perjantai 15. tammikuuta 2016

Tatuoinnit

Tämä on jännä ja mielenkiintoinen aihe, josta on toivottu todella usein postauksia. Jostain syystä on vain tuntunut vaikealta tehdä postaus, jossa esittelisin tatuointeja. En osaa edes itse määritellä miksi, mutta jotenkin se idea tuntuu hassulta. Tätä aihetta on kuitenkin toivottu ja toivotaan toistuvasti, niin ajattelin nyt sitten tehdä sellaisen postauksen aiheesta, joka on itselleni mieluinen.

Harkitsin ensimmäistä tatuointiani muistaakseni noin 4-5 vuotta. Suurin este tatuoinnin ottamiselle oli pelko siitä, että tatuoinnin ottaminen sattuisi paljon. Oikeastaan vielä tarkemmin se, etten tiennyt millaista tuntemusta osaisi odottaa. Jokainen tuntee omalla tavallaan, ja jokainen tatuoinnin ottanut kuvailee tunteen hieman eritavoin.

Vuonna 2011 rohkaistuin viimein, henkilökohtaisessa elämässäni hieman rankan ajanjakson jälkeen ja varasin tatuointiajan. Tatuointi oli minulle samalla palkinto ja samalla muistutus eräästä tärkeästä asiasta. Olin miettinyt sen tarkoin ja vihdoin aikani koitti. Silloinen työkaverini tuli mukaan pitämään kädestä kiinni. Muistan sen tunteen, kun istuin odotustilassa ja tatuointikoneet pärisivät ympärilläni. Sydän sykki kahta sataa ja kädet hikosivat.

Aikani koitti ja menin makaamaan tatuointipedille. Siirreltiin kuvaa pariin otteeseen oikeaan kohtaan ja oli aika aloittaa itse tatuoiminen. Minulle tatuoinnin teki mukava nainen, ja hän ehdotti, että tekee yhden viivan ja saisin sitten kertoa jatketaanko. Ihan kuin sitä olisi enää voinut jättää tekemättä viivan jälkeen! ;) Kun ensimmäinen viiva oli tehty, oloni oli äimistynyt. Tämänkö takia olin pelkuroinut usean vuoden ajan ja pelännyt kipua? Eihän se tuntunut missään! Tatuointi sujui hyvin ja solisluun viertäni koristi kaunis, pieni teksti: "Love". Hyvin klassinen sana, mutta taustalla oleva tarina sitäkin tärkeämpi. Olin iloinen.



Jaahas, ensimmäinen tatuointi käyty läpi, vielä muutama jäljellä. En taida alkaa avaamaan jokaisen kuvan tarinaa erikseen, muuten tästä tulee romaani. Suhteeni tatuointeihin on ollut aina myönteinen ja pidän sitä tietynlaisen taiteen muotona. Tatuointeja on älytön määrä erilaisia, eri tyylisiä jne. Myös tekotavat vaihtelee, on erilaisia koneita, neuloja ja tekniikoita. Mulla on se hyvä etu, että kaverini isä tekee tatuointeja ja on myös taiteilija, eli piirtää ja maalaa taitavasti. Häneltä on ollut mukava kysellä kaikkea maan ja taivaan väliltä ja usein seuraankin silmä tarkkana tatuoinnin valmistumista, kyselen millaisia neuloja hän käyttää jne. Siinä samalla oppii paljon ja tietää, miten mikäkin kohta tatuoinnista on tehty.

Mainitsin tuolla alussa, että Love -tatuoinnin teko ei tuntunut missään, ja totta se olikin. Mutta sen jälkeen olen päässyt kokemaan myös tatuoimisen kivuliaimmat hetket, kun teimme jalkaani akvarelliperhosta. Saman paikan neulominen kerta toisensa jälkeen, turvonnut ja nestettä tihkuva lihas sekä eri paksuiset ja -malliset neulat tulivat tosiaan tutuiksi ja kyllä niitä ärräpäitä on lennellyt. Viimeksi eilen, kun kävin käsiruusuni kolmosvaiheessa. Neljä tuntia on oma henkilökohtainen maksimi, jota kestää ja sitten koko lihas alkaa olla sen verran tulessa, että pitää jatkaa taas seuraavalla kerralla. Tämä kaikki on henkilökohtaista ja vaihtelee ihmisen mukaan.

Tuon ensimmäisen, Love -tatuoinnin lisäksi multa löytyy toisesta nilkasta pieni sydän, toisesta nilkasta C-kirjain ja samaisesta jalasta vähän suurempi, akvarellityylinen perhonen. Ranteesta löytyy teksti, jonka ympärille on nyt lähdetty tekemään ruusurykelmää, jonka jatkumosta en osaa vielä sanoa. Voi olla, että jää tällaiseksi, voi olla että se kasvaa vielä vuosien saatossa. Multa ei löydy mitään kovin erikoisia tatuointikuvia, vaan hyvin klassisia. Mutta juuri näin sen pitääkin olla, tatuoinnin pitää olla kantajansa tyylinen. En voisi kuvitella, että minulle tehtäisiin vaikkapa yksisarvinen tai pääkallo johonkin, eivät ole lainkaan minua.

Tatuoinnit ovat minulle kivoja, omia juttuja, enkä oikeastaan välitä esitellä niitä sen kummemmin. Ne ovat minussa ja minua varten ja tulevat kanssani samassa paketissa, minne ikinä menenkin.

Miten sinä suhtaudut tatuointeihin, ovatko ne kauniita ja hyväksyttäviä vai ihmisen viimeinen teko? :)

Nyt toivottelen mahtavaa viikonloppua kaikille!

10 kommenttia :

  1. Mielestäni pienet ainutlaatuiset tatuoinnit on hienoja, varsinkin sellaiset joista näkee, että tatuoinnin ottaja on pohtinut ja suunnitellut tarkkaan omaa tatuointiaan :) Tykkään hirveästi tuosta sinun Love tatskasta! :)

    emiliawilhelmiina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilia! :) Kiva kun kommentoit! Mukavaa viikonloppua.

      Poista
  2. Ah iskeepäs tatskakuume :D ja just joulukuussa otin uutta leimaa. Ää :) -N

    VastaaPoista
  3. Tästä toivepostauksesta tuli mieleeni, että minua kiinnostaisi kovasti postaus omista häistäsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Anna :) Kiitos toiveesta. Täältä löydät hääpostauksia:
      http://cavablogi2.blogspot.fi/search/label/häät

      Mukavaa viikonloppua! :)

      Poista
  4. Seurasin sun edellistä blogia ja nyt sattumalta instagramin kautta löysin tämän uuden blogin. Monesti ajattelin aiemman blogin lopettamisen jälkeen, mitä sulle kuuluu? Hassuu miten eri blogit pyörii ajatuksissa ja elämässä mukana. Parina ilta unta odotellessa kahlasin aiemmat postaukset läpi. Tykkään paljon sun tyylistä kirjoittaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiva kun kommentoit, ja kiitos kehuista <3 Kiva kun löysit "takaisin"! Mukavaa sunnuntaipäivää :)

      Poista
  5. Oletko ottanut kaikki kuvasi samassa liikkeessä? Missä? :) upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ranteen ruusut ja jalan perhonen on kaverini isän käsialaa, C- kirjain ja ranteen teksti on otettu ulkomailla ja Love on otettu Liskogalleriassa. Ainiin ja nilkan sydän on myös kaverini isän tekemä. :) Ja tämä uusin simpukka myös.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.