sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Pysähdy

Aika kuluu äkkiä. Elämä on lyhyt. Olet eläkkeellä ennen kuin huomaatkaan. Älä tuhlaa elämääsi.

Sanontoja, joita kuulee elämän varrella aina aika ajoin ja hyvinkin useasti. Nämä faktat eivät ole mitään vitsejä, vaan oikeasti vakavasti otettavia lausahduksia. Minun 2:lla alkanut elämäni meni sujahduksessa, kunnes pari vuotta sitten tajusin alkaa miettimään aikaa. Ihan toden teolla, miettimään ajankulua ja erityisesti tätä hetkeä. Tänä vuonna täytän 28 -vuotta ja harmittelen kovasti sitä, että vuodet 20-25 menivät jokseenkin nuoruuden huumassa, sellaisessa, jossa ikäänkuin luulee sen jatkuvan ikuisuuden.

Vuosi vuodelta sitä tajuaa, kuinka ei itse lukeudu enää "nuoriin", vaan nykyajan nuoret ovat syntyneet 2000 -luvulla. Itse olen kasarin lapsi ja se tuntuu vanhalta. Luonnollisesti kaikki on suhteellista, kuten tämä ikäkin. Kyllä minua töissä kutsutaan nuoreksi, kun lähimmät työkaverini ovat  lähes vanhempieni ikäisiä. Mutta asiaa tulisikin katsoa omasta näkökulmasta, silloin tajuaa tosiasiat, eikä tuudittaudu siihen, että olen nuori, koska näin sanotaan.

Oli ikä mikä tahansa, minusta tärkeää on pysähtyä ja löytää ajantaju, sekä tässä hetkessä eläminen. Minä löysin sen suhteellisen nuorena, noin 26 -vuotiaana, mutta entäpä, jos olisin löytänyt sen vasta lähempänä kuutta kymppiä, ja tajunnut eläneeni vauhtiputkessa lähes koko elämäni? Monelle uraihmiselle tämä voi hyvinkin tapahtua, että vasta eläkkeellä on aikaa miettiä tätä hetkeä, mutta itse olen sitä mieltä, että vaikka oli kuinka kiireinen elämä, tästä hetkestä nauttiminen ja sen erityisesti tiedostaminen on mahdollista, ja auttaa elämään parhaansa mukaan.



Monelle ihmiselle varsinkin aikuisiän alku on yhtä hulinaa, ensimmäinen poikakaveri, lapsuudenkodista poismuutto, koulut ja ekat työpaikat, toinen poikaystävä, kaveripiirin muuttuminen ja uudet ihmiset elämässä, vakiintuminen, oman kodin hankinta, lapsensaanti, ehkä naimisiinmeno ja PAM. Siinä ollaan, viimeiset 10 vuotta meni yhdessä hujauksessa ja nyt minulla on lapsi sylissä, olen äitiyslomalla ja on ensimmäistä kertaa aikaa pysähtyä miettimään.

Tuohan oli vain yhden ihmisen esimerkki, eikä se ollut minun tai välttämättä sinunkaan. Mutta se kuvastaa hyvin sitä määrää tapahtumia, joita nuoren ihmisen elämässä tapahtuu. Vanhempana sitä usein vaihtaa parisuhdetta harvemmin, lapsia ei tehdä tai ne on jo tehty, työpaikka on vakituinen ja kotiakin tulee vaihdettua enää harvemmin. Suuret muutokset elämässä vähenevät ja on aikaa miettiä sitä ihan ikiomaa, minä-elämää, ja mitä sillä haluaisikaan tehdä. Nämä kaikki suuret muutokset voidaan käydä läpi myös siten, että sen kaiken tiedostaa kokoajan ja asioihin voi vaikuttaa muutoinkin, kuin tekemällä äkkipikaisia päätöksiä tilanteen niin vaatiessa.

Oli elämäntilanne mikä tahansa, suosittelen pysähtymään, ihan kunnolla. Ota aikaa ajatuksille. Aika on nimittäin kaikki, mitä meillä on. Ja se ei ole ikuista. Olen sitä mieltä, että jossain kohti elämää (mielellään jo nuorena) on hyvä pysähtyä ja miettiä, miten haluan tätä elämää elää. Mikä on se kantava ääni ja motto, jolla edetään. Minkälainen ihminen haluan olla itseni silmissä.

Itse toivon, että olisin tajunnut pysähtyä jo parikymppisenä, mutta samalla olen onnellinen siitä, että tein sen kuitenkin suht. nuorena, kun on vielä aikaa ja mahdollisuuksia oivalluksille ja elämään juuri sellaista elämää, kuin itse haluaa. Sillä niin moni asia on meistä itsestä kiinni ja me olemme se henkilö, joka on vastuussa siitä, millaisen elämän elämme ja millaista esimerkkiä näytämme muille. Elämäntyylillä en tarkoita mitään fyysisiä asioita, vaan sitä elämänasennetta ja ajatusta, jolla mennään eteenpäin. Nämä kaksi asiaa voi olla vaikeaa erottaa, mutta lupaan, että jokainen pystyy siihen, kun tosissaan haluaa yrittää.

Näillä ajatuksilla kohti uutta, tietoisempaa viikkoa. Ihanaa ja lumista sunnuntaipäivää muruset :)

21 kommenttia :

  1. Fiksuja sanoja :) Kun se aina olisikin niin selkeää, mihin suuntaan sitä lähtisi pyrkimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Miia :) Ajan ja itsensä tiedostaminen ei aina tarkoita sitä, että vastaukset tippuvat eteen kuin taikaiskusta, mutta em. asioiden tiedostaminen auttaa kyllä sen oikean suunnan etsimisessä. Tsemppiä ja ihana kun kommentoit :)

      Poista
  2. Voi vitsi miten hyvä kirjoitus! Mietin itsekin usein näitä asioita ja toisaalta myös sitä, kuinka usein sitä pitäisi olla onnellisempi ja kiitollisempi kaikesta siitä, mitä on saanut kokea. Jotkin asiat ovat meille niin itsestäänselviä, että harvoin edes näemme niitä ympärillämme. Erityisesti tämä aika ja sen kulku on varmasti yksi niistä. Kiitos tosi paljon tästä kirjoituksesta -flunssaisena sängyn pohjalla on nyt aikaa funtsia näitä asioita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos itsellesi kun jaksoit lukea ja kommentoida! :) arvostan! Paranehan pian <3

      Poista
  3. Mahtava kirjoitus! :) itsekin olen ruvennut pohtimaan samoja asioita kun pitkä koulu-ura tulee vihdoin päätökseen ja ikääkin alkaa olemaan plakkarissa komiat 26. Samalla omaan ja perheen elämään tullut muutoksia ja tänä vuonna tulee vielä lisääkin. Sitä miettii, että kuinka nopeasti se aika kuluu. Välillä liian nopea ajan kulku ahdistaa, mutta onneksi sitä enemmän odottaa innolla tulevia muutoksia. Mikä auttaa sinua jaksamaan kiireen ja muutoksen keskellä? -Jude

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Jude, kiitos kommentista :) Itseäni kiireen ja muutosten keskellä auttaa jaksamaan tieto siitä, että perusasiat ovat hyvin, mietin aina niitä ihania asioita joita minulla on, pohdin asiat läpi ja järjestelen ne päässäni - huomaan, että mikään ei olekaan niin vakavaa ja kaikki kyllä järjestyy. Usko siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Jos joku asia stressaa, teen kaikkeni, että saan hoidettua asian siihen malliin, ettei se enää aiheuta stressiä - toinen asia on sitten muista johtuvat syyt, eli sellaiset joille ei itse voi tehdä mitään. Silloin täytyy vain kärsivällisesti odottaa, vaikka itse olen kyllä aikamoisen huono odottaja ;) Mutta pääasiassa niihin hyviin asioihin keskittyminen ja liian analysoinnin välttäminen. Kivaa iltaa! :)

      Poista
  4. Olipa ihana teksti! Mäkin oon alkanut miettimään ajan kulumista, varsinkin näin synttärien jälkeen. Itse täytin "vasta" 23, mutta viimeiset neljä vuotta on mennyt niin sairaan nopeesti. Mulla on ollut juurikin tollasta hulinaa. Pääsin yliopistoon, muutin pois kotoa, ollaan reissattu, hankittu koira ja menty kihloihin. Nyt mulla on jo yliopisto loppumaisillaan, suoritin senkin neljässä ja puolessa vuodessa. Ehkä nää mun ajatukset johtuu nimenomaan tosta että opiskelijaelämä on loppumaisillaan ja pakko mennä "aikuisten töihin". :D Vaikka olenkin ollut työelämässä jo viisi vuotta, silti oman alan hommiin meneminen on se iso juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Jenni, ensinnäkin onnea koulu-urakan päättymisestä, hieno suoritus! :) Saanko kysyä onko työpaikka jo plakkarissa vai etsitkö vielä sitä oikeaa? Hulinaa on tosiaan pitänyt, nyt on hyvä hetki pysähtyä hetkeksi - jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti! Onnea tälle vuodelle :)

      Poista
  5. Mä itse täytän keväällä 24v, mies 27v. Mulla oli pieni ikäkriisi kun täytin 20v,mutta nykysin tunnen kriisiä mieheni puolesta :''D
    Muistan kun alettiin seurustella 3v sitten, ajatella että olin "vasta" 21v sillon!! Mieheni taas 24v ja meillä molemmilla ei oikeastaan ollut mitään suunnitelmia sen kummemmin. Toinen harkitsi oman kämpän ostamista joskus ja itse en tiennyt yhtään mitään vielä. No kappas, nyt odotellaan että ihan ikioma kämppä valmistuu reilun vuoden päästä, ollaan kahden marsun "vanhemmat" ja eletään päivä kerrallaan. Tavallaan aika menee tosi nopeesti, mut tavallaan myös hitaasti. Joka päivä oppii jotain uutta ja tekee valintoja, jotka vaikuttaa tulevaisuuteen. On se hurjaa! Miehellä pientä ikäkriisiå, ja hänen parilla kaverilla on jo lapsia, mun kaverit haaveilee lapsista ja häistä. Mutta itse olen tehnyt selväksi, että mulle riittää karvavauvat, en jotenki halua itseäni sidoksiin lapseen. Mun mielestä meillä menee tosi hyvin näin! Välillä pieni kriiseily on hyvästä x) parasta tässä suhteessa on se, että kuunnellaan toisiamme. Kumpikaan ei tarvi tähän mitään muuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heissan, kiitos kommentista :) Toisten etenemistä ei kannatakaan koskaan verrata omaan elämään, vaan nimenomaan mennä niinkuin itsestä parhaalta tuntuu ja elää päivä kerrallaan :) Kiva, että teillä on niin samat mielipiteet, silloin onkin helppo elää hyvää elämää! Kivaa iltaa!

      Poista
    2. Samaa mieltä! Mutta usein vahingossa tulee verrattua itseään muihin. Kiitos blogista, täällä ollaan taas!

      Poista
  6. Viisaita sanoja! Täytän kohta 22 vuotta ja ikäkriisiä on ollut jo parisen vuotta ilmassa. Nyt viimeistään samanikäisen kaverini menehdyttyä sitä on pysähtynyt syvällisemmin ajattelemaan asioita ja omaa elämää. Jos jotain positiivista näin kauheissa jutuissa, niin ainakin elämän rajallisuuden tiedostaa taas paremmin ja pyrkii tekemään käsillä olevasta hetkestä parhaan mahdollisen. Voi kuulostaa oudolta, mut tää sun kirjoitus antoi jollain tapaa sisäistä rauhaa, kiitos siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas kamalaa kuulla menetyksestäsi <3 Joskus se tosiaan vaatii äärimmäisyyksiä, jotta elämän rajallisuuden muistaa. Tuo sisäinen rauha on oikeastaan juuri se, jota voi olla vaikea löytää, mutta kun sen löytää, moni asia avautuu ihan uudella tavalla. Kiitos kommentista ja että jaoit noinkin raskaan asian. Mukavaa iltaa :)

      Poista
  7. Hyvä syvällinen aihe, tykkään siitä että kirjoitat myös tälläisistä aiheista! minä inhosin nuorempana (teininä) kelloja koska ne muistuttavat siitä että aika kuluu, mutta en inhoa enää. On hyvä pysähtyä ja miettiä mitä asioita eniten haluaa. Jollekin eniten kaivatut asiat voivat olla se perheen perustaminen, huippualan koulutus tai vaikka ulkomaille lähteminen/reissaaminen tai vaikka kaikki näistä. Jokainen saa valita ja täytyy tehdä ne valinnat joita ei myöhemmin kadu, koska se on varmasti ikävää vanhempana katua tekemättä jätettyjä asioita. Aika on tietyiltä osin hyvin rajoitettua mutta itse voi vaikuttaa siihen mitä valintoja haluaa tehdä. Olen päättänyt nyt jo sen että itse en ainakaan halua koskaan katkeraksi vanhukseksi, sellaiseksi joka vihaisi lapsia. On parempi olla kannustava ja reilu muita kohtaan, sitten jää myös paremmat muistot puolin jos toisin. Toisten elämänvalintoja on myös hyvä arvostaa, vaikka ne eivät olisikaan niitä perinteisiä punainen tupa ja perunamaa. Olen reissatessa oppinut myös sen että kuka tahansa voi koska tahansa sairastua. Vuosi sitten löysin majoituksen jonka omistaja vuokrasi majoitustaan koska hän oli itse kolmikymppisenä syöpäsairaalassa. Se pisti miettimään, terveyskään ei ole itsestäänselvä asia se on vähän kuin tuurista kii. Jos menettää jonkun läheisen ihmisen, voi ajatella niin että on kumminkin ollut tarpeeksi onnekas että on saanut tuntea ne ihmiset jotka menetti, esim. adoptoidut eivät välttämättä saa koskaan tuntea alkuperäisiä vanhempiaan ja muita sukulaisiaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, kiitos Susanna :) hyviä mietteitä, olen samaa mieltä. Kiitos pitkästä ja mielenkiintoisesta kommentista! Kivaa illanjatkoa :)

      Poista
  8. Omasta mielestäni ihminen on juuri niin nuori, kuin mitä itsestä tuntuu. Olen sinua vanhempi ja pidän itseäni silti hyvinkin nuorekkaana - erilaisena. Ei kaikki ihmiset vuosilukujen mukaan "mummoudu" (jotkut mummoutuvat toisaalta taas jo hyvinkin nuorena) - toiset pysyvät nuorekkaina loppuun asti. Ikä on vain numeroita. Ikä onneksi tuo viisautta ja kypsyyttä, joka on erittäin tervetullutta. Ikä tuo myös itsevarmuutta ja ihan erilaista ajatusmaailmaa kuin "nuorena".
    Hetkessä eläminen ei ole aina helppoa, vaikka kuinka yrittäisi. On myös luonnekysymys. Nykyisyyteen vaikuttaa menneisyys ja tulevaisuuteen pitää aina jonkin matkaa katsoa - joskus pitkällekin.
    Jokaisen ihmisen elämä on erilainen ja se vaikuttaa kaikkeen.
    Näitä asioita on hyvä joskus pysähtyä miettimään ja myös todeta, että kun on terve - on todella onnekas! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, pahoittelut jos pointti oli epäselvä, tässä siis ei ollut tarkoitus korostaa nuoruuden ihanuutta tai oikeastaan millään tavalla valittaa iästä, vaan nimenomaan puhua siitä nykyhetken ja ajankulun käsittämisestä :)

      Luonnollisesti mielenpäällä on menneet ja tulevat, mutta sellainen hetkittäinen rauhoittuminen ja hetkeen keskittyminen tekee ainakin itselleni todella hyvää ja on auttanut monessa tilanteessa.

      Poista
    2. Ja höpöhöpö mitään pahoitteluja! Ymmärsit ihan väärin. Tuo oli vaan oma katsantokantani samaan aiheeseen. :)

      Poista
  9. Tuntuu että itsekin on vasta nyt ymmärtänyt sen, että samalla tavalla ne vuodet vierivät, toteuttipa unelmiaan tai ei. Täytän toukokuussa 25v ja nyt olen päättänyt, että haen yliopistoon. Muutama vuosi meni hukkaan masennuksen vuoksi. Nyt olen opiskellut ammattikorkeakoulussa parisen vuotta ja tullut siihen tulokseen että haluan opiskella samaa alaa mutta yliopistotasolla. Lisäksi olen oppinut parina viime vuotena niin paljon oman mielen voimasta, ihmissuhteista ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Kyllä sitä toivoo että olisi aiemmin ymmärtänyt, mutta toisaalta nyt osaa katsoa taaksejäänyttä elämää lempeästi :) Tykkään muuten kovasti näistä mietiskelypostauksista. Niin parasta että palailit bloggailemaan. <3 -N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, ja kiitos kommentistasi :) Onpa hienoa kuulla, että olet päässyt masennuksesta takaisin normaalimpaan elämään kiinni <3 Ja kiitos, tosi mukavaa kuulla! Kiva kun luet :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.