollut kai koskaan sellainen, joka suunnittelee tarkkaan tulevaisuuttaan tai listaa asioita, joita haluaa saavuttaa esimerkiksi tiettyyn ikään mennessä. Joskus muistan ajatelleeni, että 27 olisi hyvä ikä mennä naimisiin, noh miten kävikään, olin 26 -vuotias naimisiinmennessäni. Tämä on ainoa asia, jonka muistan liittyvän asioiden suunnitteluun. Fakta on se, että me emme voi päättää asioita etukäteen, tai ainakaan kovin tarkasti.

Siitä huolimatta, on hyvä haaveilla, suunnitella ja mietiskellä asioita ja elämää. On vain samaan aikaan hyvä tiedostaa, että suunnitelmiin on turha sitoutua liiaksi, sillä joskus, usein, ne eivät mene kuten on etukäteen maalaillut.

Olen vasta lähiaikoina herännyt siihen, että haluan kokea tiettyjä asioita tämän elämän aikana. Jollain tapaa elämän rajallinen aika on lyönyt vasten kasvoja ja se on ollut asia, joka on laittanut ajatusmaailmani oikeastaan aika täydellisesti uusiksi. En sinänsä koskaan luullutkaan elämän jatkuvan ikuisuutta - missään nimessä - ymmärsin asian oikeastaan jo todella nuorena, mutta vasta nyt olen alkanut miettimään sitä toiselta kantilta. Se, mikä on aina ollut selvää, on se, että mikään muutos tai onni ei tipahda nenän eteen, eikä sitä kukaan meille tarjottimella ojenna.

Sanoista tekoihin - monesti bucket listoilla on perinteisiä "haluan hypätä benjin" tai "haluan käydä jokaisessa maassa" -tyylisiä asioita. Joka on ihan loistava juttu ja on näitä samantyylisiä itsellänikin. Pyrin erittelemään fyysiset teot ja henkiset kokemukset omiksi, erillisiksi listoikseen. Tai ne eivät oikeastaan ole edes listoja, vaan tiedon tunne siitä, että tiettyjä asioita haluaa saavuttaa. Jollain tapaa nämä henkiset kokemukset ja tavoitteet natsaavat myös omien arvojen kanssa.

Oman itsensä henkinen kehittäminen on pitkä matka, jonka olen huomannut itselläni vasta jokin aika sitten alkaneen. Vasta kun itse tiedostaa, että haluaa tai ylipäätään voi kehittää omaa minuuttaan, omaa itseään, voi tuo pitkä matka alkaa. Tämän asian tiedostaminen on avannut minulle niin paljon ja tuonut rauhaa ja varmuutta jokapäiväiseen elämään.

Tällaisia asioita on monia, osa on kevyempiä ja osa todella syvällisiä. Voisin mainita tähän muutaman näistä.

Minulle on aina ollut tärkeää olla hyvä tyttöystävä ja vaimo. En tarkoita tällä todellakaan "täydellisyyttä", vaan sitä, että haluan olla sellainen ihminen kumppanilleni, johon itse olen tyytyväinen. Tämä on hyvin erilainen näkökanta, sillä usein hyvyys luokitellaan siten, kuinka kumppani todennäköisesti arvioisi toisen puoliskonsa. Kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä, että oma onnistuminen ihmisenä, onnellisuus ja hyvyys lähtee siitä, että on itse omaan minään tyytyväinen. Tämä on aihe, jossa voi aina kehittyä - elämä on kehittymistä tavalla tai toisella, loppuun asti.

Toinen asia, joka on minulle tärkeä, ja kuuluu "listalleni" on positiivisuus. Olen peruspositiivinen ihminen ja haluan myös levittää sitä ympärilleni. Uskon siihen, että positiiviset ajatukset tuovat meille hyviä asioita eteen. Uskon myös vahvasti siihen, että ihminen voi tietoisesti ohjata omaa suhtautumistaan ja elämäänsä ajatuksilla ja asenteella. Negatiivinen asenne ja siinä kylpeminen usein aiheuttavat vain lisää ikäviä ajatuksia ja asioita ja positiivisuudella voidaan vahvistaa hyvää ympärillämme.

Haluan myös oppia entistä paremmaksi ihmisten kanssa. Olen herkkä aistimaan asioita, ja joskus se tuntuu jopa häiritsevältä. Olen kuitenkin oppinut käyttämään sen voimavarana ja haluan kehittyä tässä edelleen. Mielestäni tilannetaju ja ihmistuntemus ovat yhtiä hienoimpia piirteitä ihmisissä ja siksi haluaisinkin pyrkiä sitä kohti itsekin.

Se, että on ymmärtänyt oman elämän arvon, ja saavuttanut tietynlaisen rauhan, on auttanut pääsemään monista ikävistä asioista yli ja saanut tajuamaan, että niin kauan kun tasapaino sisällä säilyy, kaikki on hyvin. Kukaan ei pääse koskettamaan sisimpääsi siten, että tasapaino horjuisi. Luonnollisesti meillä kaikilla on välillä myös niitä huonoja hetkiä ja aikakausia, mutta kunhan sen oman sisäisen tasapainon taas löytää, ollaan hyvällä mallilla.

Miten tuon tasapainon ja hyvän olon sitten saavuttaa? Tämä on vaatinut itseltäni paljon sisäistä työtä, ajatusten järjestelyä ja pohdintaa. Ja kaikista tärkein apu on ollut näiden ajatusten ylläpito ja kertaus. Kun mieli horjuu, otan omaa aikaa ja palautan rauhan. Ja tähän pitää vielä todeta, että rauhallisen mielen voi ehdottomasti saavuttaa, vaikka ulkokuori paukahtelisikin. Minä, sosiaalinen ja supliikki tyyppi, joka tykkää räkänauraa ja riehuakin aika-ajoin, olen voinut saavuttaa sisäisen turvan tunteen ja mikä parasta, sen näen ja tunnen vain minä. Kun on kyse omasta henkisestä hyvinvoinnista, pitää olla itsekäs ja käyttää aikaa itseensä, juuri niin paljon kuin hyvältä tuntuu.

Vaikka paljon on saavutettu, matkaa on vielä jäljellä. Matka jatkuu niin kauan, kun henki meissä pihisee.


Millainen ihminen sinä olet? Kuuluuko sinun bucket listille tällaisia, hieman henkisemmän puolen asioita?

12 kommenttia :

  1. Tykkään kovasti näistä sinun pohdiskelevista teksteistä.

    Tiedän mitä tarkoitat, kun elämän rajallisuuden ymmärtää oikeasti. Sehän on selvää, että ihmisen elämä on kuin kananlento koko maailman historiassa. Muistan itse tilanteen kun havahduin siihen, että minäkin tulen vielä poistumaan tästä maailmasta. Oli kaunis ja lämmin kesäpäivä, olin 21-vuotias ja silloin olin myymässä jäätelöä kioskilla. Olin onnellinen. Oli hiljaisiakin hetkiä jolloin asiakkaita ei ollut. Silloin oli aikaa mietiskellä. Mietin että tämä elämä on lyhyt ja ymmärsin sen täydellisesti, ja herkistyin.

    Minunkin tavoitteena on olla puolisolleni hyvä vaimo. Päivinä, kun minulla ei ole hyvä olla, tulee turhan helposti kiukuteltua ja oltua tyly toiselle. Heti se käytös kyllä harmittaa. Eli olen samaa mieltä, että se tyytyväisyys itseensä heijastuu ihmissuhteisiin. Niinhän sitä sanotaan, että täytyy rakastaa itseään ennen kuin voi rakastaa muita ihmisiä. Olen huomannut, että itseään rakastamattomat ja tyytymättömät ihmiset on niitä myrkyllisempiä. Kateellisimpia, ilkeimpiä. Sellaiset ihmiset haluaisivat minun väheksyvän itseäni. Olen kyllä nöyrä tyyppi mutta miksi vihata itseään? Olen minäkin taistellut ja taistelen edelleen hyvästä itsetunnosta. Olen kuitenkin tajunnut, että on hyvä olla loitolla sellaisista ihmisistä, jotka pikemminkin haluavat alentaa itsetuntoani. Tässä voisi olla myös yksi kohta henkiseen bucket listiini: ympäröi itsesi ihmisillä, jotka tekevät sinut onnelliseksi ja joille voit tehdä saman.

    Tämä on kyllä aihe, mistä vois vaikka romaanin kirjoittaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora! Todella hyvää luettavaa ja ihanaa pohdiskelua :) Kiitos kun otit osaa ja jaoit ajatuksiasi!

      Poista
  2. Hyvä teksti. Tosin taipumus positiiviseen tai negatiiviseen mielialaan on synnynnäinen tempperamenttipiirre. Jotkut ihmiset ovat luonnostaan taipuvaisia positiiviseen ajatteluun ja mielialaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hei tämä kiinnostaa enemmän; kuinka pitkälle tuo piirre määrittää ihmisen ajattelua, ja jos ihminen on taipuvainen, niin voiko siitä oppia kuitenkin pois? Tämä käy kyllä järkeen, sillä on luonnostaan negatiivisempia ihmisiä, varmasti jokaisen meistä lähipiiriin kuuluu ainakin yksi joka on tunnettu negatiivisuudestaan. Ja vastaavasti myös toisinpäin. Kerro ihmeessä lisää aiheesta, jos osaat! :)

      Poista
  3. Loistava postaus! Olen itse myös herkkä aistimaan esim. Toisten ihmisten tunteita eikä se todellakaan ole aina hyvä asia.. Etenkään jos kyseessä on läheinen ja huomaa, että hänellä on huono olla.. Mutta kuten sanoit, onhan se eräänlainen vahvuus :)

    VastaaPoista
  4. Moikka, tää ei nyt liity aiheeseen olleenkaan, mut muistelin joskus lukeneeni ettet käytä kauheesti farkkuja. Minkälaisia housuja käytät ja mistä löydät niitä? Mä inhoon farkkuja mutta mustien joustavien ja siistien housujen löytäminen on vaikeeta.. Viimeks tilasin paljon puhutut domet, en tiiä oliko hintansa arvosta vielä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heissan! Mitkä on domet, kerro kerro?! :) Itse olen löytänyt lempparit Cubukselta, 19,90€ - edessä vetoketkut ja matsku paksua trikoota. Mutta itse myös olen vähän hukassa, että mistä niitä uusia taas löytäisi.

      Poista
    2. http://www.goodwear.fi/fi/drome/472-drome-ii-basic-pants-black.html
      Tässä nämä, dromet :) tosi paksua trikoota, tuntuu tukevilta päällä.. Toivottavasto pysyy hyvänä käytössä :) pitääkin tutustua cubuksen valikoimaan.

      Poista
    3. Ahaa dromet! Kiitos :) hyvää viikonloppua!

      Poista
  5. Pitkästä aikaa eksyin tänne blogiisi ja ilokseni huomasin, että juuri näitä samoja asioita pohdiskelin eilen :) Ikääntyminen ja aikuistuminen tuo selvästi mukanaan paljon hyviäkin asioita ja ajatuksia. Ihanaa viikonloppua sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Oi kiva kuulla, että eksyit :) Kyllä, totta puhut. Olen ollut oikeastaan aika iloinen tästä efektistä :) Kiitos, sinne myös! <3

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.