maanantai 19. lokakuuta 2015

Aika juoksee, pysäytä se

Tällä hetkellä näkee paljon olevan puhetta erilaisista hyvänolon saavuttamisen keinoista, henkisestä hyvästä olosta ja meditaatiosta. Tämä on aihe, jota olen pohtinut parin viimeisen vuoden ajan lähes päivittäin ja sisäiseen hyvään oloon panostaminen ja sen ajattelu on mukana menossa arkena sekä viikonloppuisin. Minusta on hienoa, että tähän asti paljon puhuttujen fyysisen ja ulkoisen hyvänolon rinnalle on nyt otettu esiin myös sisäisen hyvänolon löytäminen ja saavuttaminen.

Nuorena aika kuluu juosten, ja harvoin sitä osaa pysähtyä miettimään ajan kulua, nopean rytmin vaikutusta rutiineihin tai ihan kokonaisvaltaisesti omaan elämään. Mona puhui postauksessaan hyvin tästä aiheesta, ja allekirjoitan sen täysin. Joskus kiire ja hektinen elämäntyyli aiheuttaa sen, että emme muista enää esimerkiksi tiettyjä hetkiä päivästä, kun ne ovat sujahtaneet niin nopeasti ohi rutiinilla. Muutenkin ihmisellä on taipumus unohtaa rutiinilla tehtyjä asioita, ja siitä meille tulee yleensä olo "laitoinhan varmasti kahvinkeittimen pois päältä?" - yleensä olemme sen laittaneet, mutta koska emme muista tehneemme niin, herää vahva epäilys siitä, että kohta koko talo on palanut poroksi ja joudumme taivasalle asustelemaan. Rutiini ja lihasmuisti hoitaa yleensä nämä pienet arjen askareet puolestamme, mutta onko se hyvä asia, että ei muista tehneensä sitä?

Vaikka ajankulun tiedostamista ja hetkeen keskittymistä ei aina voi millään tehdä, on sitä mielestäni hyvä tehdä tieytin väliajoin ja itseensä ja tässä nyt olemiseen kannattaa keskittyä aina välillä. Se, että tiedostat olevasi tässä ja nyt, antaa aivoille pienen hengähdyspaussin opitusta rutiinista ja virkistää mieltä. Lisäksi pysähtyminen rauhoittaa ja antaa turvallisuuden tunnetta. Yleensä aika valuu sormien läpi hiekan lailla, kun ajatukset valtaavat päivän polttavat uutiset, tulevat työjutut, edessä häämöttävä deadline tai vaikkapa viikonlopun tulevat juhlat. Entäs nyt sitten? Nyt on NYT ja joskus se pitää takoa itselleen päähän, elämme paljon tulevassa ja menneessä.

Nyt olen muutaman kappaleen verran paasannut siitä, että pysähtyminen kannattaa, mutta miten se sitten tehdään?

Jokaiselle meistä löytyy varmasti oma tapa, mutta yhden mainitakseni mm. paljon esille nostettu meditaatio  on oikeasti tehokas keino. Moni luulee, että meditoidakseen, tulee nostaa kaapista vähintäänkin joogamatto esiin, laittaa mukavat ja väljät vaatteet päälle ja istua risti-istunnassa tyhjässä huoneessa. Meditoidessa yleensä keskitytään esim. hengitykseen tai keskittymistä yhteen asiaan tai ajatukseen. Tarkoituksena saada normielämän yleinen hälinä ja kiire pois mielestä - edes hetkeksi. Usein tuo hiljainen huone ja hyvät fasiliteetit ovat aloittelijalle (kuten minä) tärkeitä apuvälineitä, mutta kehittyneempi henkilö voi harrastaa meditaatiota vaikka kävellessään kaupungilla tai istuessaan bussissa. Olisipa sitä niin taitava, että pystyisi em. asioihin.

Olen tutustunut meditaatioon vasta ihan hetki sitten, ja sitä ennen ja tälläkin hetkellä olen suorittanut ajassa pysähtymisen ja rauhoittumisen omalla tavallani. Saatan istua sohvalla tai vaikka maata sängyssä ja katselen ympärillä olevaa huonetta, keskityn tähän hetkeen ja siihen, miltä musta tuntuu. Hengittelen rauhallisesti ja saatan kiinnittää huomiota vaikka pallean liikkeisiin tai siihen, miltä tuntuu kun keuhkot täyttyvät ilmalla. Mietin itseäni ja tuntemuksiani, mietin miten hyvä on olla ja yritän sulkea ahdistavat arjen ajatukset pois. Täytän ajatukset hyvillä asioilla, joita yleensä ovat koti, terveys, aviomies, koirat, hyvät ystävät, perhe, jne. Tiedostan, että jokin harmia aiheuttava asia ei ole mitään näiden hyvien asioiden rinnalla ja näin pystyn sulattamaan jonkin negatiivisen asian kokonaan pois mielestäni.

Tässä harjoituksessa mielestäni ykksösijalla ja tärkein asia on asioiden suhteuttaminen. Sen avulla olen päässyt monesta ikävästä ajatuksesta eroon ja se on jännä asia, mutta tunnen, kun hyvä olo valtaa minut. Se tunne tuntuu itselläni konkreettisesti kropassa, yleensä se alkaa alavatsasta ja nousee päähän tai kaulalle asti. En oikein tiedä mistä se johtuu, mutta tämä sama ilmiö on toistunut usein. Rauhallisuuden ja rauhoittumisen tunne. Onnellinen olo. Näitä harjoituksia pari vuotta tehneenä, olen huomannut elämän hidastuvan ja ottavani ajasta kiinni yhä useammin. Pystyn järjestelemään stressiä aiheuttavat, esim. työasiat riviin ja ymmärtämään, että maailma ei kaadu kiireeseen, siitä päästään yli ja eteenpäin.

Jos et tunne haluavasi kokeilla meditaatiota edes sen kevyimmässä muodossa, kokeile tuota mainitsemaani "hyvän olon" harjoitusta ja aikaan keskittymistä. Jossain vaiheessa siitä tulee rutiini ja huomaat tekeväsi sitä automaattisesti, kun sille löytyy sopiva hetki. Tätäkään ei tarvitse tekemällä tehdä, eli ei tarvitse mennä makaamaan sänkyyn, vaan voit tehdä sen silloin, kun luonnollisesti jo siellä sängyssä makoilet. Joskus olen huomannut, että Salkkarit ovat jo puolessa välissä, kun istun sohvalla, tuijotan tyhjää ja mietin elämääni. Siihen uppoutumiseen on ihan mukava havahtua, mutta joskus joudun katsomaan katsomosta koko jakson uudelleen.

Oma sisäinen hyvinvointi on ihan yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää kuin ulkoinen sellainen - anna itsellesi aikaa ja rauhoitu, tunne ja tiedosta itsesi. Jos et ole koskaan pysähtynyt ja kokeillut, tee se tällä viikolla ja saatat yllättyä. Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

4 kommenttia :

  1. Ihana postaus <3 Ja niin tärkeä aihe:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) <3 Totta, jos jossain niin tässä on avain onneen! Näin ainakin itse oon todennut :)

      Poista
  2. Todella kiva postaus ja hyviä vinkkejä! Taidankin pysähtyä heti näin kiireisen maanantain keskellä hetkeksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilia, toivottavasti niistä on sinullekin hyötyä! :) Kiva kun kommentoit!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.