sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Viikonlopun ajatuksia

En ehtinyt istahtaa viikonlopun aikana lainkaan blogin äärelle, mutta nyt tuli sellainen tunne, että täytyy päästä purkamaan ajatuksia ylös. En tiedä mistä aloittaa, joten aloitan alusta, eli perjantaista.

Perjantaina kirjoittaessani edellistä postausta, mulla ei ollut vielä tietoakaan siitä pahasta mielestä, joka mut valtaisi muutaman tunnin kuluttua. Nyt kävi nimittäin niin, että koin työnhakijan pahimman painajaisen, ja tulin torjutuksi eräässä rekrytoinnissa. Tämä oli sellainen työpaikka, jolle olin valmis antamaan kaikkeni. Koin todella suurta uskoa ja toivoa yritystä kohtaan. Tiedättekö sanonnan: "antaisin vaikka toisen käteni".. Melkein olisin voinut käyttää tätä sanontaa tämän työpaikan kohdalla ja jopa haastattelun jälkeen oloni oli todella positiivinen. Olin jo nähnyt itseni työpaikalla ja sisäistänyt itseni sinne, olin jo päässäni alkanut tapani mukaan suunnitella asioita ja aloittanut jopa kehitysprojektin miettimisen - toisin sanoen, uskoin itseeni ja siihen, että olisin tämän kyseisen paikan uusi toivo ja odotin, että pääsen tekemään hommia, kuten tekisin omalle yritykselleni. Työntekijänä olen todella lojaali ja arvostan minua palkannutta yritystä - sehän se nimittäin on se, joka mahdollistaa leivän saamisen pöytään.

Mutta rekrytointiprosessi oli todella kova ja tottakai yritys tekee päätöksensä sen mukaan, miten parhaaksi kokee. Tällä kertaa valinta ei osunut minuun ja se kyllä söi minua rehellisesti sanottuna paljon. Täytyy varmaan heittäytyä pessimistiksi, silloinhan ei voi pettyäkään. Mutta minä ajattelen niin, että pessimistin ajatusmaailma näkyy myös ihmisen läpi ja se jo itsessään vaikeuttaa ihmisen menestymistä. Pari päivää on mennyt ristiriitaisissa tunnelmissa, toisaalta olen ollut todella maassa, mutta toisaalta viikonlopun aikana tapahtui myös kaikkea todella mukavaa henkilökohtaisessa elämässä, että on vaikeaa olla surullinen.

anopin kauniin kodin yksityiskohtia  / yöllinen silta perjantailta




Hetken uutista sulateltuani ja sängyssä lamaantuneena maattuani, ryhdistäydyin ja aloin valmistautua ystäväni synttäri-illalliselle. Mentiin tyttöporukalla syömään ja siitä siirryttiin parille läheiseen ravintolaan. Puolen yön aikaan tulin kotiin, menin suihkun kautta sänkyyn ja nukuin todella hyvät yöunet. En ollut nukkunut maanantain ja perjantain välisinä öinä, kuin muutaman hassun tunnin - yhteensä. On se jännä, miten odotus ja jännitys voikaan viedä yöunet ja mitä kaikkea puuhaa sitä öisin keksiikään. Parina yönä hipsin sängystä yläkertaan, tein leipää, istuin pimeässä olohuoneessa sohvalla ja söin. Muutaman kerran tein istualtani venytysharjoituksia sängyllä ja kävelin ympyrää työhuoneessa. Silittelin Pilviä ja tönin kuorsaavaa Kaapoa. Kääntelin tyynyä ympäri, että sain aina viileän puolen vasten poskea ja samoin tein peitolle, välillä se löytyi lattialta ja olin mennyt lakanan alle nukkumaan. Öisin sitä elää aivan omaa elämää ja tekee vaikka mitä kummallisuuksia. 

Keskiviikkona en enää jaksanut vaikeaa nukahtamista ja kävin ostamassa luonnon omaa nukahtamislääkettä, eli 1 mg melatoniinia. Tämän avulla sain pari vuotta sitten unta, kun kärsin nukahtamisvaikeuksista. Tälläkin kertaa se helpotti nukahtamista, mutta kolmelta heräsin pirteänä ja sitten taas valvottiin, arviolta pari tuntia siinä taas tsembaloin ja yleensä aina aamun pikkutunneilla saa unen päästä kiinni. Onneksi tällaisesta tarvitsee kärsiä harvoin, mutta silloin kun kärsii, ei se ole lainkaan mukavaa. Huomaan, että tämä kotona oleminen alkaa käydä henkisesti rankaksi ja kaipaan normaalia arkea todella paljon. Mulla riittäisi tällä hetkellä energiaa ja halua tehdä vaikka minkälaisia suorituksia - onneksi ensi viikolla saan taas auttaa erään verkkokaupan rakentamisessa. Työtä vastaavan puuhan teko auttaa ja virkistää mieltä huomattavan paljon.

Lauantaina herättiin Tuukan kanssa pitkien yöunien jälkeen virkeinä ja painuttiin takapihalle haravoimaan ja valmistelemaan pihaa talvikuntoon. Pressutettiin pihakalusteet ja vietiin ylimääräiset tavarat varastoon. Pihahommien jälkeen siivottiin vielä kotia ja otettiin vihdoin olohuoneen matto varastosta takaisin sisälle. Sitten alkoikin olla jo aika valmistautua iltaa varten, mentiin kaveriporukalla ensin ystävällemme istumaan iltaa, katsottiin ruudusta perjantainen Vain Elämää ja hengailtiin heidän omassa baarissa alakerrassa. Puolen yön aikaan siirryttiin sporttibaariin, johon tuli lisää meidän kavereita. Pelailtiin, istuttiin pari tuntia ja lähdettiin kotiin. Tänään onkin ollut rentoilupäivä, aamu otettiin iisisti ja iltapäivällä mentiin Tuukan äidille kylään viettämään hänen syntymäpäivää. Tuli herkuteltua oikein olan takaa ja nyt on kyllä sellainen fiilis, että tietää syöneensä hyvin!

Mieli on kieltämättä ollut koko viikonlopun vähän maassa ja tänään se jotenkin vielä huipentui, kun puhuttiin paljon työasioista ja työelämästä ylipäätään. En voi kuin toivoa, että pian löytyisi se itselle tarkoitettu duuni, jossa pääsisi antamaan parastaan. Jotenkin työpaikasta on kehittynyt itselleni todella tärkeä osa elämää ja ilman sellaista elämäkin tuntuu puutteelliselta.

Pahoittelut hieman tunteikkaasta meiningistä blogissa tänään, kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.  Ja vaikka jokin asia harmittaa, pitää aina yrittää muistaa ne hyvät asiat elämässä, miten hyvin oikeasti kaikki onkaan ja keskittyä niihin. Mutta joskus saa vähän harmittaakin, kunhan siitä pääsee yli ja eteenpäin, eikö vaan?

Toivottavasti teillä on ollut onnistunut viikonloppu. Mukavaa viikonvaihdetta! :)

15 kommenttia :

  1. Tämä tosiaan on tämänhetkistä arkea työnhakijalle. On iso juttu päästä haastatteluun nykyhetkellä. Ei kannata siis lannistua, mutta olla realistinen, että ei välttämättä hetkeen onnista. Työttömiä on tosi paljon tällä hetkellä. Itselleni kävi samoin, mutta parin kuukauden päästä sainkin rutkasti parempipalkkaisen ja "arvostetumman" työpaikan. Eli se työllistyminen tapahtuu kun on näin tarkoitettu. Kannattaa koettaa nauttia ja arvostaa vapaa-aikaa nyt kun sitä on. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän nuo faktat ovat tiedossa, mutta silti harmistuminen iskee kovaa välillä, sellainen se ihmismieli on :) Uskon myös tuohon, että asioilla on tarkoituksensa - ja tapana järjestyä. Tottahan toki sitä arvostaa, itselleni vain normaali rytmi ja työnteko on todella tärkeää ja se on isossa roolissa kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Kiitos ja mahtavaa, että sinullakin asiat järjestyi parhain päin hetken odottelun jälkeen! :) Kiva kun kommentoit!

      Poista
  2. Täälä myös toinen pettynyt työnhakija. Sain myös viikonlopun kynnyksellä kuulla etten tullut valituksi erääseen työhön ja kyllä harmittaa! Toisaalta koitan miettiä positiivisesti ja hokea, että kaikella on tarkoituksensa, mutta tällähetkellä sitä ei vaan ymmärrä... Toivotaan, että pian tärppäis se oikea duuni meidän kummankin kohalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tosi ikävä kuulla :( toivotaan! Kyllä joku meidät pian nappaa :) kiitos kommentista!

      Poista
  3. Hirmusti tsemppiä työnhakuun, kyllä se oikea paras löytyy vielä. Uskon vahvasti että pettymysksillä on tarkoituksensa koska :) itsellä ei onneksi moneen vuoteen tarttenut työtä hakea ja saan nykyään tehdä juuri sellaista työtä mistä pidän. Mutta ennen tätä nykyistä duunia hain erästä vastaavaa työtä. Olin ihan varma ja hyvä fiilis mutta enkä edes päässyt haastatteluun ja olin tietenkin todella pettynyt, mutta onni onnettomuudessa sitten tuli tämä nykyinen työni, joka siis kaikilla osa-aluilla parempi. En meinannut hakea kun en viimeeksi päässyt edes haastatteluun mutta mies onneksi kannusti :) eli hirmusti tsemppiä, uskon vahvasti että "se oikea" on sinun kohdalla vielä edessä sen takia tällä kertaa kävi näin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ida, näin se varmasti on :) mukavaa että sinulla on mielenkiintoinen ja mielekäs työ! Kiva kun kommentoit, leppoisaa iltaa! :)

      Poista
  4. Työnhaku tänä päivänä on haastavaa ja valinnan kohdalle osuminen ei ole ollenkaanpäivänselvää. Kunnon pessimistin pitäisi asennoitua hakuun niin, että "en mä saa sitä kuitenkaan, kaikki muut oli taatusti itseäni parempia jne." - pessimisti ei pety. Mutta eihän sellainen asennoituminen onnistu, jos on hakupaikasta innoissaan.
    Noh, seuraava paikka tulee vastaan ja yrität jälleen, jossain vaiheessa onnistuu! Ja maailmassa on vielä monta vähintään yhtä hyvän tuntuista työpaikkaa, usko vaan.

    VastaaPoista
  5. Mua harmittaa ihan hirveesti mun siskon puolesta, koska se on ollut ainakin kuudessa työhaastattelussa tässä parin kuukauden sisällä ja yhteenkään paikkaan sitä ei ole otettu. Muutama näistä haastattelijoista näissä haastatteluissa on kehunut kovastikin siskoani ja kertonut kuinka hän olisi juuri sellainen ihminen kuin mitä he etsivätkin ja loppujen lopuksi ei ole kuitenkaan paikkaa siskolleni annettu. Muutenkin kun oon katsonut siskon CV:tä ja hakemusta niin huomaa että se on oikeasti panostanut siihen ja se oikeasti haluaisi töihin. Oon koittanut lohduttaa siskoani näiden jälkeen kun raasu on ollut ihan maissa kun ei ole valittu. Ihmetyttää muutenkin tämä systeemi jossa sulla pitää olla kokemusta että pääset töihin, mutta kuitenkaan et sitä mistään saa jos et sinne töihin pääse. Se on siis ollut yksi isokin syy miksi joku toinen on aina saanut paikan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella ikävää :( Toivotaan, että siskosi saa pian loistotyön! :) Pyysin syitä sille, miksi minua ei valittu ja muutenkin palautetta suoriutumisestani. Henkilöstöpäällikkö kertoi, että he olivat päättäneet muuttaa työnkuvaa haastattelupäivän aikana, sillä kyseessä oli uusi pesti. Toisaalta ymmärrän tuon loistavasti, mutta samalla harmittaa, sillä olisin ollut napakymppi siihen työnkuvaan, jota he rekryilmoituksessa hakivat. Onneksi sain valmistautumisestani hyvää palautetta - sillä olin tehnyt todella paljon töitä haastattelun eteen :) Noh, elämä on ja ei muuta kuin eteenpäin! Kiva kun kommentoit :)

      Poista
    2. Juu toivotaan että saa. Sekin kun on semmoinen ihminen ettei se viihdy 24/7 kotona niin töihin olisi hyvä päästä ihan jo mielenterveydenkin kannalta.

      Niin ja harmi siis kun sinäkään et päässyt! Kuulostaapa muutenkin aika typerältä että noin kesken päivän vain vaihtoivat työnkuvaa :/ Varmasti harmittaa. Ja kyllä, elämä on ja välillä kyllä vähän liikaakin mutta eteenpäin vaan niinkuin se mummokin siellä lumessa sanoi :P

      Poista
  6. Hei, ensinnäkin haluan kiittää sinua tästä postauksestasi. Olen kanssasi samankaltaisessa tilanteessa, eli ns. "between jobs". Olen toiminut yrittäjänä viime vuodet ja työnhakijana olen ollut nyt alkusyksystä saakka. Koen samankaltaisia tunteita, välillä ahdistus saa ylivallan ja tuntuu ettei kelpaa yhdellekään työnantajalle. Olen ollut viimeksi työnhakijana muutama vuosi sitten, enkä ole ylipäänsä ollut valmistumisen jälkeen kertaakaan aiemmin työttömänä. Nyt tuntuu ettei kukaan noteeraa, ja pelkään että kokemus yrittäjyydestä on punainen vaate työnantajille. Olen syksyn aikana kokenut yhden samanlaisen pettymyksen kuin sinä, eli kävin haastattelussa unelmaduuniin jossa tuntui että kaikki palaset loksahtivat paikalleen. Annoin itseni suunnitella jo "kaiken" liian pitkälle, ja sitten tuli se puhelu että "valitettavasti valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun"... tuon jälkeen onkin sitten ollut hiljaista haastattelurintamalla. Välillä on päiviä kun olen todella ahdistunut tästä tilanteesta ja tuntuu että seinät kaatuvat päälle. Välillä yritän ajatella että kokemus tämäkin, ja nythän voin ns. nauttia vapaudesta jota työssäkäyvänä saa kokea hyvin harvoin. Nyt on ollut muutama todella ahdistava päivä takana, ja oli lohduttavaa lukea tekstisi vaikken tietysti toivo samankaltaisia tuntemuksia/kokemuksia kenellekään. Mutta tsemppiä meille samankaltaisessa tilanteessa oleville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Delli, äh allekirjoitan niin nuo ajatuksesi, ja kamalaa, että joudut niitä kokemaan :( Moni sanoo mullekin, että nauti vapaudesta, mutta ei siitäkään voi loputtomiin nauttia. Molemmat ollaan selvästi sellaisia, että kaivataan tekemistä ja rutiineja. Tällä hetkellä meitä sielunsiskoja ja -veljiä on varmasti todella paljon, täytyy toivoa, että löydämme pian hyvät työt jossa viihdymme ja joille voimme antaa kaikkemme :) Välillä sitä miettii, miten joissain paikoissa on ihan kädettömiä töissä ja meitä loistotyyppejä olisi tarjolla - aina ei mene tasan nallekarkit. Oikein kivaa päivää, toivottavasti pääset ahdituneisuuden yli, itselä auttaa kävelylenkki, herkut ja hyvä elokuva! ;) Kiitos kun kommentoit!

      Poista
  7. Pahoittelut kun en saanut työpaikkaa. Itselleni kävi samoin alkuvuodesta, hain paikkaa jossa olin ollut sijaisena jo vuoden ja olin todella paljon pitänyt työstä ja se oli ihan unelmaduuni. Romahdushan siinä tuli kun en paikkaa sitten saanut vaan se meni toiselle sijaiselle, joka haki myös paikkaa. Toisaalta, näin jälkikäteen ei harmita enää yhtään kun en sitä toimea saanut, koska hain keväällä opiskelemaan ja pääsin! Tätä ovea ei olisi avautunut, jos olisin saanut sen työpaikan. ;)

    Tsemppiä tuleviin haastatteluihin. :)
    -Eve

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Eve! :) Mahtavaa, että kaikki sujui hyvin sitten kuitenkin! Kiitos ja kiva kun jätit kommenttia :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.