maanantai 11. tammikuuta 2016

Pidä huoli

Haluaisin kirjoittaa tänne itselleni tärkeästä aiheesta, joka ei kuitenkaan ole ehkä sitä yleisintä sisältöä, jota blogeissa tänä päivänä näkee. Asia on kuitenkin niin tärkeä ja yleinen, emmekä elä enää 1800 -luvulla, että uskon sen olevan sovelias blogiin. Tai kukapa muu sitä määrittää, kuin minä itse.

Aihe on niinkin tärkeä, kuin omista rinnoista huolehtiminen. Taustaa kerron tähän sen verran, että äidilläni on todettu rintasyöpä suhteellisen nuoressa, noin 40 -vuoden iässä. Ja tämän jälkeen rintasyöpä on uusiutunut kerran, muutaman vuoden kuluttua ensimmäisestä diagnoosista. Tämä vuoksi myös minä kuulun tiettyyn riskiryhmään, jota halutaan tarkkailla.

Viime gynekologikäynnillä, lääkärini suositteli minulle ensimmäistä mammografiaa noin 5 vuotta ennen, kuin oma äitini on sairastunut. Pidin sitä liian myöhäisenä ja aloin harkita rintojen tutkimusta vakavasti ko. käynnin jälkeen. Olin ajatellut, että menen tutkimuksiin viimeistään, kun täytän 30 -vuotta, mutta viimeaikaiset tuntemukset saivat minut varpailleni jo nyt.

Tässä talven mittaan olen tuntenut vasemmassa rinnassani outoa vihlontaa ja pistelyä. Google on pahin paikka, jonne mennä oireita (mitä tahansa oireita) tutkimaan, mutta niinkuin moni muukin, niin menin minäkin. Diagnooseja oli vaikka millä mitalla; hormoonit, kuukautiskierto, huonot rintaliivit, kylkiluun murtuma, rintarauhasen tulehdus ja syöpä. Syöpä on sanana todella pelottava ja se luo hirvittävän tunnelman ympärilleen. Itse pyrinkin puhumaan aina hyvä- ja huonolaatuisista kasvaimista, mitä kasvaimiin ja löydöksiin tulee.

Joka tapauksessa, tuo tuntemus vei siihen, että päätin varata lääkärille ajan ja pyytää lähetteen tutkimuksiin. Minulle ei suositeltu mammografiaa, sillä turhaa säteilyä pitää välttää. Tämä kannattaa muistaa myös esim. hammas- ja muissa röntgenkuvauksissa, välttäkää turhia käyntejä säteilyssä. Mammografian sijaan minulle määrättiin ultraäänitutkimus ja lisäksi tarvittaessa mammografia. Ultralla näkee hyvin poikkeumat rinnassa, ja jos jotain epäselvää löytyy, tehdään mammografia ultran jälkeen. Varsinkin meillä pieni- ja suhteellisen pienirintaisilla naisilla tuo ultraus onnistuu hyvin ja kudoksen ja mahdolliset poikkeumat näkee selkeästi.

Tänään tosiaan sitten menin, rehellisesti sanottuna hieman jännittyneenä sinne ultraan.. Onnekseni kaikki näytti täysin normaalilta, eikä mitään poikkeumia löytynyt. Mielenrauha on se paras rauha, ja tällä tutkimuksella sen sain. Oli todella helpottavaa kuulla, että kaikki on kunnossa. Vaikka en uskonut vihlonnan ja oireilun olleen mitään vakavampaa, halusin varmistaa asian tietäen taustani. Itse toimenpide on mukava, moni varmasti tietääkin miten ultra toimii. Ultrattavan alueen päälle levitellään geeliä, ja radiologi liu'uttaa ultraäänilaitetta kuvannettavan kohteen päällä samalla katsoen tietokoneen ruudusta kudoksen koostumusta ja etsien mahdollisia muutoksia normaaliin. Toimenpide on kivuton ja nopea. Pakko sanoa, että olin aika helpottunut, etten joutunut mammografiaan, joka lyttää tissit oikein kunnolla laitteeseen - tosin eipä mammokaan olisi haitannut, jos ultrassa olisi jotain näkynyt ja sitä olisi pitänyt alkaa selvittää.

Valtaosa teistä ihanista lukijoistani olette naisia, ja siksi koen tämän olevan hyvä väylä kehottaa tutkimaan rintoja ja käymään vaikka ultrassa silloin tällöin, varsinkin, jos lähisuvussa on ollut rintasyöpää. Ja huom! Myöskään miehiltä ei tämä syöpätyyppi ole poissuljettu asia ollenkaan, myös miesten pitää olla tarkkana tämän asian kanssa, tosin ei yhtä valppaasti, kuin meidän naisten.

Halusin vielä esittää "tyhmän kysymyksen" radiologille ja kysyin, voiko olla edes mahdollista, että syövän ensioireisiin kuuluisi tämän kaltainen vihlonta ja vastaus oli tiukka ei, lääkäri kertoi, että alkuvaiheen syöpää ei voi tunnistaa millään muulla tavoin, kuin löydöksen perusteella. Ja jos jollain on löytynyt ultrassa syöpä, jolla on ollut kipuja tai vihlontaa rinnassa, on se hyvin suurella todennäköisyydellä ollut esim. kuukautiskiertoon tai muuhun liittyvää, normaalia vihlontaa ja patti löytyi sen ansiosta. Mutta nämä kaksi oiretta eivät liity toisiinsa suoranaisesti millään tavalla, eikä syövän ensioire ole vihlonta. Eli nyt te, jotka aloitte tuntea vihlontaa rinnoissanne, älkää huoliko, se on todennäköisesti vain empatiavihlontaa tai hormonaalista sellaista! ;)

Omasta terveydestä huolehtiminen on tärkeää, niin tärkeää, että siinä saa olla turhankin varovainen. Siksi kannattaa pyytää ultraus, vaikka ei olisikaan yhtään varma, että sieltä jotain löytyisi. Varmuus on valttia ja nopeasti löydetty kasvain, oli se sitten hyvän- tai huononlaatuinen, on aina helpompi ja varmempi hoitaa kuntoon.

Tämä ei nyt suoranaisesti ollut sellainen postaus, jota olette tuolla aiemmassa postauksessa toivoneet, mutta nyt mentiin vähän pintaa syvemmälle - kirjaimellisesti. Jos jollain tuli mieleen kysyttävää omasta ultrakokemuksestani, niin vastaan mielelläni! Toivon, että tämä postaus alentaa edes jonkun kynnystä mennä tutkimuksiin - ja niissä kannattaa tosiaan käydä säännöllisesti aikuisiällä. Kiitos, jos jaksoit lukea tämän sepustuksen ja oikein mukavaa iltaa! :)

39 kommenttia :

  1. Hyvä ettei mitään vakavaa löytynyt!

    - Ana

    VastaaPoista
  2. Hei,
    Tulipas jännää paikkaa itselleni tämä aihe. Oon nyt jonkin aikaa tuntenut toisessa rinnassa kipua ja sellaista jännää kuumotusta. Mutta toisaalta olen pitänyt ikäni takia (26) sitä vain hormonaalisen.
    Mutta tärkeää tekstiä kirjoitit, ei kasvain katso ikää eikä paikkaa ja muutenkin oman kehon muutoksia on hyvä seurata :)

    Onneksi sinulta ei löytynyt mitään ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiva kun kommentoit. Juuri tuollainen on todennäköisesti hormoonihommia tai muuta vastaavaa harmitonta. Mukavaa iltaa! <3

      Poista
  3. Meillä on työporukassa monella naisella ollut rintasyöpää ja se on nostanu omat tuntosarvet pystyyn asian suhteen. Viimeksi huippu gyne juuri neuvoi miten tutkia omia rintoja :) -Rosa

    VastaaPoista
  4. Tärkeästä asiasta kirjoitit. Itse olen samassa tilanteessa eli äitini on sairastanut rintasyövän ja parantunut siitä onneksi. Kuulun siis itsekin riskiryhmään ja minulle suositeltiin ensimmäistä mammografiaa nelikymppisenä. Tietenkin koko ajan pitää huolehtia ja tarkkailla tilannetta jo sitä ennen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, näin juuri :) ihanaa että äitisi on parantunut!

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus! Itse tunsin viime talvena vastaavaa vihlontaa rinnassa. Gynellä käydessäni lääkäri tunnusteli rinnan, mitään poikkeavaa ei kuitenkaan tuntunut. Kärsin tuolloin hirveästä stressistä, mikä oireili kehossani (erityisesti mahassa) erinäisin tavoin. Tuo vihlonta liittyi siis varmasti siihen. Enää en ole tuota tuntemusta tuntenut pitkään aikaan.

    Olen vasta 23 vuotias, joten eihän se rintasyöpä ollut mikään todennäköisin vaihtoehto, varsinkaan kun sitä ei ole suvussani esiintynyt. Syy miksi aloin sitä pelkäämään oli saman ikäinen ystäväni, jolla oli tuolloin juuri todettu rintasyöpä. Se järkytti ja muutti ajatusmaailmani täysin. Ymmärrän nyt, että ihan oikeasti se voi tulla todella nuorellekim ihmiselle! Tottakai olen sen ennenkin tiennyt teoriassa, mutta nyt sen vasta aidosti ymmärtää.

    Ystäväni hakeutui lääkäriin löydettyään itse epäilyttävän tuntuisen muutoksen rinnassaan. On siis ensisijaisen tärkeää tunnustella omat rinnat säännöllisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! :) kiitos kommentistasi!

      Poista
  6. Apua, en tiedä karkasiko äskeinen kommenttini? :D No kuitenkin, hyvä ja aiheellinen postaus! Minäkin kävin keväällä lääkärillä epämääräisten rintatuntemusten sekä vihlonnan takia. Lääkäri ei löytänyt tunnustelemalla mitään, ja itsekin olin epäillyt, että nuo "oireet" saattaisivat johtua turhan jämäköistä rintsikoista. Turha murehtiminen on hyödytöntä, mutta mieluumminhan sitä pelaa varman päälle näissä asioissa ja käy tarkistuttamassa rinnat, mikäli ne huolta aiheuttavat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Koskaan ei voi olla liian varovainen :)

      Poista
  7. Hienoa, ettei mitään löytynyt! Säännölliset tarkistukset on hyvä asia, kun kerran on suvussa rintasyöpää.
    Itse kävin reilu 10 vuotta sitten tutkimuksissa, kun löysin rinnasta patin. Mammografia ja ultra tehtiin - kyse oli normaalista rakenteellisesta patista. Huh. Mutta eipä ole tullut tutkittua rintoja - pitäisi kyllä!
    Pitkään tässä sairastettuani voin sanoa, että google on se pahin. Sieltä vetää aina taatusti se pahimman diagnoosin ja noidankehä on valmis - näin aiheuttaa itselleen taatusti hirveän stressin.
    Kuitenkin, on vähän rohkeaa sanoa, ettei mikään vihlonta rinnassa johdu syövästä. Syövät eivät alkuvaiheessa yleensä oireile, vaan vasta sitten kun ovat pidemmällä. Eli kaikki epänormaalit tuntemukset kannattaa kyllä noteerata jollain tapaa ja ainakin oman mielenrauhan vuoksi käydä tutkituttamassa - kuten sinäkin teit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, siis ensioireisiin ei liity vihlonta. Ja kyllä, tutkimukset kannattaa ja se oma tutkinta on myös tosi tärkeää :)

      Poista
  8. Hyvä ja tärkeä postaus! Onneksi ei mitään vakavaa löytynyt :)

    VastaaPoista
  9. Hienoa, että kirjoitat näin tärkeästä aiheesta :) Muutama vuosi sitten eräälle tuttavalleni (joka on kyllä jo lähempänä viidenkympin ikää) sattui kohdalle rintasyöpä ja olen sen jälkeen ajatellut asiasta eri tavalla... Omat rinnat on tullut tutkittua tarkemmin, vaikka ikää itsellä onkin vasta 23 vuotta. Olen osallistunut myös Roosa Nauha-kampanjaan tuon tapauksen jälkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roosa Nauha kamppis on myös täällä sellainen, johon osallistun joka vuosi! :) Ja kyllä se läheisen sairastuminen aina laittaa oman varovaisuuden uudelle asteelle - hyvä niin!

      Poista
  10. Todella tärkeä aihe. Itse löysin kummallisen patin toisesta rinnastani muutama vuosi sitten ja säikähdin sitä todella paljon. Varasin ajan gynekologille ja ajattelin, että hän kyllä tyrmää nämä pelkoni jostain syövästä. Vaan gyne huolestuikin patistani yhtä lailla! Se oli ihan kammottavaa... Jouduin odottamaan noin viikon verran, että pääsin ultraan. Se viikko oli kyllä karmea. Pelkäsin ihan hirveästi. Onneksi kuitenkin ultrassa todettiin patti vaarattomaksi. :)

    VastaaPoista
  11. Onneksi kaikki oli hyvin ja normaalisti! :) Tämä on todella tärkeä aihe naisille, joten omasta mielestäni oli hyvä, että otit aiheen blogiisi. Omasta terveydestä kyllä pitää pitää huolta ja myös kuullostella kehoaan, että voi havaita poikkeamat. Itsellä on toisessa kainalossa ollut jo vuosia patti. Ei sitä voi oikein patiksi kuvailla, koska se on enemmänkin alue, joka on turvoksissa. Se ei ole kova tai edes kipeä. Joskus se muuttuu hieman araksi, mutta lääkärissä en ole viitsinyt käydä. Nyt kävin ennen joulua, koska se alkoi häiritsemään minua niin paljon ja käytin kans Googlea epätoivossa. Virhe! Tein jo itselleni diagnoosin imusolmukesyövästä. Onneksi lääkärissä he totesivat, ettei se ainakaan imusolmukesyöpää ole, koska tämä turvonnut alue on heti ihon alla ja on pehmeä. Ensiviikolla olisi vielä ultra varmuuden vuoksi. Kaikki tämmöiset on hyvä selvittää, ettei tee asioista liian isoja mörköjä omassa mielessään :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Laura :) Onneksi tuo alue ei ole osoittautunut vaaralliseksi, ultrassa viimeistään saa sitten mielenrauhan! :)

      Poista
  12. Tärkeää asiaa, mieluummin tutkia liikaa kuin liian vähän :) Liian moni ihminen pelkää lääkäriin menoa sen vuoksi, mitä uutisia sieltä saa.. Parempi tietää ne huonotkin uutiset aiemmin kuin liian myöhään.

    VastaaPoista
  13. Moi! Hyvä, ettei mitään poikkeavaa löytynyt! Ehkä hieman henkilökohtainen kysymys, mutta oletko harkinnut ennaltaehkäisevää rintojen poistoa? Mediassa ollut siitä viime vuosina paljon puhetta. Uskon, että näkisin sen potentiaalisena vaihtoehtona, mikäli suvussani olisi rintasyöpää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiitos kommentista :) Ei ole liian henkilökohtainen kysymys, älä huoli! Mediassa on tosiaan ollut aiheesta paljon, mutta itse en lähtisi omilla lähtökohdilla tuohon operaatioon. Meidän suvussa on tosiaan vain yhdellä naisella ollut rintasyöpää, joten uskallan toivoa, että kyseessä ei ole perinnöllinen sairaus. Koskaan ei kuitenkaan tiedä. Luotan nykyajan syöpähoitoon ja uskon, että vaikka syöpä iskisi, saataisiin se hoidettua pois. Jos lähtökohdat olisi erit, esim. usealla naisella / nuorella naisella syöpää lähisuvussa, miettisin varmasti geenitutkimuksiin menoa ja tulosten saamisen jälkeen mahdollista rintojen poistoa. Tosin sekään ei poista riskiä täysin. Nyt vaan terveenä positiivisesti eteenpäin ja toivoen, että ei osu omalle kohdalle tuo inhottava sairaus. Mukavaa iltaa! :)

      Poista
  14. Hyvä teksti! Tykkään blogeista, joissa välillä mennään pintaa syvemmälle 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos A! :) Minä myös. Mukavaa iltaa!

      Poista
  15. Kannattaa syödä terveellisesti ja käyttää luononkosmetiikkaa ja vähän vain hajuvesiä. Kemikaalien vaikutuksia ei ole tarpeeksi pystytty tutkimaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommenttisi oli mennyt roskapostiin, mutta onneksi olitkin jättänyt sen juuri äsken :) olisiko sinulla jotain kiinnostavia lähteitä / linkkejä aiheeseen?

      Poista
  16. Tärkeästä asiasta kirjoitit! Oma äitini menehtyi rintasyöpään kun olin vasta 5-vuotias, äitini oli tuolloin 45-vuotias. Itse olen myös miettinyt monesti, että koskahan sitä tarvitsisi mennä ensimmäisen kerran tarkistuttamaan rinnat, mutta olen vasta 25-vuotias, joten en tiedä onko vielä tarpeellista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa tosi ikävä kuulla tällainen surutarina <3 Menet sitten, kun siltä tuntuu, että olisi hyvä aika :) Mukavaa päivää!

      Poista
  17. http://www.elinahytonen.fi/2012/05/hajuste-kavala-ystava/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. lueskelen ajan kanssa läpi.

      Poista
  18. Hienosti kirjoitettu! Itse sairastin 24-vuotiaana (tänä vuonna täytän 28) rintasyövän ja koen olevani varoittava esimerkki, että sitä löytyy valitettavasti aina vain useammin nuorilta naisilta. Siksi olen puhunut asiasta aina avoimesti ja lopuksi aina muistuttanut et kyllä se rintojen tutkiminen kannattaa! Harmikseni täytyy sanoa, että ei ne lääkäritkään aina ole oikeassa, eikä heidän sanoihin kannata aina sokeasti luottaa. Kuten monessa asiassa, myös lääkärin sanat kannattaa kyseenalaistaa. Sillon kun menin pattini kanssa ensimmäistä kertaa lääkäriin, sanottiin vastaanotolla ettei hätää ole, mutta varmuuden vuoksi voisin mennä ultraan. Ultraava lääkäri sanoi samaa, mutta otti "varmuuden vuoksi" neulanäytteen. Ja onneksi otti, sillä alle viikon päästä tästä sain huonoja uutisia. Tämä on todella tärkeä postaus ja lähellä sydäntäni (kirjaimellisesti :D ), kuten kommentin pituudesta näkee - kiitos Cava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Annika! Ensinnäkin, miten ihanaa että olet saanut hoidettua rintasyövän pois :) Olet oikeassa.. minun äidille on mm. diagnosoitu syöpä, vaikkei se sitten ollutkaan syöpä - eli tarkkana kannattaa olla aina. Saanko kysyä, millainen tuo sinun pattisi oli, minkä kokoinen ja oliko se alkuvaiheessa? Aiheuttiko patti kipuja sinulle? Kiitos itsellesi, kun kommentoit ja mukavaa päivää! :)

      Poista
    2. Voi kamala! Mä en oikeen edes ymmärrä, et miten tollasta voi enää tapahtua tähän aikaan? :( Patti oli noin herneen kokoinen kova patti- tuntuikin herneeltä. Se ei aihettanut kipua tai mitään muitakaan erilaista tuntemusta. Se oli selkeästi erilainen kuin muut rinnan muutokset, joita olen saattanut tunnistaa. Tai sitten tämä viimeinen huomio oli päässäni, sillä jälkeenpäin ajateltuna tiesin heti patin löydettyä alitajunnassa, että tää ei oo hyvä juttu :D Joka tapauksessa kasvain oli vielä pieni ja levinneisyyttä kainalon imusolmukkeiseen ei ollut. Silti minulta poistettiin kokonaan toinen rinta, koska olin niin nuori. Minimoidaan riskit tjs.. Silloin harmitti sekin hieman, mutta ei kyllä enää yhtään :) Nuorillahan melkein poikkeuksetta rintasyöpä on ärhäkintä laatua (gradus 3), kuten minullakin. Lisäksi syöpäni oli hormonipositiivinen, eli hormonit ruokkivat syöpää. Toisin sanoen minulla on vielä reilu pari vuotta lääkitys, joka vetää kaikki hormonit alas (ns. keinotekoiset vaihdevuodet). Mä voisin kirjoittaa ja puhua tästä aiheesta varmaan loputtomiin ja taas innostuin :D Et pahoitteluni taas kirjoituksen pituudesta :P

      Poista
    3. Huomenta! Hei suurkiitos kun kerroit enemmän aiheesta, vaikka äidilläni ja anopillani on ollut molemmilla myös rintasyöpä, on kaikilla aina omanlaiset kokemuksensa. Eli älä yhtään pahoittele, todella kiinnostavaa ja tärkeää luettavaa. Vaikka tuo rinnan poisto varmasti tosiaan voi harmittaakin, niin todella hyvä ennaltaehkäisevä toimenpide. Nykyään on hyvät proteesit ja on myös mahdollista rakentaa tilalle uusi esim. vatsasta tai selästä - olen nähnyt näitä työskennellessäni rintaliivikaupassa ja niistä tulee kyllä tosi "oikean" näköisiä :) Tosi hienoa että löysit patin ajoissa! Kiitos vielä kommentista :)

      Poista
    4. Eipä mitään :) jep, niin on! Mullakin tehtiin poiston yhteydessä rekonstruktio selän kudoksesta. On tää lääketiede nykyään hienoa!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.